Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Gerd Altmann/Pixabay
Olen silloin tällöin lukenut miete- ja hartauskirjaa nimeltä Jumala puhuu. Sen tekstit ovat kuulemma syntyneet kahden paljon rukoilevan kristityn naisopettajan sairaussijoilla, kun heitä kehotettiin kuuntelemaan, mitä Jumala vastaa heidän sanoihinsa.
Yksi minua eniten puhutelleista kohdista tuossa kirjassa on Taivaan Isän tokaisu siitä, kuinka meidän kristittyjen työ maailmassa estää Hänen työtään maailmassa. Oletko tullut moista ajatelleeksi koskaan?
Siihen, onko jokin asia todella Jumalan sanomaa vai ei, kannattaa aina toki suhtautua terveellä kriittisyydellä, mutta kriittisestikin tarkasteltuna on varmasti totta, että me kristityt helposti teemme kaikenlaisia asioita Jumalalle pysähtymättä kysymään, haluaako Hän niitä meiltä. Ehkäpä itse kullakin meistä saattaa olla kokemusta siitä, että olemme suorittaneet uskoamme, vaikka Jeesus odottaa, että pysähtyisimme viettämään aikaa Hänen kanssaan, lepäämään ja kyselemään, mitä Hän tänään ajattelee. Ainakin itse tunnustan sortuneeni tähän.
Olen hiljattain parin vuoden jälkeen palannut takaisin Kristus yhdistää ry:n hallitukseen. Samalla mieleni nystyröillä ovat viipyilleet kysymykset siitä, mitä on se rukoustyö, jota teemme. Olemme vuosittain pyrkineet pitämään yhden isomman rukoustapahtuman eri paikkakunnilla, mutta miten rukoustyömme käytännössä näkyy tai toteutuu niinä 364 päivänä vuodessa, jolloin tapahtumaa ei ole? Miten voisimme palvella, auttaa ja tukea kristittyjä rukouksessa Itä-Suomessa ja ympäri Suomea, arjessa ja ruohonjuuritasolla vuoden jokaisena päivänä?
Itse koen yhä vahvemmin, että yksi avain tähän on avoimessa ja kyselevässä asenteessa salattua Jumalaa ja rukousta kohtaan. Rukous on löytöretki, jonka kautta voi oppia lisää Jumalasta ja armosta, jota Jeesus tarjoaa, itsestä ja toisista ihmisistä. Jo tämä maailmanaikakin kutsuu meitä viettämään yhä enemmän aikaa Hänen kanssaan, jonka vallassa kaikki viime kädessä on.
Koen, että toinen avain on palvelijan asenne: toimintamme motiivin tulee olla palvelu- ja auttamishalu. Elämme aikaa, jolloin ihmiset ympärillämme – ja itsekin välillä – ovat ahdistuneita kaikesta siitä, mitä nyt maailmassa tapahtuu. Meidän, jotka saamme uskoa Jeesukseen, on noustava palvelemaan ja auttamaan heitä, jotka tarvitsevat lohdutusta, rohkaisua ja rukoustukea.
Mutta kaiken tämän pohjana tulee olla rakkaus ja vapaus. Jumala on rakkaus eikä Hän pakota ketään työhönsä. Uskon, että Jumala päinvastoin tulee siitä surulliseksi, jos joku pitkin hampain tekee työtä Hänelle. Jos Jumalan valtakunnan työ tuntuu pakolta, silloin on mielestäni viisainta lopettaa se heti ja istahtaa hyvällä omalla tunnolla viettämään aikaa Taivaan Isän ja Jeesuksen seurassa niin kauan, kunnes Hänen rakkautensa alkaa meissä pulputa yli. Itse kovana suorittajana olen saanut tämän kokea kantapään kautta.
“Työ maailmassa estää minun työni maailmassa”, tulkitsevat Jumala puhuu -kirjan kirjoittajat Jumalan sanoneen. Ja noin siinä käy, jos me suorittajakristityt teemme Jumalalle asioita oman järkemme ja omien rajallisten voimavarojemme varassa. Tarvitsemme Taivaan Isältä tulevaa viisautta siihen, miten ne kannattaa parhaiten käyttää. Sitä emme saa muuten kuin viettämällä aikaa Hänen kanssaan.
Yhdistyksemme on melko pieni ja meillä on hyvin rajalliset resurssit käytettävissämme. Silti asiassa minua rohkaisee tuttu Raamatun kertomus viidestä leivästä ja kahdesta kalasta. Siinä opetuslapset pyytävät Jeesusta lähettämään Häntä kuuntelemaan tulleen väkijoukon pois, jotta he menisivät lähiseudun taloihin ja kyliin ja hankkisivat sieltä yösijan ja ruokaa. Jeesus kehottaa opetuslapsia antamaan kuulijoille ruokaa, mutta opetuslapset vastaavat, ettei heillä ole kuin viisi leipää ja kaksi kalaa. Mutta Jeesus kehottaa laittamaan ruokailijat ryhmiin, ottaa ne viisi leipää ja kaksi kalaa ja lausuu niistä kiitoksen Taivaan Isälle. Sen jälkeen syötävää riittää kaikille paikalla olleille 5 000 miehelle ja heidän lisäkseen naisille ja lapsillekin. Raamatun mukaan tähteeksi jääneitä palasia jäi tuosta ruokailuhetkestä kaksitoista korillista yli. Kertomus löytyy Matt. 14:13-21; Mark. 6:20-44; Luuk. 9:10-17 ja Joh. 6:1-15.
Tämä kertomus ja monet muut raamatunkohdat esimerkiksi talenteista muistuttavat minua siitä, että Jeesus voi tehdä paljon sillä hyvin pienelläkin, jos sen annamme Hänen käyttöönsä.