Häähumua

Teksti: Petri Karaksela | Kuva: cjhartz169/Pixabay

Opiskeluaikoinani kunnioitettu laulunopettajani Olavi Hautsalo lausahti minulle, kun hänen neljäs lapsensa oli syntynyt, että neljä lasta ei ole enää perhe – se on heimo. Tällaisia ikuisesti kestäviä totuuden helmiä on onni kuulla aina silloin tällöin. Ehkä Olavin sarkastisenpuoleiseen toteamukseen vaikuttivat silloin hänen silmiensä alla heilahdelleet pussit, jotka olivat muotoutuneet vastasyntyneen jälkeläisensä yöllisten itkujen ja alituisen huonosti nukkumisen johdosta.

No, itsekin olen sittemmin saanut elää neljän lapsen isänä vastaavanlaista heimopäällikön arkea. Itsestään selvää on, että lapsista on paljon huolta. Tätä ei muuta edes heidän virallisen aikuisen iän saavuttaminen, kuten omille tenavillenikin on käynyt jo vuosia sitten. Kaksi vanhinta heistä ovat puolisoineen saaneet aikaan yhteensä jo viisi lastenlasta minulle ja rouvalleni iloksi ja rasitukseksi. Sillä jos lasten aiheuttama huoli on itsestään selvää, vielä itsestään selvempää ovat ne biljoonat asiat, jotka lasten myötä tuottavat iloa.

Iloisin lasten tuoma asia, jonka kehnohko muistini tällä hetkellä tavoittaa, liittyy viime lauantaihin (valistunut lukija ymmärtänee, että kyseessä on viime lauantai tätä kirjoittaessani). Silloin nimittäin lapsistani ikäjärjestyksessä kolmas saateltiin pyhään aviosäätyyn. Tai itse asiassa tämä nuoripari oli avioitunut vuosi aikaisemmin, ja sitä ennen heillä oli ollut jo monta muuta hääpäivää sovittuna. Korona oli kuitenkin estänyt heidän haluamansa suuren hääjuhlan viettämisen. Lopulta he menivät naimisiin koruttomasti maistraatissa ja nyt vasta oli hääjuhlan aika.

Ja tämä juhla oli ylivoimaisesti paras hääjuhla, jossa olen saanut olla mukana. Niiden rinnalla omat häänikin vuonna 1984 vetäytyvät häpeissään nurkan taakse. Nyt nimittäin juhlittiin kunnolla. Hääjuhla kesti täydet 12 tuntia alkaen kello 14 ja päättyen sunnuntain puolella kello 2. Minä rouvani kanssa tosin lopetin juhlimisen selkeästi aikaisemmin, kun nukkumatin kutsuhuudot kävivät häiritsevän voimakkaiksi.

Juhlan aluksi oli tietysti solmitun avioliiton kristillinen siunaus. Sen aikana morsiamen ylpeänä isänä vuodatin asiaankuuluvia kyyneleitä vähintään riittävästi. Ja siunauksen jälkeen muuta riemua piisasi ylitsevuotavasti. En voi kertoa kaikkea, koska siinä tapauksessa tämän julkaisun päätoimittaja karsisi ylipitkästä tekstistäni noin 114 sivua. Arvoisien lukijoiden täytyy vain luottaa vakuutukseeni, että juhlat olivat kertakaikkisen ainutlaatuiset. Itselleni tuli mieleen, että voisin kosia rouvaani uudelleen ja juhlia sitten paljon vuotta -84 perusteellisemmin.

Mutta ei minun tarvitse, sillä vielä paremmat juhlat odottavat meitä. Meidät kaikki on kutsuttu Karitsan hääjuhliin. Jeesus Kristus itse on sulhanen ja Hänen seurakuntansa morsian. Sen valtavan juhlan riemua en edes yritä kuvitella. Kukapa ei haluaisi päästä sinne mukaan?

Niin, kaikki kutsutut eivät saapuneet tyttäreni häihin ja myös Jeesuksen kutsusta on oikeus kieltäytyä. Kutsuja on erilaisia. Jos saa kutsun häihin, voi jättää menemättä, mutta käräjäkutsusta ei voi kieltäytyä. Jos Karitsan hääjuhla iankaikkisuudessa ei kiinnosta, ei sinne väkipakolla ketään viedä. Mutta kerran saamme myös käräjäkutsun viimeiselle tuomiolle, eikä sitä pääse karkuun. Onneksi tiedämme, että jos emme torju Jeesuksen hääkutsua, kutsu tuomiolle on myös riemun aihe. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 8:1)

Jeesus kutsuu kaikkia, mutta saavuttaako Hänen kutsunsa jokaisen? Tavalliset kutsukirjeet eivät aina syystä tai toisesta mene perille. Minunkin kutsukirjeeni itsenäisyyspäivän linnan juhliin on vuosi toisensa jälkeen kadonnut ennen saapumista postilaatikkooni. Yritetään yhdessä pitää huolta, että Jeesuksen hääkutsu tavoittaa meidän lähimmäisemme. Siihen postipojan hommaan saamme pyytää Jumalalta viisautta ja johdatusta.

2 ajatusta aiheesta “Häähumua”

  1. No, olipa hauskasti kerrottu ja sujuvasti kirjoituettu. Riittää varmasti, etten itse ryhdy omia juhlia uudistamaan, sillä paremmat juhlat odottaa kerran perillä.

  2. Kiitos Petri nasevasta ja mielenkiintoisesta jutusta. Kunpa sitä osaisikin näin kertoa tuon hyvän uutisen silloin, kun vastaanottaja on kuulolla.

Kommentointi on suljettu.