Isästä emme ole koskaan eristyksissä

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Congerdesign/Pixabay

Länsimainen kulttuurimme on melko yksilökeskeinen. Yksi sen olennainen arvo on vapaus, yksilön vapaus tulla ja mennä, päättää itse omista asioistaan. Se ehdottomasti onkin tärkeä arvo, mutta vapauden varjolla ei tulisi keskittyä vain oman edun maksimointiin. Liiallinen yksilökeskeisyys tuhoaa yhteyden ja yhteisöllisyyden.

Välillä mietin, laittaako meneillään oleva koronapandemia yksilökeskeisen yhteiskunnan maistamaan sitä, mitä se yksilökeskeisyys äärimmillään on: eroa toinen toisistamme. Koronakriisi kun on pakottanut ihmiset eristäytymään omiin oloihinsa ja välttämään lähikontakteja toisten kanssa, jottei tauti leviäisi. Samalla myös se vapaus tulla ja mennä oman mielen mukaan on otettu pois.

Poikkeusolot ovat pysäyttäneet monet miettimään sitä, mikä oikeasti on elämässä tärkeintä. Eristäytyneenä ihmiset alkavat arvostaa ja kaivata paitsi vapauttaan, myös yhteyttä toisiin.

Yhteys ja yhteisöllisyys ovat Jumalasta, näin uskon. Onhan Jumala itsekin kolmiyhteinen Jumala, ja Hän tarkoitti myös ihmisen elämään yhteydessä kanssaan. Eristyksissäkin eläessämme meillä on Hänet, Hän ei ole koskaan meistä kaukana.

Usko Taivaalliseen Isään, Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen yhdistää meidät uskovat myös toinen toisiimme, olimmepa sitten toisiamme lähellä tai kaukana, yhdessä tai erikseen. Lisäksi meillä on rukous, jolla voimme pitää yhteyttä Kolmiyhteiseen Jumalaamme ja kantaa Hänen eteensä toinen toistamme.

Näinä viikkoina Suomessa ollaan purkamassa koronarajoituksia. Yksi hyvä rukousaihe näihin hetkiin onkin, ettei rajoitusten purku ryöpsäyttäisi tautia riehumaan hallitsemattomasti. Pidetään myös huolta yhteydestä Isään ja toinen toisiimme. Korona tai sen suitsimiseksi tehdyt rajoitukset eivät voi sitä yhteyttä kumota.