Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Larisa Koshkina/Pixabay
Joskus olen ajatellut rukoillessani, kuuleekohan Taivaallinen Isämme minun rukouksiani ollenkaan. Olenhan suuressa universumissa kuin pölyhiukkanen, jos sitäkään. Miksi Hän olisi kiinnostunut juuri minusta ja vastaisi rukouksiini?
Toisaalta olen joskus ajatellut myös sitä, pitäisikö minulla olla aina joku suuri hätä tai murhe elämässäni, jotta vain silloin minulla olisi oikeus lähestyä suvereenia Jumalaamme, vai voisinko kertoa Hänelle aivan tavallisista pienistäkin arkisista asioistani ja kiittää niistä?
Olen saanut oppia pitkän uskossa elämiseni aikana löytämään Raamatusta ja eri hengellisissä piireissä käytettyjä monia rukoustyylejä. Jotkut rukoilevat pää kumartuneena alaspäin, toiset ilmaisevat nöyryytensä suuren Jumalan edessä mennessään polvilleen. Joissakin seurakunnissa rukoilijat nousevat seisomaan ja kohottavat kätensä ja kasvonsa ylöspäin, ja rukoilevat jopa kovalla äänellä.
Rukoilemisessa ei ole vain yhtä oikeaa tapaa, vaan kaikki erilaiset ihmiset ja heidän erilaiset rukouksensa ovat Jumalan edessä yhtä arvokkaita, ja kaikkien rukoukset kuullaan taivaassa takuuvarmasti.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse herätellä Jumalaa huutamalla kovalla äänellä, josko Hän olisi päivälevolla tai tekemässä jotain tärkeää, ettei silloin Häntä saisi häiritä. Jumala kuulee meidän rukouksemme silloinkin, kun luulemme Hänen olevan hiljaa ja näyttäisi siltä, ettei mitään tapahdu. Ehkä meidän tulisi kuunnella Jumalaamme ennemminkin olemalla hiljaa eikä metelöimällä, sillä usein Hän ehkä haluaisi sanoa meille: ”Odota!”
Olen rukoillut paljon tämän vuoden Kuopiossa pidettävän Itä-Suomen Kristuspäivän puolesta, että Jumalan tahto tapahtuisi siinäkin, ja vastaus tuli muutamia päiviä sitten: ”Odota!” Odota vielä yksi vuosi, ja sitten saatte kokoontua yhdessä kiittämään Herraa Kallaveden kirkkoon ja viettää kristittyjen yhteistä riemujuhlaa. Silloin on kaikki valmista.
Tuo otsikossa oleva lause: ”Rukous on silta, luokse Jumalan” kuvaa hyvin rukoilemistamme lyhyesti ja ytimekkäästi. Saamme muodostaa eri ihmisten välillä sillan, vaikka emme pääsisikään heitä tapaamaan koronaviruksen takia. Saamme kantaa heitä rukouksen sillan välityksellä Jeesuksen nimessä Jumalan valtaistuimen eteen ja siunata heitä. Näin saamme olla heitä hyvin lähellä ja rakastaa.
Tämä hieno Anna-Mari Kaskisen sanoittama ja Jukka Salmisen säveltämä laulu kuvaa hyvin täydellisesti rukouksen luonnetta.
Muistan, kun järjestin 1993 pari matkaa Venäjälle Itä-Siperiaan Irkutskiin, eräs matkaseurueeseemme kuuluva henkilö kertoi vieraillessamme eräässä inkeriläisperheessä, että näin me voimme olla yhteydessä tännekin kauas 6000 kilometrin päähän heidän luokseen Rukouksen siltaa myöten. Välimatka ei ole esteenä pitää yhteyttä vaikka toisella puolella maailmaa eläviin läheisiimme, kantaa heitä esirukouksella Taivaallisen Isämme luokse ja sulkea heidät rukouksella Jeesuksen yhteyteen.
Muistetaan rukoilla uskossa rohkeasti toistemme puolesta, lähelle ja kauas, sillä siinä on meillä käytettävissä taivaallinen voima, Jumalan Rakkaus, mikä ylittää korkeimmat muurit ja lujimmat teräsovet!
Hyvää ja antoisaa kesää toivotellen, Esa Kosonen, Kristus yhdistää ry:n puheenjohtaja