Teksti: Esa Kosonen
Hiljainen viikko avaa eteemme maailman historian tärkeimmän näytelmän. Se sisältää kärsimystä ja kuolemaa, alkaen Getsemanesta ja jatkuen Golgatan kummulla suoritettuun traagisimpaan ristille naulitsemiseen.
Viaton mies, joka ilmoitti olevansa Jumalan Poika, Kristus Jeesus, otettiin kiinni, hänet ruoskittiin ja naulittiin kahden ryövärin välissä olleelle ristin puulle.
Hiljainen viikko antaa meille kaiken kauheuden keskelle myös toivoa, josta kirjoittivat Vanhan Testamentin profeetat. Jumala oli heidän kauttaan ilmoittanut maailmalle kerran tulevasta Messiaasta, joka pois ottaa maailman synnin kärsimystensä ja oman sovintokuolemansa tähden.
Jes. 53: 6. ”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. 7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. 8. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois* – kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.”
Tämä ihmeellinen lupaus täyttyi kirjaimellisesti kaksi tuhatta vuotta sitten, kun Kristus Jeesus, sinun ja minun, meidän Vapahtajamme, alistui Isän Jumalan tahtoon ja kulki meidän puolestamme kärsimystiensä loppuun asti häpeällisestä ristinkuolemastaan välittämättä.
Hänen surmaajansa ja kaikki läsnä olleet todistajat kuulivat Hänen viimeiset sanansa, jotka kaikuivat tämänkin hiljaisen viikon pitkäperjantain jumalanpalveluksissa: ”Se on täytetty”! Ne kolme sanaa olivat sinettinä lupausten täyttymyksestä.
Samalla hetkellä, kun maailma kuuli nämä kolme tärkeää sanaa, temppelin väliverho repesi auki ylhäältä alas asti ja silloin meille syntisille avautui sovituksen tie Isän Jumalan sydämelle taivaaseen asti.
Siinä täyttyivät meille annetut lupaukset, ettei sinun ja minun enää tarvitse sovittaa omia syntejämme ja siksi me saamme elää iankaikkisesti Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen seurassa, Hänen valmistamassaan ihanassa taivaallisessa kodissa.
Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan Jeesuksen hautaa.
Silloin he saivat kokea ihmeellisen näyn, kuinka maa alkoi vavahdella ja järistä ja he näkivät kirkkaan enkelin laskeutuvan taivaasta alas vierittämään suuren kiven Jeesuksen haudan suulta.
Haudan vartijat pelästyivät nähdessään enkelin ja he kaatuivat maahan, kuin kuolleet, mutta enkeli sanoi naisille: Matt. 28:5. ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi.”
Naiset lähtivät haudalta peloissaan ja samalla riemuissaan kertomaan suuresta ilostaan opetuslapsille, mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.”
Ennen kärsimystään ja kuolemaansa Jeesus oli kertonut surullisille opetuslapsilleen, Joh. 16:22. ”Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.”
Me saamme odottaa tätä Jeesuksen opetuslapsilleen antamaa lupausta, silloin meidänkin sydämemme täyttää ilo, jota kukaan ei voi meiltä riistää pois. Kun me kohtaamme Hänet kasvoista kasvoihin, silloin me saamme olla Hänen luonaan iankaikkisesti.
Siunattua ja iloista Pääsiäisen aikaa!