Teksti: Martti Nykänen | Kuva: Shaun Whitworth/Freeimages.com
Tein nuorena liiton silmieni kanssa,
kuinka voisin katsoa neitosen puoleen,
tai vilkuilla vierasta vaimoa,
orvon oikeus oli sama kuin omani,
lesken silmät sain syttymään,
nääntyvän vaatetin ja lämmitin oman karjan villoilla,
orvon kanssa yhdessä söin,
olin sokean silmä, ontuvan jalka,
olin orvon isä, olin köyhien isä,
”Ovi oli auki kadulle päin,”
muukalainen sai yösijan,
vaivainen sai toivomansa,
talon väki sai kyllikseen lihaa,
palvelijan ja palvelijattaren riita-asian otin omakseni,
(Kaikki halusivat hänen palvelukseen ja kaikki kasvoi potensseissa.)
vihamies sai rakkautta,
hymyilin niille, jotka olivat toivottomat,
kasvojeni loisteessa he muuttuivat,
olin heidän keskuudessaan se, joka murheelliset lohduttaa,
kulta ja rikkaus ei saanut sijaa sydämessä,
peltoni ei köyhtynyt, sai mitä siitä otettiin,
poikani pyörivät ympärilläni,
kallio vuoti öljyn virtaa,
askeleet kylpivät kermassa,
torilla nuorukaiset väistyivät nähdessään minut,
vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
päämiehet lakkasivat puhumasta,
ruhtinaan ääni vaikeni ja niiden huulet tarttuivat suulakeen,
kuka kuuli minusta, ylisti minua onnelliseksi,
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi,
orvon, jolla ei auttajaa ollut,
menehtyväisen siunaus tuli osakseni,
kenen silmä minut näki, todisti minusta,
Jumala varjeli, Hänen lamppunsa loisti pääni päällä,
Hänen valkeudessa vaelsin,
Jumalan ystävyys oli hänen yllä,
Tämän vanhurskaan miehen tarinan löydät Jobin kirjasta, luvut 29, 31.
(siitä vastustajakin tuli kateelliseksi ja alkoi toimia)
Syytti Jumalaa liiallisesta suojelusta, Job joutui testiin,
häneltä vietiin, lapset, omaisuus, terveys, ystävät,
vaimokin menetti uskon,
tuli ns. ystävät murtamaan itsetuntoa pitkillä syytöspuheilla.
Ne olivat sen ajan teologeja, filosofeja, tutkijoita, joilla ei ollut
elävää yhteyttä elämän antajaan, vaan yleisesti ajateltuja periaatteita,
joita sovelsivat omin päin.
Syntyi 3×3 syytöspuhetta, jotka eivät tehonneet.
Jobin vastaus heille:
”En myönnä, että oikeassa olette”.
Lopulta Herra ilmestyi ja antoi kuulla totuuden.
ns. ystäville olisi käynyt huonosti, ellei Job oli puoltanut heitä.
Myös Jobia opetettiin, ehkä hän lausui ylisanoja tietoistaan ja
hänet palautettiin totuuteen,
Missä olit silloin kun Minä maan perustin…
Nyt hän tunsi Herran kasvoista kasvoihin.
Kaiken, mitä hän oli menettänyt, hän kaksin verroin takaisin.
Tässä läksyä kerrakseen.