Turhia taakkoja

Teksti ja kuva: Eija Hauska-Mertanen

Katsoin taannoin dokumenttiohjelmaa, jossa tutkittiin meren syvyyksissä olevaa vanhan laivan hylkyä. Tuo dokumentti puhutteli minua yllättävällä tavalla. Se voi johtua siitä, että Raamattu mainitsee Miikan kirjan 7 luvun jakeessa 19: ”…Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.” Kielikuva lienee ollut hyvin kuvaava aikalaisilleen, koska meren syvyyksistä ei silloin noustu.

Katsellessani, kuinka henkilöt etsivät hylyn osia ja toiset yrittivät puhdistaa vuosikymmenien saatossa syntynyttä mönjää osien pinnalta, minulla nousi kuva omasta elämästä. Miksi yritän kaivaa esiin mennyttä ja sovittua? Jumalan edessä ei ollut mitään katsomista. Oli vain Jumalan armolupaus ja Jeesuksen veren tuoma puhtaus. Siitä on Raamatussa useita lupauksia. Jes. 43:25 ja Jer. 31:34 puhuvat asiasta melko samoin: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.” Myös Psalmissa 103:12 sanotaan: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.” Jumala teki liiton meidän kanssamme, kun annoimme hänelle elämämme. Hebr. 10:14-17 kertoo: ”Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: ”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja ”heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista.”

Kun kuuntelen ihmisiä ympärilläni, huomaan, että ihmisellä on kummallinen taipumus roikkua menneessä. Me kannamme turhia taakkoja myös kristittyinä, kun emme osaa päästää menneestä irti. Kun Jeesus kertoi tuhlaajapoikavertauksen, hän kuvaa meille sitä Isän sydäntä, joka hänellä on meitä kohtaan. Isä näki vain sen hyvän, että poika palasi. Ei alkanut luetella syntejä, joita tämä oli matkoillaan tehnyt (Luuk. 15). Se synti, jota Isä itkee, on hänen hylkäämisensä.

Jostain syystä meidän sydämemme aika ajoin alkaa meitä syyttää, mutta siihenkin Jumalan sana eli Raamattu antaa lääkkeen: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan koko maailman syntien.” (1. Joh. 2:1-2) sekä: ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. Siitä me tiedämme, että olemme totuudessa, ja saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.”

Jätetään turhat taakat ja käännetään katseet tulevaisuuteen, joka kaikista inhimillisistä uhkakuvistaan huolimatta on toivoa täynnä. Sillä uhkakuvat kertovat vain Raamatun lupausten täyttymisestä ja siitä, että pelastuksen päivä on lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssasi!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.