Teksti: Tea Ikonen
Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. (Gal. 2:20.)
Identiteetti – sen ymmärtäminen, kuka olen – on varsin tärkeä asia. Itselläni on melko vahva kristillinen identiteetti, ainakin periaatteessa. Silti olen huomannut, että usein oivallus Jumalan lapseudesta hukkuu jonnekin kaiken (kristillisenkin) touhuamisen taustalle. Siksi minun on välillä pysähdyttävä pohtimaan, mitä kristillinen identiteetti oikeasti tarkoittaa. Tuloksena on varsin huikeita löytöjä.
Ensimmäinen huikea asia on se, että jokainen Kristukseen uskova on Jumalan lapsi (esim. Room. 8:14-16). Kristus on pessyt pois kaikki synnit ja sitä kautta avannut tien Jumalan lapseuteen. Mutta mitä se merkitsee käytännössä? Sitäkö, että Jumala on Isä tuolla jossain ja me palloilemme täällä maan päällä kuka mitenkin, kunnes joskus kuolemme ja pääsemme Isä Jumalan luo?
Raamatun mukaan kuolemaa ei kuitenkaan tarvitsisi odotella – yhteys Isään on auki jo täällä ajassa Pyhän Hengen kautta. Se onkin toinen huikea asia: emme ole vain lapsia, olemme yhtä Jumalan kanssa! (Katso vaikka Joh. 1:12-13; 1. Kor. 6:17; 1. Kor. 12:13.) Toki emme ole mitään pikkujumalia vaan ihmisiä, jokainen omanlaisensa persoona, uniikki Luojan luoma yksilö. Mutta kaikilla Jeesukseen uskovilla on sama Henki, joka yhdistää meidät toisiimme ja Isä Jumalaan.
Ylläolevasta seuraa kolmas huikea asia: olemme Isän Jumalan ja Jeesuksen edustajia maan päällä. Meidät on kutsuttu toimimaan niin kuin Jeesus. Osoittamaan hänen hyvyyttään toinen toisillemme, palvelemaan maailmaa Jumalan rakkaudella, jotta se kääntyisi. Meidät on kutsuttu hyviin tekoihin mutta ei onneksi omassa voimassa ja oman viisauden varassa vaan Jumalan voimalla (esim. Ef. 2:10; Tit. 2:14).
Kaiken kukkuraksi olemme Jumalan perillisiä, Jeesuksen kanssaperillisiä. Eräänä päivänä Jeesuksen kirkkaus on myös meidän osamme, olemmehan hänen veljiään ja sisariaan (Room. 8:17, 29; Gal. 3:29). Sitä ennen kuitenkin meillä riittää vielä tehtävää, jotta mahdollisimman moni pääsisi osaksi näistä huikeista aarteista. Jatketaan rukousta, ettei yksikään jäisi niistä paitsi.