Teksti: Helena Liukko | Kuva: Pixabay
… ja kaikki saavat saman palkan.
Matteuksen evankeliumin luvussa 20 Jeesus puhuu vertauksen viinitarhan työmiehistä. Toiset tulivat töihin varhain aamulla ja raatoivat helteessä koko päivän. Toiset isäntä palkkasi yhdennellätoista hetkellä. He eivät juuri ehtineet työtä tehdä, mutta Jumala yllätti heidät: he saivat saman palkan kuin aamusta asti ahertaneet. Tämä yllätys otti koville erityisesti enemmän työtä tehneille, vaikka he saivatkin sen, mistä olivat sopineet.
Tämä vertaus opettaa meille, että Jumala ei anna meille tekojemme mukaan. Jumalan edessä emme voi ansaita tai vaatia mitään. Jumalan valtakunnassa vallitsee armo. Hänen hyvyytensä, armonsa ja rakkautensa on sama kaikille. Joku luulee tehneensä hyviä tekoja, mutta ne eivät olekaan Jumalan silmissä hyviä, jos niiden motiivina on ollut itsensä korottaminen ja huomiontavoittelu. Jumala näkee sydämeen, senkin mitä emme itse näe ja arvioi sen mukaan. Me emme itsestämme saa mitään hyvää aikaan, sillä olemme synnin saastuttamia. Kaikki hyvä tulee Jumalasta.
Voi olla, että olet jo pitkään elänyt uskossa Jumalaan, mutta koet ettet ole paljonkaan saanut aikaan Hänen elovainiollaan ja alat epäillä uskoasi ja Jumalan hyvyyttä sinua kohtaan. Riittää, kun panet kaiken toivosi Jeesukseen ja Hänen sovitukseensa ristillä. Muuta me emme tarvitse. Se joka on ollut ahkera Jumalan valtakunnan työssä, saa kyllä kiitoksensa Jumalalta, mutta meille yhdennentoista hetken uskoville on sama taivasosa, sillä Jumalan edessä ei kukaan ansaitse mitään. Kaikki se hyvä, mitä kristityt tekevät, on Jumalasta lähtöisin, ei meidän omaa ansiotamme. Saamme kiittää ja ylistää Jumalaa Hänen armostaan ja laupeudestaan meitä kohtaan, meitä jokaista.
Jumala ei halua meidän vertailevan itseämme toisiin, eikä saamiamme lahjoja toisten lahjoihin. Herra antaa kaiken seurakunnan rakennukseksi. Me jokainen olemme tärkeä osanen omalla paikallamme. Älä katso toisiin ihmisiin, katso Jumalaan! Hän pitää sinusta huolen ja antaa sen, mitä juuri sinä tarvitset. Joku toinen voi saada jotain enemmän, koska hänen tehtävänsä on erilainen. On vapautta olla vertailematta.
Meillä on Isä, joka tuhlaa rakkauttaan. Koko ajan Hän myös kutsuu ihmisiä valtakuntaansa. Jeesus on kuollut niidenkin puolesta, jotka tulevat yhdennellätoista hetkellä, ja niidenkin, jotka eivät ota Hänen kutsuaan vastaan. Jumala ei hylkää ketään, mutta onneton se, joka hylkää Jumalan, sillä hän sulkee oikean rakkauden pois elämästään ikiajoiksi.
Jumalan omina saamme elää Hänen rakkaudessaan ja levittää sitä tähän maailmaan, kaikille ansiottomille, sillä sellaisia itsekin olemme.
Meidän ei tarvise elää murehtien, vaan saamme olla lapsenomaisessa luottamuksessa: kyllä Isä tietää ja hoitaa. Hän haluaa meidän tekevän hyviä tekoja, mutta niihin Hän antaa tahdon ja voiman. Hän itse toimii kauttamme. On ihanaa tehdä yhteistyötä Hänen kanssaan, jota rakastaa ja jonka tietää rakastavan minua.
”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on Hänen hyvä tarkoituksensa.” Fil. 2:13
”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä.” Fil. 4:4, 5
On yhdestoista hetki.