Teksti: Tea Ikonen
”Vähän on tarpeen tai yksi ainoa.” (Luuk. 10:42.)
Olen usein löytänyt itseni tilanteesta, jossa olen haalinut itselleni enemmän tekemistä kuin käytettävissä olevan ajan puitteissa olisi mahdollista. Pari vuotta sitten havahduin taas siihen, miten paljon asioita yritin kuljettaa mukana elämässäni. Niistä suurimmassa osassa olin mukana puolisydämisesti eikä voimia riittänyt oikeasti itselleni tärkeille asioille.
Olen miettinyt, että kenties tämä on ongelma myös monelle aktiiviselle kristitylle. Jumalan elopelloilla kyllä riittää työsarkaa, ja jotkut meistä haalivat Jumalan valtakunnan vastuutehtäviä enemmän kuin olisi järkevää. Itselläni oli työni lisäksi välillä melkein kymmenen rautaa tulessa mukaanlukien harrastukset, seurakunnan touhut ja muut sen sellaiset.
Uskon kuitenkin, ettei ketään ole luotu tekemään kovin montaa asiaa yhtä aikaa. Aikamme ja voimavaramme ovat rajalliset eikä kaikkeen pysty sitoutumaan kokosydämisesti. Silti Raamatussa kehotetaan tekemään kaikki niin kuin Herralle. Eikö Jumala ansaitsekin parasta?
Luulen, että Jumala arvostaa laatua enemmän kuin määrää. Jostain olen lukenut niinkin radikaalin sanonnan, että Jeesuksen omien työ maailmassa estää Jeesuksen työtä maailmassa. Ehkä kaikista parasta, mitä voisimme tehdä, olisi pysähtyä ja kuunnella. Selvittää, mikä on se asia, minkä Jumala tahtoo meidän priorisoivan elämässämme ja jättää pois kaikki muu – jopa ne tärkeiltä tuntuvat tehtävät. “Vain vähän on tarpeen tai yksi ainoa.” Uskallammeko me luottaa siihen?