Teksti: Helena Liukko | Kuva: Dora Pete/Freeimages.com
”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” (Joh. 20:21)
Kun Jeesus nousi ylös kuolleista, hän ei mennyt suoraan Isän luo. Sen sijaan hän palasi useita kertoja tapaamaan opetuslapsiaan. Hänellä oli heille tärkeää asiaa.
Sen jälkeen kun Jeesus ristiinnaulittiin, hänen seuraajansa olivat hämillään ja peloissaan. He kokoontuivat lukittujen ovien takana. Kävisikö heillekin yhtä huonosti? Kun jotkut heistä kertoivat nähneensä Herran, he eivät uskoneet. Jeesuksen itsensä piti vielä tulla selittämään juurta jaksain, miten kirjoitukset olivat nyt käyneet toteen. (Luuk. 24:44,45.)
Opetuslapset ajattelivat, että heidän uransa Jeesuksen seurassa oli nyt loppunut. Pietari potki kiviä rannalla kuuden muun kanssa. Toimen miehenä hän ei enää jaksanut odotella, vaan sanoi lähtevänsä kalaan. Paluu entiseen ammattiin olisi kai edessä. Toiset menivät mukaan. (Joh. 21:2,3.)
Jeesuksella oli kuitenkin toiset ajatukset. Hän oli kerran luvannut tehdä näistä nuorukaisista ihmisten kalastajia. Nyt hän tuli lähettämään heidät tehtäviinsä. Keskustelu Pietarin kanssa oli kuitenkin syvälle luotaava. Hänelle annettiin tehtävä pitää huolta seurakunnasta. Samalla kävi selväksi, ettei hän voisi hoitaa sitä omassa voimassaan, vaan ainoastaan pysyen lähellä Jeesusta. Niin lähellä, ettei olisi väliä sillä, miten hänen itsensä lopulta käy. Tärkeintä oli olla kuuliainen Jumalan tahdolle. Hän pitäisi huolen tuloksista. Omat kalareissut eivät saalista antaneet, Jeesuksen kanssa kaikki oli mahdollista. (Joh. 21: 4-19.)
Jeesus ei lähettänyt vain yhtätoista apostolia, vaan hän lähettää jokaisen omansa. Hänellä on tehtävä seurakunnassaan meille jokaiselle. Hän ”varustaa kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön” (Ef. 4:12). Älä jätä tehtävääsi tekemättä! Lähde liikkeelle, mutta älä omassa voimassasi, vaan Jeesuksen varustamana.