Rakennatko rauhaa vai kylvätkö riitaa: 5 pointtia Jeesuksen seuraamisesta

Jos tahdot seurata Jeesusta, pidättäydy muun muassa provosoitumisesta ja viimeisen sanan sanomisesta. Omistaudu rauhan asialle, koska juuri siitä evankeliumissa on kyse.

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Kranich17/Pixabay

Mistä evankeliumissa on kysymys? Minä ajattelen, että siinä on ennen kaikkea kysymys rauhasta. Sehän on ilosanoma siitä, että Jeesuksen veressä on solmittu pysyvä rauha ihmisten ja Jumalan välille.

Jumala on nimittäin yhteyden Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki, kolme yhdessä. Yhteys on hänen luonnollinen tilansa ja siihen ihanuuteen hän on halunnut myös meidät ihmiset mukaan: yhteyteen itsensä Kolmiyhteisen Jumalan kanssa ja yhteyteen toinen toistemme kanssa. Mutta yhteyttä ei voi olla ilman rauhaa.

Vaikka me ihmisetkin Jumalan kuvina kaipaamme yhteyttä, tuntuu luonnollinen suuntamme olevan siitä pois. Elämme nytkin maailmassa, jossa rauha katoaa jälleen yhä kauemmaksi. Euroopassa soditaan, Lähi-idässä soditaan. Jakolinjoja syntyy myös maiden sisälle. Ääripäät, liberaalit ja konservatiivit, vasemmisto ja oikeisto karkaavat yhä kauemmaksi toisistaan.

Onko se Jumalan tahto?

Minä ajattelen, että kristittyinä meidät on kutsuttu vastustamaan tuollaisten jakolinjojen syntymistä. On sielunvihollisen hommia kylvää epäsopua, riitaa ja vihaa. Jeesuksen seuraajina olemme kutsutut tekemään sitä, mitä Jeesuskin: rakentamaan yhteyttä ja rauhaa.

Tämä blogiteksti kutsuu sinua pohtimaan muun muassa,

• millainen rauhan rakentaja Jeesus on
• millaisen kutsun hän on meille ihmisille jättänyt
• mitä rauhan asian kannalta merkitsee itsensä kieltäminen ja ristinsä ottaminen
• kuka on todellinen vihollisemme 
• ja miten me saamme lisää porukkaa Jeesuksen jengiin.

Tämä blogiteksti rohkaisee myös luopumaan oikeassa olemisesta ja viimeisen sanan sanomisesta ja nousemaan edellä kuvattujen jakolinjojen yläpuolelle. Otatko haasteen vastaan?

1. Jeesus on Rauhan Ruhtinas

Jouluun liittyvässä vanhan testamentin profetiassa sanotaan: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. — Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille… hänen nimensä on… Rauhan Ruhtinas.” (Jes. 9:1, 5 – tässä siteerasin vain paria jaetta, mutta kannattaa lukea koko profetia.)

Me 2020-luvulla elävät kristityt tajuamme, että tuossa viitataan Jeesukseen, meidän Vapahtajaamme ja Pelastajaamme. Häntä luonnehditaan siis Rauhan Ruhtinaaksi. Minä ymmärrän sen tarkoittavan muun muassa sitä, että hän tuli tosiaan solmimaan rauhan ihmisten ja Jumalan välille.

Jeesus itse sanoo muun muassa näin: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.)

Rauhaa voi olla kahdenlaista: sisäistä ja ulkoista. Näistä kahdesta ajattelen sisäisen rauhan olevan tärkeämpi: ulkoisesti voi olla vaikka millaista myrskyä, mutta jos ihmisen sisin on rauhan tyyssija, ovat asiat tosi hyvin. Toisaalta ulkoinenkaan rauha ei tuo iloa, jos ihmiseltä puuttuu sisäinen rauha. Uskon, että Jeesuksen lahjoittama rauha on tuota sisäistä rauhaa, joka antaa vakauden ja turvallisuuden, vaikka ympärillä mitä tapahtuisi.

Minusta sisäinen rauha on edellytys sille, että voi rakentaa rauhaa myös ympärilleen. Sisäinen rauha on edellytys sille, että pystyy nousemaan kaikenlaisten kähinöiden yläpuolelle eikä anna niiden vaikuttaa itseensä.

2. Edusta Jeesusta, älä itseäsi

Rauhan Ruhtinas ei tullut tuomaan rauhaa pelkästään ihmisten ja Jumalan välille. Hän tuli kutsumaan meitä myös rauhaan toinen toistemme kanssa. Toteaahan Jeesus vuorisaarnansa autuaaksijulistuksessa: ”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen” ( Matt. 5:9). Ajattele, miten hieno juttu!

Tuo hieno juttu tosin saattaa unohtua siinä vaiheessa, kun vastaan tulee joku, joka kannattaa esimerkiksi saman sukupuolen solmimia avioliittoja, jos itse et kannata niitä. Tai vastustaa niitä, jos sinä kannatat niitä. Tai kannattaa perussuomalaisia, joita itse inhoat. Tai vihreitä, joita et voi sietää. Ja tuo joku ilmaisee mielipiteensä varsin kärkkäästi. Tai kommentoi sinun ajatuksiasi erittäin ikävään sävyyn.

Tuollaisissa tilanteissa hartaimmallakin kristityllä on suuri vaara sortua hyvin lihalliseen käytökseen: antaa sana sanasta – vähän vanhatestamentillisen hammas hampaasta ja silmä silmästä -periaatteen mukaisesti.

Mutta se ei ole rauhantekijän toimintaa.

Kun vastaamme ilkeästi, edustamme itseämme, emme Jeesusta.

Itseäni on viime aikoina puhutellut kovasti Jeesuksen sanat: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” (Matt. 16:24, lisäksi Mark. 8:34; Luuk. 9:23).

Jeesuksen seuraamista ja itsensä kieltämistä on mielestäni se, että pidättäytyy provosoitumasta. Pidättäytyy vastaamasta loukkaukseen loukkauksella. Pidättäytyy kärkkäästä kommentoinnista. Pidättäytyy viimeisen sanan sanomisesta.

Sanan antaminen sanasta on toimimista omasta lihasta käsin. Kun vastaamme ilkeästi, edustamme itseämme, emme Jeesusta.

Jos siis sinulla on taipumusta kiehahtaa eri lailla ajattelevien mielipiteistä, niin sen sijaan, että alat välittömästi suunnitella tulikivenkatkuista vastausta jonkun typerään kommenttiin, voisitko pysähtyä hetkeksi ja mietiskellä Jesajan kirjan kuvausta Jeesuksesta: ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.” (Jes. 53:7.)

Jos meidän Herramme, joka sentään on tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6), sitoutui pelastustehtäväänsä eikä syyttäjiensä ja pilkkaajiensa edessä yrittänyt puolustaa itseään, niin eikö meidän, hänen seuraajiensa pitäisi sitoutua hänen näyttämäänsä esimerkkiin? Emme kai me ole häntä parempia?

3. Pidättäydy pahasta: rakennat rauhaa

Minun tarkoitukseni ei ole kieltää mielipiteen ilmaisemista. En kiellä Jeesuksesta todistamista. En kiellä sen kertomista, mihin oma usko ja vakaumus perustuu. Mutta kaikkea tätä Jeesus kutsuu tekemään arvokkaasti, rakkaudellisesti ja ystävällisesti.

Jos se ei saa ihmisiä kääntymään puolellemme, meidän tehtävämme ei ole osoittaa heille, miten tyhmiä he ovat. Meidän tehtävämme on jättää heidät Herran haltuun.

Yksi tämän ajan iso haaste rauhalle ja ihmisten väliselle yhteydelle on sosiaalinen media. Se tuo toki monen elämään paljon hyvää ja fiksusti käytettynä yhdistää ihmisiä. Mutta se myös erottaa, sillä somen algoritmit suosivat kärkästä ja polarisoivaa sisältöä, joka edistää vihaa ja vastakkainasettelua.

Somen sisältöjä ei juurikaan kuratoida, ja valheelliset uutiset leviävät siellä kulovalkean tavoin. Ajattelua vaativa, punnittu, asiallinen ja toisia ihmisiä kunnioittava sisältö jää helposti kaiken öyhöttämisen ja valheiden jalkoihin.

Minusta tuntuukin usein, että viisaus ei asu somessa. Sen sijaan siellä riehuvat erilaiset tunnetilat. Ja ne tarttuvat tosi helposti, varsinkin ne negatiiviset.

Meille Jeesuksen seuraajille, rauhan rakentajille se on hyvin haasteellinen pelikenttä.

Meidän tehtävämme ei ole osoittaa ihmisille, miten tyhmiä he ovat. Meidän tehtävämme on jättää heidät Herran haltuun.

Somessakin touhutessa kannattaa kuitenkin muistaa, mitä esimerkiksi Jeesus sanoo: ”Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia… Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matt. 5:44, 45, 46–48.)

Pietari sanoo: ”Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.” (1. Piet. 3:9.)

Paavali sanoo: ”Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla.” (1. Tess. 5:15.)

Ja esimerkiksi roomalaiskirjeen koko 12. luku antaa vinkkejä asialliseen kristilliseen elämään. Myös sieltä löytyy kehotus pidättäytyä reagoimasta pahaan pahalla (Room. 12:17). Ja siellä kielletään pitämästä itseään muita viisaampana tai ottamasta oikeutta omiin käsiin.

Kaikki edellä mainittu soveltuu erinomaiseksi ohjenuoraksi myös tämän päivän some-keskusteluihin.

4. Kuka on todellinen vihollisemme?

Mutta mikä auttaisi sitoutumaan näihin raamatunkohtiin kaikissa tilanteissa? Minua ainakin auttaa se, että muistan, kuka se todellinen vihollisemme on. Se löytyy kirjeestä efesolaisille: ”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.” (Ef. 6:12.)

Emme siis taistele ketään minkään poliittisen puolueen edustajaa vastaan. Emme taistele liberaalikristittyjä vastaan emmekä konservatiivikristittyjä vastaan. Yksikään ihminen ei ole meidän vihollisemme, eikä varsinkaan kukaan Jeesuksen oma!

Meidän todellinen vihollisemme on sielunvihollinen, joka käyttää ihmisiä omien katalien tarkoitusperiensä pelinappuloina käännyttämällä meitä toisiamme vastaan. Tuntuu, että esimerkiksi edellä mainittu sosiaalinen media palvelee liian usein hänen tarkoitusperiään, jopa meidän Jeesuksen seuraajien suosiollisella myötävaikutuksella.

5. Miten saada ihmisiä Jeesuksen leiriin?

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus antoi seuraajilleen tehtävän: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18–20.)

Meidän tehtävämme on siis saada ihmisiä sielunvihollisen leiristä Jeesuksen leiriin. Siinä meitä auttaa Pyhä Henki. Mutta yliluonnollisesta avusta huolimatta meidän kristittyjen ei kannata tuota tehtävää vaikeuttaa sillä, ettemme ota huomioon inhimillisiä tosiasioita.

Mitä luulet: jos joku nolaa sinut, loukkaa sinua, kommentoi ajatuksiasi ilkeästi ja osoittaa mielipiteesi vääräksi, voittaako hän sinut puolelleen sellaisella toiminnalla?

Entä, jos joku, joka ajattelee eri lailla kuin sinä, pysähtyy vierellesi, yrittää ymmärtää näkökulmaasi ja osoittaa sinulle ystävällisyyttä ja arvostusta? Olisiko tällaisella henkilöllä suurempi mahdollisuus saada sinut kääntämään kelkkasi?

Minä luulen, että jälkimmäinen keino on menestyksekkäämpi silloin, kun tavoitteena on voittaa ihmisiä omalle puolelle. Pitäisikö meidän ottaa tämä asia jotenkin huomioon, kun täytämme Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä?

Lopuksi: Jeesuksen asialla oleva on rauhan asialla

Mutta entäpä se raamatunkohta, jossa Jeesus sanoo, ettei ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan? Jossa hän sanoo tulleensa nostamaan saman perheen jäsenet toisiaan vastaan. (Matt. 10:34–36.) Ja eivätkö esimerkiksi Jeesus ja Paavalikin puhu vastustajistaan muutamassa kohdassa sellaiseen sävyyn, josta nykypäivänä saa kunnianloukkaussyytteen?

Itse tulkitsen niin, että Jeesus toteaa Jumalan asialla olemisen herättävän väistämättä vastustusta maailmassa. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että meidän pitäisi reagoida maailmaan samalla tavalla kuin maailma reagoi Jeesukseen ja meihin.

Tässä vaiheessa pitäisi olla jo melko selkeää, että Raamatussa on käytetty hyvin paljon palstatilaa kehotukselle pidättäytyä rauhaa repivästä ja rikkovasta toiminnasta. Jos se vain meistä itsestämme on kiinni, meidän tulee pyrkiä rauhaan kaikkien kanssa (Room. 12:18).

Mitä tulee Jeesuksen ja Paavalin kielenkäyttöön, niin ainakin minun nähdäkseni Jeesus osoitti kaikista kirpeimmät kommenttinsa oman aikansa hengellisten herätysliikkeiden edustajille – juuri heille, jotka ottivat Jumalan seuraamisen kaikista vakavimmin.

Luota siihen, että Jumala on kyllä kykenevä hoitamaan bisneksensä niiden kanssa, jotka kohtelevat sinua inhottavasti.

Mieti: voisiko meillä olla enemmän herätystä, jos me kristityt – siis me, jotka tänä päivänä otamme Jumalan seuraamisen kaikista vakavimmin – ottaisimme todesta Jeesuksen puheet rauhan rakentamisesta? Kotona, työpaikalla, harrastuksissa – ja varsinkin sosiaalisessa mediassa?

Jos siis haluat olla Jeesuksen asialla ja unelmoit hänen valtakuntansa leviämisestä maan päällä, sitoudu kaikin voimin rakentamaan rauhaa. Pidättäydy vastaamasta ikävästi heille, jotka ovat eri mieltä kanssasi. Ole kurinalainen, älä provosoidu vaan nouse kaikkien kähinöiden yläpuolelle.

Todista Jeesuksesta, kerro, mihin toivosi perustuu, kerro, miten sinä asioista ajattelet. Mutta älä pyri sanomaan viimeistä sanaa. Luota siihen, että Jumala on kyllä kykenevä hoitamaan bisneksensä niiden kanssa, jotka kohtelevat sinua inhottavasti. Ja myös niiden kanssa, jotka häntä pilkkaavat ja herjaavat.

Ainut, mihin meidän tarvitsee keskittyä, on rauhan rakentaminen. Se on evankeliumin asialla olemista.

Eikö meillä olekin mahtava Jumala!