Teksti ja kuva: Eija Mertanen
Viime ajat ovat olleet raskaita Imatralla. Nimetön pahuus ja sen tuoma ahdistus on lisääntynyt järjettömän surmatyön seurauksena. Tätä samaa tapahtuu koko ajan ympäri maailmaa, mutta kun se tulee tarpeeksi lähelle, silloin napsahtaa. Meidät on pysäytetty miettimään elämän tarkoitusta kovalla kädellä. Kristitylle se tarkoittaa pysähtymistä ja korvien avaamista Jumalan suuntaan. Ja jos suunta on kateissa, suunnan tarkistamista. Vaikka Jumala yksin voi antaa täydellisen lohdutuksen menetyksen kutsumatta saavuttua, ei se sulje pois elämän realiteetteja ja ihmiseen luotuja lainalaisuuksia. Suru kuuluu siihen laajaan tunneskaalaan, joka ihmiselle on annettu. Ja surulle on annettava aikansa.
Raamatussa on paljon esimerkkejä surusta ja sen kohtaamisesta. Itselle tuoreimpana tulee mieleen suuren kansanjohtajan kuolema, vaikka se tapahtuikin pitkän ja menestyksekkään elämän päätteeksi. ’Koko kansa itki Moosesta kolmekymmentä päivää.’ Se oli ihan virallinen itku- ja suruaika (5. Moos. 34). Meillä on siis lupa ja etuoikeus antaa surun näkyä. Me suomalaiset olemme tottuneet kätkemään niin paljon sisällemme. Onneksi kehitystä on tapahtumassa.
Toisen, kuoleman äärellä eletyn hetken otan Jeesuksen maanpäällisen elämän kohdasta, jossa Jeesus menetti rakkaan ystävänsä Lasaruksen. Hän jätti meille ihmeteltäväksi sen, kuinka hän voi kuolleetkin herättää, mutta myös oman liikutuksensa haudan äärellä ennen ihmetekoaan. Tässä kohdassa on myös tärkeää huomioida, kuinka ystävät olivat Lasaruksen sisarien luona lohduttamassa heitä raskaassa elämän tilanteessa. ’Useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luo lohduttamaan heitä heidän veljensä kuoleman vuoksi’ (Joh. 11:19).
Aikanaan Jeesus sanoi tälle Martta-sisarelle: ’Martta, Martta! Moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vain vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota häneltä ei oteta pois.’ Tämä tilanteessa, jossa Martan sisar Maria oli paneutunut kuuntelemaan Jeesuksen puhetta, kun Martta puuhasi taloustoimissaan saadakseen vieraille tarjottavaa. (Luuk. 10:41-42.)
Meidän on hyvä muistaa tässä joulun läheisyydessä, kun monenlaiset askareet meitä työllistävät, että välillä on syytä pysähtyä ja kuunnella Jumalan ääntä. Hän ei ole tarkoittanut meitä ajamaan itseämme loppuun ja myllerrysten keskellä on erityisen tärkeää, että annamme itsellemme ja läheisillemme aikaa. Toivon Vapahtajamme Jeesuksen läsnäoloa kipuun ja riemuun sekä Jumalan Siunaamaa Joulunaikaa ja Uutta Vuotta 2017!