Esa Kososen saarna Tohmajärvellä, Värtsilän kirkossa Kirkastussunnuntaina 23.7.2023 klo 10.00
Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Sanctumdigital/Pixabay
Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. (Mark. 9:2–8)
Tämän Kirkastussunnuntain teemana on kirkastettu Kristus.
Evankeliumiteksti ilmaisee meille Jeesuksen kirkastumisen ainutkertaisena tapahtuma maan päällä, ja se tapahtui Hänen ollessa kolmen opetuslapsen seurassa, heidän noustuaan korkealle vuorelle.
Jeesus valikoi ehkä kolme itsessään vahvinta persoonaa opetuslasten joukosta: Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja nousi heidän kanssaan Kirkastusvuorelle. Jeesus halusi näin vahvistaa heidän uskoaan häneen Messiaana. Mukana olleet opetuslapset saivat omin silmin nähdä ja kokea Jeesuksen jumalallisuuden ja kuulla Isän Jumalan sanovan heille: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.”
Aiemmin Jumala puhui myös monien muitten ihmisten kuullen, silloin kun Jeesus kastettiin, mutta silloin Jumalan puhe suuntautui vain Jeesukselle. Nyt Jumala kohdisti puheensa opetuslapsille.
Kirkastusvuoren nimeä ei mainita Raamatussa
Kirkastusvuoren nimeä ei mainita missään kohtaa Raamatussa, mutta sen täytyi olla tavallista korkeampi paikka, niin kuin luetussa tekstissä näin sanotaan, että hän vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle.
Jotkut arvelevat sen olleen Taborin vuori. Muun muassa Mission Europe toiminnanjohtaja Mika Tuovinen arvelee näin.
Jukka Norvanto sanoo Kirkastusvuoren olleen Hermonvuori, joka sijaitsee Pohjois-Israelissa ja on lähes 3000 metrin korkuinen ja lumihuippuinen. Hermonvuoresta Israelin sotajoukot valloittivat kolmanneksen kuuden päivän sodassa vuonna 1967. Hermonvuoren omistaa nyt kolme valtiota, Syyria, Libanon ja Israel, joiden rajat kohtaavat sen rinteillä ja jakavat vuoren kolmeen osaan.
Se vuori on hyvin strategisesti tärkeä kullekin maalle, sillä sieltä saa alkunsa Jordanin joki, ja vuori on siksi hyvin elintärkeä kunkin valtion vesihuollolle. Israelissa kävijät näkevät tämän lumihuippuisen korkean vuoren siintävän kaukana pohjoisessa.
Mutta kirkastusvuoren oikeaa nimeä ei tiedä kukaan ihminen tarkalleen, eikä sen tietäminen ole suinkaan niin tärkeä asia, vaan tärkeää on ainoastaan se, että jollakin vuorella tapahtui Jeesuksen kirkastuminen.
Jeesus puhui jo aiemmin Ihmisen Pojan kirkastumisesta hänen rukoillessaan ns. jäähyväisrukoustaan, Isän Jumalan kanssa, ja kaikkien opetuslasten seurassa. Tämä rukous on tallennettu Johanneksen evankeliumissa, jossa ei muutoin kerrota mitään tästä Kirkastusvuori-kokemuksesta, vaikka Johannes olikin siellä yhtenä Jeesuksen seurassa. Se johtui ehkä siitä, että Jeesus kielsi heitä kertomasta hänen kirkastumisestaan ennen kuin Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista.
Tästä tapahtumasta kirjoitetaan ainoastaan synoptisissa Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa.
Jeesuksen tehtävä oli toteuttaa Isän tahto maan päällä
Kirkastusvuorella ne kolme opetuslasta saivat omin silmin nähdä Jeesuksen jumalisuuden, ja kuulla Isän Jumalan äänen sanovan heitä varjonneessa pilvessä: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.”
Johannes kirjoittaa Jeesuksen Jäähyväisrukouksessa hyvin keskeisiä asioita, josta luen muutamia jakeita avatakseni hiukan Jeesuksen maanpäällisen elämän tarkoitusta ja kirkastusvuorikokemuksen merkitystä:
”Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: ”Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.”
Tämä Johanneksen evankeliumin 17:ssa luvussa oleva jäähyväisrukous ilmoittaa Jeesuksen tehtävän toteuttaa Isänsä tahdon maan päällä. Jeesus alistui nöyränä Isän tahtoon ja halusi toteuttaa kaiken sen, mitä Isä oli hänelle tehtäväksi antanut. Ja se tehtävä oli se, että sinä ja minä ja koko maailma voisi saada hänen sovintotyönsä kautta syntinsä anteeksi ja päästä kerran Taivaassa näkemään hänen kirkastetut kasvonsa.
Jeesus on siellä odottamassa jokaista sovintoverellään puhdistamaansa ihmistä, sillä yksikään ihminen ei voi viedä mennessään taivaaseen yhtäkään syntiä.
Emme pysty käsittämään Jumalan kirkkauden maailmaa
Jeesuksen kirkastumista ei inhimillisesti voi selittää, sillä siinä tapahtui jotain sellaista, mikä ei ole todellista meidän ihmisten maailmassa ja jota emme voi omalla ymmärryksellämme edes tajuta.
Ollessani armeijassa vuonna 1966 Immolassa, Imatralla, sotilaspastorimme kertoi meille sotilaille hyvin kuvaavasti Jumalan maailmasta, että jos me eläisimme yhdessä ulottuvaisuudessa, kokisimme ja näkisimme vain viivan. Samoin kaksioulottuvaisuudessa kokisimme vain tasaisen pinnan. Kolmiulotteisuudessa näemme kaiken kolmiulotteisena.
Sotilaspastori kertoi meille Jumalan maailman olevan aivan muuta, mitä voisi luonnehtia neliulotteiseksi. Se on jotain sellaista, jota me emme pysty ihmisinä kokemaan ja ymmärtämään vielä täällä maailmassa ollessamme.
Se on näkyvän ja näkymättömän maailman todellisuutta, missä aika ja ajattomuus kohtaavat toisensa.
Se on Jumalan kirkkauden maailma, missä Jumalan loputon armo kohtaa armahdetun syntisen ihmisen.
Tässä kirkastusvuorikokemuksessa tapahtui juuri jotain sellaista, mitä ihminen ei voi selittää, vaan sen voi vain nähdä uskon silmin ja kerran silloin, kun pääsemme uskomme päämäärään, taivaan ihanuuteen ja kohtaamme siellä meitä rakastavan Jeesuksen kirkastettuna.
Monet haluavat itsekkäästi kokea sitä kirkkautta jo täällä maan päällä, kun tinkaavat Jumalalta ihmeitä ja voimatekoja uskonsa vahvistumiseksi. Mielestäni se on ennemminkin verrattavissa epäuskoon kuin uskoon. Siksi Jumala ei anna meidän kokea näitä ihmeitä täällä maan päällä, ettemme ylpistyisi ja perustaisi omia seurakuntia lilluaksemme siellä omahyväisinä, vaatien muiltakin samanlaisia kokemuksia.
Näitä seurakuntia on perustettu varsinkin täällä Itä-Suomessa useita, mutta tiedän, että monet ovat pettyneet siellä itseensä ja toinen toiseensa näissä yhteisössä, kun täydellisyyttä ei ole kuitenkaan tavoitettu.
Seurakuntien tulisi olla syntisten ja vajavaisten ihmisten sairaala, josta loistaa vain Jeesuksen Kristuksen kirkkaus, eikä meidän oman pimeytemme valo.
Jeesus jättää meidät täällä uskon varassa kulkemaan vaivalloista matkaamme, muutaman askeleen kerrallaan, kunnes saavumme kerran perille Jeesuksen voittosaatossa taivaan kirkkauteen.
Jeesus murskasi käärmeen pään
Jeesuksen kirkastumisessa tapahtui taivaallinen ilmoitus ja todistus hänen Jumalallisesta alkuperästään, että hän oli Isän Jumalan lupaama ja lähettämä Messias, josta jo Vanhan Testamentin alkulehdillä ennustettiin: ”ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.” (1. Moos. 3:18)
Tämä tapahtui Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä, kun hänen kantapäänsä lävistettiin naulalla, ja käärmeen pään eli Saatanan pään murskaaminen tapahtui silloin, kun Jeesus sai syntien sovituksen valmiiksi Golgatan keskimmäisellä ristillä ja huudettuaan kovalla äänellä, joka kuului taivaaseen asti: ”Se on täytetty”. Silloin Saatana syöstiin alas taivaasta, sillä sen jälkeen sillä ei ollut enää pääsyä sinne syyttämään meitä synneistämme, koska Jeesus vei isän luo voitonmerkkinä lävistetyt kätensä.
Jeesus antoi myös meille vallan polkea käärmeitä ja skorpioneja. Käärme ei tarkoittanut sanan varsinaisessa merkityksessä käärmeitä, vaan polkea Saatanan voimaa eli sielunvihollista vertauskuvallisesti.
Joku oli Amerikoissa tehnyt jopa vuoteensa käärmeitten kanssa samaan huoneeseen osoittaakseen oman uskonsa suurta voimaa, mutta hän oli vain ymmärtänyt tämän asian väärin.
Jeesus tuli maailmaan ihmisten luokse, taivaan kirkkaudesta, Isän Jumalan luota ja syntyi ihmiseksi, että hän voisi murskata sielunvihollisen pään ja saada annettua meille syntisille ihmisille myös vapauden sielunvihollisen lopullisesta vallasta.
Mooses ja Elia keskustelivat Jeesuksen kanssa
Kirkastusvuorella Jeesuksen kanssa keskustelivat Mooses ja Elia, joiden on katsottu edustavan Vanhan testamentin kahta pääsisältöä lakia ja profeettoja. Jumala antoi lain Mooseksen kautta, ja Eliaa pidetään suurimpana profeettana. Profeetat kertoivat ennustuksen Messiaan maailmaan tulosta ja hänen syntien sovituksesta.
Mooseksella ja Elialla oli erikoinen siirtyminen iankaikkisuuteen, sillä Vanhassa Testamentissa kerrotaan, että Jumala hautasi Mooseksen, eikä hänen hautaansa löydetty koskaan, ja Elia otettiin taivaaseen tulisissa vaunuissa, Elisan nähden.
Nyt Jumala lähetti heidät kirkastusvuorelle keskustelemaan Jeesuksen kanssa hänen pian tapahtuvasta sovituskuolemasta ja poismenosta.
Me emme aina voi ymmärtää näillä maallisilla aivoillamme näitten Raamatussa kerrottujen asioiden merkitystä, mutta ehkä me joskus saamme perillä näihinkin vastauksen, jos se olisi enää siellä tarpeellista kysyä.
Jeesuksen vierailu maan päällä oli lyhyt mutta tärkeä
Jeesuksen vierailu maan päällä oli ikuisuutta ajatellen vain pieni visiitti mutta hyvin tärkeää meille syntisille ihmisille, sillä muutoin me olisimme vielä synneissämme ja kadotus olisi meidän tuleva tilamme kuolemamme jälkeen.
Jos me ymmärtäisimme edes hiukan Jeesuksen vierailun tarkoitusta täällä maan päällä, me lähtisimme mielellämme seuraamaan Jeesusta ja viemään hänen pelastussanomaansa lähelle ja myös kauemmaksi, että jokainen ihminen, lähellä ja kaukana, voisi päästä kanssamme ylistämään Jumalalle kiitosta ja kunniaa kerran taivaassa.
Tänä päivänä me voimme kokea oman kirkastusvuorikokemuksemme olemalla rukouksen välityksellä yhteydessä kirkastetun Jeesuksen kanssa ja kantaessamme esirukouksella lähimmäisiämme Jumalan puoleen, Jeesuksen nimessä.
Jeesus tahtoo meidän tekevän näin joka päivä, sillä hän kuulee meidän rukouksemme ja vastaa niihin ajallaan ja tavallaan. Rukoillessamme saamme kokea kirkastusvuorikokemusta Pietarin tavoin, ja todeta, että tässä meidän on hyvä olla Jeesuksen seurassa.
Laitoin Facebookiin yhden rukouksesta kertovan lauselman: Kun rukoilet – Jumala kuuntelee. Kun kuuntelet – Jumala puhuu. Kun uskot – Jumala toimii.