Teksti: Eija Mertanen
Puheet ja viestit pitäisi aloittaa aina hyvillä asioilla ja uutisilla. Teen siis niin. Jeesus on kuollut puolestamme kantaen kaikki syntimme ristinpuulle, käynyt läpi synkeyden ja pimeyden sekä tarjoaa meille ylösnousemuksensa kautta valoaan ja iloaan. Mikä voisi olla parempi uutinen. Hän on myös mahdollistanut meille sukeltamisen sanansa ihmeelliseen maailmaan. Kiitos Jumalalle!
Haluan kuitenkin pohtia kanssasi sitä, onko Raamattu totta – myös niiltä osin, missä puhutaan tuomioista ja rangaistuksesta. Kuinka hyvin tunnen Raamatun sanan, jota myös Jumalan sanana pidän. Vai pidänkö? Kuinka paljon tutkin tuota ikiaikojen sanomaa omista tarpeista ja toiveista käsin? Kuinka paljon omat pelkoni ja epäuskoni vaikuttavat tulkintaani? Entä vaikuttaako myös silkka laiskuus tai välinpitämättömyys? Näitä kysymyksiä joudun itse pohtimaan.
Jeesus hämmästeli aikansa ihmisiä, omaa kansaansa siitä, etteivät nämä tunne kirjoituksia (Matt. 22:29). Sen seurauksena kansa juoksi synnin vaivaamina kuka minnekin. Jeesuksen sanat sopivat ihan samalla tavalla meihin ja meidän aikaamme. Ongelma ei ole niinkään tämän maailman kulkijat, heillähän ei ole useinkaan tietoa. Ongelma on meillä, jotka olemme maistaneet, että Herra on hyvä.
Itse haluaisin pysyä tällä tiellä ja päästä kerran perille Jeesuksen ikuiseen seuraan. Siksi pohdin, luenko niinkuin on kirjoitettu. Tänä päivänä raamatunkääntäjillä on tietoa ja tekniikkaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kääntäjät tarvitsevat myös Pyhää Henkeä. Eli meillä pitäisi olla kaikki valtakunnan avaimet käsissämme. Siksi uskon, että jotka vilpittömästi haluavat löytää totuuden – huom. ilman ehtoja – ne sen löytävät. Uskon alkutaipaleella ei ole niin paljon tietoa, eikä Jumala silloin myöskään vaadi sellaista, mitä ei ole. Jos ihminen haluaa seurata Jeesusta ottamalla sanan niin kuin se on kirjoitettu, Pyhä Henki opastaa eteenpäin. Raamattu sanoo, etteivät kirjoitukset ole omin neuvoin selitettävissä. Se toteaa myös selvästi, että kaikki eivät kärsi tervettä oppia (2. Tim. 4:3), vaan haalivat korvasyyhyynsä opettajia.
Voit loukkaantua minuun, ei se haittaa, mutta väitän, että elämämme suurin siunaus voi olla edessäpäin, jos uskomme koko Raamatun sanan eikä vain sitä missä puhutaan kauniita sanoja rakkaudesta. Rakkauteen kuuluu myös asioita, jotka eivät aina tapahtuessaan tunnu mukaville. Kyllä, rakkaus on lempeä…(1. Kor. 13:4-7). Mutta se on myös kiivas ja kiihkeä. Jumala halajaa kateuteen saakka henkeä jonka on pannut meihin asumaan (Jaak. 4:5, 2. Moos. 34:14).
Jos Raamattu sanoo, että uskottomat palavat sammumattomassa tulessa, niin vaikka emme voi edes ymmärtää kaikkea, mitä se tarkoittaa, emme voi jättää sitä huomiotta. Jos Raamattu sanoo, että Jumala on hylännyt meidät omien häpeällisten himojemme valtaan, koska ihminen ei ole kunnioittanut häntä luojana, emme voi sanoa, ettei Jumala sitä tarkoita. Silti Jumala on rakkaus.
Jos sinä rakastat lastasi, opetat hänelle rakkautta, hyviä ja oikeita asioita, ja teet kaikkesi että voisit suojella häntä. Pidät kädestä, ettei hän juokse auton alle, etkä anna hänen juosta öisin ulkona pahuutta katselemassa ja vaarantamassa elämäänsä. Mutta lapsesi on kasvettava aikuiseksi ja sinun on päästettävä irti. Sydämesi on kuitenkin aina hänen mukanaan ja suret, jos hän poikkeaa väärille poluille. Kuinka paljon Jumala sureekaan, jos emme ota hänen neuvojaan varteen. Neuvoja ja käskyjä, jotka hän on antanut rakkaudesta meihin.