Pieni teko, suuri vaikutus

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Congerdesign/Pixabay

Esirukous ollut itselleni joskus vähän vaikea asia: kuuleeko Jumala, vaikka mitään ei näytä tapahtuvan? Riittääkö se, jos vain luettelee esirukoiltavien nimet Jumalalle? Pitäisikö rukoilla vuolassanaisemmin, pitäisikö pönkittää rukousta jollain? Entä jos ei tunnu miltään, kuuleeko Jumala sittenkin?

Vuosien myötä olen tullut tulokseen, että jo se riittää, että luettelee nimeltä esirukoiltavat Jumalalle. Enempää ei tarvitse, ellei sitten sydämellä ole jotain erityistä sanottavaa jonkun puolesta. Mutta väkisin ei tarvitse rukousta vääntää.

Korona-aikaan moneen paikkaan ilmestyi teksti: pieni teko, suuri vaikutus, kun ihmisiä kannustettiin huolehtimaan hygieniasta. Tuo teksti on minua rohkaissut rukouksessa: ei ole minulle suuri vaiva tuoda rukouksessa läheisiäni Taivaan Isän eteen, mutta rukouksen vaikutus on suuri.

Raamatun mukaan myös Jeesus rukoili hyvin pienieleisesti. Esimerkiksi ruokkiessaan viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla Jeesus evankeliumien mukaan vain katsoi ylös taivaaseen, lausui kiitoksen ja jakoi sen jälkeen ruuan opetuslastensa avustuksella kansalle (esim. Matt. 14:13–21) tai herättäessään Lasaruksen kuolleista hän ensin lyhyesti kääntyi Isän puoleen ja käski sitten Lasaruksen tulla ulos haudastaan (Joh. 11:41–43). Myöskään parantaessaan sairaita tai ajaessaan ihmisistä ulos pahoja henkiä hän ei turvautunut suuriin eleisiin tai monimutkaisiin puheisiin, vaan asiat tapahtuivat yksinkertaisen käskysanan tai pelkän kosketuksen kautta. Tai ainakin tällainen kuva evankeliumeista välittyy.

Taivaallinen Isämme kyllä tietää, mitä me tarvitsemme, ennen kuin olemme sitä häneltä edes pyytäneet. Jo se, että tuomme asian Isän eteen, vaikkakin kuinka vaatimattomasti tai vähäeleisesti, on mielestäni uskon ilmaisu. Eihän kukaan voi kääntyä Jumalan puoleen, jollei usko, että Jumala on olemassa ja palkitsee ne, jotka etsivät häntä, kuten heprealaiskirjeessä (11:6) rohkaisevasti kirjoitetaan.

Toki on myös hetkiä, jolloin sydämellä on tai Pyhä Henki nostaa jonkun asian erityisesti rukouksen kohteeksi, ja sitä tekee mieli tuoda Isän eteen useammalla kuin kahdella sanalla. Sekin on aivan raamatullista ja oikein, jos rukous nousee sydämeltä luontevasti. Mielestäni tärkeää on se, että saamme rukouksessa olla levossa ja luottavaisin mielin, oli rukous sitten sanaton huokaisu Jumalan puoleen, sydämestä kumpuava sanojen loputon virta tai jotain siltä väliltä. Rukous ei ole koskaan suoritus vaan aina mahdollisuus.

Kun Kristus yhdistää ry perustettiin, oli yhtenä tavoitteenamme tuolloin, että jokaisella suomalaisella olisi yksi esirukoilija. Minusta tämä on edelleenkin hyvä ja tavoittelemisen arvoinen asia. Teemme Itä-Suomessa työtä tämän tavoitteen toteutumiseen tänäänkin. Puolentoista viikon päästä, lauantaina 10.9. järjestämme yhdessä Keski-Karjalan seurakuntien kanssa Kiteellä Keski-Karjalan Kristus-päivän teemalla Oksina puun. Tuossa tapahtumassa saamme yhdessä kantaa Taivaan Isän eteen Keski-Karjalan, Itä-Suomen ja koko kotimaamme asukkaat. Ja rukous Itä-Suomen puolesta jatkuu myös tapahtuman jälkeen.

2 ajatusta aiheesta “Pieni teko, suuri vaikutus”

  1. Kun Kristus yhdistää ry perustettiin, oli yhtenä tavoitteenamme tuolloin, että jokaisella suomalaisella olisi yksi esirukoilija.

    Tuntuu hyvältä tavoitteelta. En ole hoksannut/huomannut ennen.
    Kiitos

Kommentointi on suljettu.