Teksti: Helena Liukko | Kuva: Flockine/Pixabay.com
Oletko joskus nähnyt muurahaisten raahaavan itseään paljon isompaa kuoriaista pesäänsä? Ne pystyvät tekemään sen, koska niitä on monta ja kaikki tekevät työtä yhdessä kulkien samaan suuntaan ja kantaen kukin oman osansa isosta kuormasta. Gummeruksen eläinkirja kertoo, että afrikkalaisilla vaeltajamuurahaisilla voi olla jopa 105 m pitkä ja 8 m leveä saalistajarivistö, joka pystyy tappamaan liskojen ja käärmeiden kokoisia eläimiä. Uskomatonta! Työläisten edellä kulkevat tähystäjät ja rivistön molemmin puolin sotilasmuurahaiset. Jokaisella on siis oma paikkansa ja tehtävänsä suuressa yhteisössä.
Me kristityt usein valitamme tätä maailman menoa, emmekä oikein usko, että mikään voisikaan muuttua, ainakaan paremmaksi. Katsomme itseemme ja ajattelemme, että turha yrittää, en minä mitään saa aikaan. Näemme myös kristillisen kentän hajanaisuuden, erilaisia mielipiteitä ja eri suuntauksia ja yhdistyksiä syntyy aina vain lisää.
Olisi aika kääntää katseemme Jumalaan, joka meidän kaikkien Isä. Jos tahdomme elää Hänen tahtonsa mukaan, olemme kuitenkin kaikki yhteisellä polulla kohti Taivaan valtakuntaa. Sillä tiellä voi olla monenlaisia esteitä ja koettelemuksia, jotka saattavat saada yksinäisen kulkijan epätoivoon, mutta joista voidaan yhdessä selvitä.
On tärkeää, että meillä jokaisella on oma yhteys Taivaan Isään kunnossa ja voimme lähestyä Häntä kaikissa tilanteissa. Silti myös yhteinen rukous toisten Herran omien kanssa on tarpeen. Se vahvistaa uskoamme ja antaa uutta voimaa ja rohkaisua. Ei tehdä uskosta yksityisasiaa. Se on iloinen ja tärkeä yhteinen asia. Jumala on antanut meille seurakunnan edustamaan Häntä maan päällä. Raamattu kehottaa meitä tulemaan yhteen ja rakastamaan ja rohkaisemaan toisiamme, sekä kantamaan toistemme kuormia.
Yhteyden tarve ei kuitenkaan lopu tähän. Jeesuksen seurakunta täällä maan päällä on yksi ja yhteinen, niinkuin me uskontunnustuksessakin lausumme: ”Minä uskon… pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden”. Tätä yhteyttä Jeesus kehotti meitä vaalimaan. Meidän erilaiset kristilliset yhteisömmekin tarvitsevat toisiaan. Meidän ei tule kristittyinä kilpailla eikä asettua toisiamme vastaan, vaan yhdessä puolustaa sitä kallisarvoista uskoa, jonka olemme saaneet. Ja taistella yhdessä sitä pahaa vastaan, joka maailmassa vallitsee. Vaikka näyttää siltä, että meidän maassamme kristinuskon merkitys vähenee, ei pidä jäädä tumput suorina seisomaan ja piilotella uskoamme, vaan yhdistää voimamme. Tunnistetaan oma arvomme Jumalan lapsina ja tuodaan rohkeasti esiin se hyvä, mitä kristinusko on tässäkin maassa saanut aikaan. Suhtaudutaan rakkaudella kaikkiin niihin, jotka evankeliumin ilosanomaa vievät eteenpäin. Ei vieroksuta toisiamme, vaan käydään yhteiseen rintamaan niinkuin pikku muurahaiset. Tuodaan Jeesus-valoa tälle kansalle! Jeesus sanoo: ”Minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani kevyt”. Näin koska Hän asettaa olkansa sen alle. Yhdessä saamme ihmeitä aikaan!