Teksti: Tea Ikonen | Kuva: St. Mattox/Freeimages.com
Jeesus on ratsastanut palmusunnuntaina aasilla Jerusalemiin. Palmunoksat ovat heiluneet, vaatteita on aseteltu nuoren aasin eteen. Hoosianna on raikunut. Jeesus on noussut temppeliin, nähnyt rahanvaihtajien ja kyyhkysenmyyjien pöydät. Hän on raivostunut ja ajanut kaupustelijat ulos. Nyt hän viettää ihmiselämänsä viimeistä viikkoa opettaen joka päivä temppelissä.
Yksi opetusten aiheista on viimeisten aikojen tapahtumat. Opetus lopunajoista on mielestäni ollut aina ahdistavaa kuultavaa. Vaikka niitä ollaan varmaankin eletty Jeesuksen ylösnousemuksesta lähtien, toivoisin, ettei minun tarvitsisi niitä kokea. Kovin rohkaisevalta ei Jeesuksen opetus ensi alkuun kuulosta: kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on maanjäristyksiä, nälänhätää ja tauteja.
”Mutta jo ennen tätä teidän kimppuunne käydään ja teitä vainotaan. Teitä viedään tuomiolle synagogiin, teitä teljetään vankilaan, te joudutte kuninkaiden ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden”, sanoo Jeesus. (Luuk. 21:12.)
Ei kuulosta mukavalta. Silti Jeesus suhtautuu tähän kaikkeen aivan toisin kuin itse suhtautuisin. Hän pitää sitä tilaisuutena: ”Näin te saatte tilaisuuden todistaa minusta.” (Luuk. 21:13.)
Se, mikä inhimillisesti katsoen näyttää täydelliseltä tappiolta ja nöyryytykseltä, onkin Jumalalle usein mahdollisuus. Hän voi pahankin kääntää hyväksi, sillä ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, ja jotka Hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Room. 8:28).
”Painakaa vain mieleenne, että teidän ei tule etukäteen miettiä, miten itseänne puolustatte”, Jeesus jatkaa. (Luuk. 21:14.)
Hirmu vaikea neuvo ihmiselle, joka mielellään tahtoo varautua kaikkeen ja jolle spontaanit puheet hyväntahtoisenkin yleisön edessä ovat kauhistus. Sellaisissa tilanteissa muistilappu takataskussa rauhoittaa kummasti, mutta tuskinpa siitä apua on Jeesuksen kuvaamassa tilanteessa.
Jeesus kuitenkin meinaa, että Hänellä on vieläkin suurempi valttikortti: ”Minä annan teille viisauden puhua niin, ettei yksikään vastustajanne kykene kiistämään eikä kumoamaan sanojanne.” (Luuk. 21:15.)
Voiko kukaan ihminen antaa toiselle moista lahjaa? Jeesus kuitenkin lupaa sen.
Jeesus ei kaunistele sitä, että kaikki vihaavat Hänen seuraajiaan. Hän kuitenkin painottaa, ettei edes hiuskarva Hänen omiensa päästä mene hukkaan. Mikään kärsimys, jonka Hän omilleen sallii, ei ole turhaa. Jonain päivänä kaikki miksi-kysymykset saanevat vastauksensa tai menettävät merkityksensä ja kaikki korvataan.
Jeesus itse kulki hiljaisella viikolla kohti kärsimyksensä huipentumista ristille. Hän näytti häviäjältä, mutta hän nousi voittajana kuolleista.
”Pysykää lujina, niin te voitatte omaksenne elämän”, Hän lupaa myös seuraajilleen. (Luuk. 21:19.)