Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Break Down Pictures/Pixabay
Oletko kuullut ajatuksen rakkaustankista? Meillä jokaisella on rakkaustankki, ja mitä täydempi se on, sitä helpompi meidän on olla ja sitä helpompi meidän on myös osoittaa rakkautta toisia ihmisiä kohtaan.
Harmiksi meidän ihmisten rakkaustankit ovat harvoin piripintaan täynnä. Luulen niiden oleva usein aika tyhjiä, ja silloin meillä ei oikein ole jakaa rakkautta ympärillemme, kun päinvastoin tarvitsisimme sitä itse kipeästi. Yritämme täyttää rakkausvajaustamme toisten ihmisten antamalla kiitoksella ja hyväksynnällä. Se on varsin luonnollista toimintaa.
Tällainen kääntyy kuitenkin helposti itseä vastaan, jos hyväksyntää pitää hakea sen hinnalla, että joutuu jotenkin pienentämään itseään tai suostuu asioihin, joita ei muuten tekisi. Rakkauden- ja hyväksynnännälkäisen ihmisen toimintaa motivoi helposti muilta tuleva kiitos, ei se että toimisi niin kuin oikein on.
Kun Jumala täyttää rakkaudellaan, ei tarvitse kalastella kiitosta ihmisiltä
Uskon, että Jeesuksella oli toisin. Jeesus ei tarvinnut ihmisten kiitosta rakkaustankkinsa täyttämiseen, vaan hänen tankkinsa täyttyi ylhäältä, sillä Jumala täytti sitä. Siksi hänen rakkaustankkinsa oli aina täynnä, suorastaan ylitsevuotavan täynnä, sillä hän oli täynnä Jumalaa, ja Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:7–8, 16). Ihmisiltä kalasteltavalle kiitokselle ei jäänyt enää tilaa eikä tarvetta. Jeesus saattoi töksäyttää fariseuksille varsin suoraan, mitä ajatteli heidän edesottamuksistaan.
Toisaalta pelko siitä, mitä muut ehkä ajattelisivat, ei estänyt Jeesusta osoittamasta lämpöä ja välittämistä muiden hyljeksimille, joiden omat rakkaustankit varmaankin huusivat punaisella. Jeesuksella oli antaa radikaalia rakkautta kaikille tarvitseville, jopa niin radikaalia, että hän antoi oman henkensäkin ja kukisti synnin ja kuoleman vallan, jotta me saisimme elää.
Muistatko sen raamatunkohdan, jossa Jeesus puhuu vedenhakureissulla olevalle samarialaisnaiselle voivansa tarjota elävää vettä, jota juotuaan ei ihmisellä enää koskaan ole jano (Joh. 4:10, 14)? Tai sen kohdan, jossa Jeesus kuulutti ihmisille, että häneen uskovan sisimpään puhkeaa elävän veden lähde (Joh. 7:37–38).
Ajattelen, että tuo Pyhän Hengen muodostama lähde täyttää rakkaustankin, jokaisessa ihmisessä olevan syvän tarpeen olla rakastettu, huomattu ja arvostettu. Kun se on kunnossa eikä näitä asioita tarvitse kalastella muilta ihmisiltä, silloin on mahdollista jakaa rakkautta muillekin sekä toimia jämäkästi ja oikein riippumatta siitä, vaikka koko muu maailma vastustaisi.
Tankki täyttyy Jumalan yhteydessä
Mutta entä sitten, jos uskovaisenakin tuo rakkaustankki tuntuu ehtyvän koko ajan, eikä sen sisältöä meinaa riittää jaettavaksi, kun itse on niin tarvitseva koko ajan? Ehkä tankki ehtyy, jos elämä on lastattu täyteen liian monia asioita tai kohtaamme liian kuormittavia vastoinkäymisiä. Ehkä tankin ehtyminen muistuttaa, että olemme riippuvaisia Jumalasta joka hetki, ja pakottaa pysähtymään ja etsimään häneltä apua ja virvoitusta säännöllisesti.
Toisaalta on myös inhimillistä tarvita toisten ihmisten tukea, vaikka meitä ei olekaan kutsuttu mielistelemään kaikkia. Kuitenkin Jumala toimii myös toisten ihmisten kautta. Ne, joiden rakkaustankki on täydempi, voivat jakaa omastaan heille, joiden rakkaustankin mittari on punaisella. Ja silloin, kun sitä rakkautta jaetaan, tapahtuu ihme: rakkaustankki ei tyhjenekään vaan täyttyy sitä mukaa, kun siitä annetaan. Se on niin kuin lähde: uutta pulppuaa entisen tilalle, aivan kuten Jeesus sanoi.