Teksti: Petri Karaksela | Kuva: Peggy_Marco/Pixabay
Usko ja epäusko ovat ikuisia riitapukareita. Ne tuntuvat olevan hyvin kaukana toisistaan kuin janan ääripäät. Samaa valitettavasti voidaan sanoa myös uskovista ja epäuskoisista ihmisistä. Nämä ryhmät vaikuttavat olevan kuin eri maailmoista. Ehkä se johtuu siitä, että ne nimenomaan ovat eri maailmoista. Mutta erityisesti nykypäivän nettikeskusteluissa kuilu uskovien ja epäuskoisten välillä ilmenee yleensä hyvin jyrkkänä. Ehkä olet laillani lukenut kirjoituksia, joissa epäuskoinen julistaa uskovien olevan säälittävästi valheen vallassa tai aivottomia idiootteja. Ja keskustelu jatkuu siten, että uskova jakaa syytöksiä tai tuomitsee kadotukseen heidät, jotka eivät usko. Toisaalta usko ja epäusko saattavat ottaa rajusti yhteen myös omassa sisimmässämme.
Mutta jos sinä et usko, se tuskin on sinun oma vikasi. Todennäköisemmin et vain koskaan ole kohdannut Jumalaa. Meidän uskovien olisi tarkoitus rakastaa kaikkia – sinuakin – Jumalan rakkaudella ja siten levittää Jumalan tuntemista. Jumalan rakkauden sinua kohtaan ei todellakaan olisi tarkoitus ilmetä solvauksina tai lyönteinä. Uskova on Jeesuksen seuraaja ja kerrotaan seuran tekevän kaltaisekseen. Sääli, että Jeesuksen kaltaisuudessa olemme usein niin keskeneräisiä (hyvänä esimerkkinä minä). Ja se taas voi hyvinkin olla oma vikamme. Ehkä kova sydämemme on ollut meille niin rakas, että olemme vastustaneet sen pehmittämistyötä. Tai ehkä olemme syystä tai toisesta vältelleet Häntä, jota olevinaan seuraamme.
Jos et ole saanut uskovilta Jumalan rakkautta, joka sinulle kuuluu, pyydän sitä anteeksi. Jaksatpa antaa anteeksi tai et, toivon, että sittenkin annat Jumalalle mahdollisuuden. Nimittäin kaikesta huolimatta on Jumala, joka on täydellinen rakkaus. Hän on aina rakastanut sinua – jopa niin paljon, että Hän lähetti oman Poikansa sovittamaan kaiken pahuutemme, rikkinäisyytemme, epätäydellisyytemme, syntimme. Jeesus kärsi ristillä rangaistuksen, joka olisi kuulunut sinulle ja minulle. Tähän saamme luottaa.
Onko Jeesukseen uskova säälittävästi valheen vallassa? Onko hänen uskonsa järjetöntä? Ensimmäiseen kysymykseen minun on pakko vastata kieltävästi, koska tiedän, että Jeesus on Totuus. Mutta usko Jeesukseen on kyllä tietyllä lailla järjetöntä. Siis uskomme, että kaikkivaltias Jumala muka lähetti oman Poikansa ihmiseksi kärsimään ja kuolemaan tällaisten puolesta, jotka viis veisaavat Hänestä. Eihän tämmöisellä ole järjen kanssa mitään tekemistä. Se on pelkkää rakkautta.
Vaikka meidän ihmisten järki ei voi koskaan täysin käsittää Jumalan rakkautta, voimme yksinkertaisesti lopettaa pullikoimisen ja ottaa sen vastaan. Vaikka usko Jeesukseen tuntuisi järjettömältä, voit ottaa Hänet vastaan ja antaa Jumalan huolehtia olemattomasta uskostasi.
Abrahamin uskosta voimme oppia, että usko kohdistuu jonkun sanoihin tai lupaukseen. Uskon laatu tai määrä ei olekaan ratkaisevaa, vaan uskon kohde. Jos lipsahdamme uskomaan omaan uskoomme, joudumme ennemmin tai myöhemmin turhautumaan, sillä epäilykset ovat kutsumatta vierailevia tunteita. Jumalan meille antama lupaus ja siis uskomme kohde on Jeesus Kristus. Itse asiassa meidän pitääkin olla heikkoja ja myöntää, että emme voi omin avuin pelastua emmekä edes uskoa, vaan tarvitsemme Jeesusta.
Jos sinä uskot, että Jeesus Kristus on kärsinyt sinun syntisi rangaistuksen, että sinä saisit anteeksi ja saisit elää Jumalan rakkaan lapsena ja vieläpä kerran päästä Hänen luokseen, ei keneltäkään tästä maailmasta löydy sen parempaa uskoa, vaikka uskosi olisi pieni tai heikko. Toki on helpompaa elää, jos usko pääsee kasvamaan ja vahvistumaan. Sitä varten meillä on seurakunta. Siellä Jumala sanansa ja Henkensä avulla hoitaa uskoamme.
Me voimme kyllä horjua ja vapista, mutta Kristus-kallio allamme ei horju. Häneen saamme luottaa – turvallisesti ja iloiten.