Teksti: Tea Ikonen | Kuva: StockSnap/Pixabay
Mikä on tänään tärkeintä? Tuo kysymys mielessäni olen yrittänyt opetella ajanhallintaa ja asioideni priorisointia. Kalenterini kun tuntuu täyttyvän ennen kuin itse sitä tajuankaan ja usein huomaan kaipaavani vapaahetkiä. Silloin pitää osata priorisoida.
Kaiken muun tohinan keskellä tulee aikoja, jolloin rukous meinaa jäädä sen muun säätämisen jalkoihin: aamulla ei ehdi, illalla ei enää jaksa. Rukous on kuin yksi velvollisuus muiden joukossa, loputtoman tuntuisen “to do” -listan kohta, joka pitää saada pois alta, jotta ehtisi seuraavan tehtävän kimppuun.
Viime aikoina minua on muistutettu siitä, että Taivaan Isän kanssa vietetty hetki on oikeasti päivän tärkein hetki – siitäkin huolimatta, vaikka päältä katsoen näyttäisi, ettei mikään asia edisty siinä hetkessä. Jotain edistyy kuitenkin: uskon, että vaikken itse sitä huomaisi, Jumala korjaa ja eheyttää lastaan, voimistaa ja vahvistaa kohtaamaan tulevia asioita, avaa tietä. Rukous pohjustaa kaikkea muuta toimintaa.
Vaikka en ehtisikään rukoilla, uskon, että Jumala toki on kanssani kaikessa ja näkee kaiken, mitä minulle tapahtuu. Rukous antaa kuitenkin Hänelle mahdollisuuden vaikuttaa elämääni. Kyllä Hänellä kaikkivaltiaana on varmasti valta toki vaikuttaa siihen muutenkin, mutta Hän on antanut meille myös mahdollisuuden valita sen, miten käytämme aikamme. Jumalan kanssa vietetty aika antaa minulle mahdollisuuden kuulla Hänen ääntään ja kenties välttää ylimääräisiä elämän kiertoteitä.
Siksi muistutan itseäni ja sinuakin: vietetään aikaa Jumalan kanssa. Mikä voisi tänään olla sen tärkeämpää?