Teksti: Tarja Kasurinen | Kuva: GLady/Pixabay
Hurahdin monen muun tavoin hyötypuutarhan perustamiseen koronavuosina. Takapiha on pieni, mutta suunniteltu lavoineen niin etteivät naapurit siitä häiriinny. Olen oppinut paljon kasvien kasvatuksesta ja samalla taivaan Isä, kasvun antaja, on opettanut minua. Hänen kasvatusmetodinsa ovat hyvin yksilölliset ja tarpeelliset. Hän kulkee puutarhassaan, on kanssamme ja katselee mitä tarvitsemme. Onko puute vedestä vai ravinteista? Miksi kasvu on lakannut? Miksi tuo on kuolemaisillaan?
Olemme Jumalan viljelymaa, ja kasvualusta täytyy muokata ensin hyväksi, joten Jeesuksen tulee saada puhdistaa sydämemme sovitusverellään. Muuta keinoa ei ole päästä yhteyteen Isän kanssa. Jeesus itse myös kylvää siemenen eli Jumalan sanan ja hän on itse siemenessä oleva elämä. Sitten Isä pääsee meitä kasvattamaan. Kasvatustyö vaatii kärsivällisyyttä eikä se meistä aina tunnu kovin mukavalta, mutta Isä tekee työnsä kuitenkin rakkaudella ja ohjaa omiaan.
Jos juuret eivät ole kehittyneet riittävästi, hedelmät jäävät raaoiksi. Juurtuminen tapahtuukin Jumalan sanan kautta. Saamme myös itse olla Jumalan työtovereina istuttamassa ja kastelemassa, että Jeesus saisi sielujen satoa maan sadonkorjuuseen. ”Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1. Kor.3:7) Kunnia kaikesta tulee antaa Jumalalle!
Ihmettelen joka kevät, miten pienessä siemenessä on elämän voimaa. Toiset versot puskevat mustan mullan läpi nopeasti, toiset hitaammin ja no, toiset eivät nouse ollenkaan. Ehkä maailman huolet, rikkauden viettelys tai ahdistus ja vaino sanan tähden ovat tukahduttaneet kasvun.
Pihallani tuntuu joka vuosi olevan joku kasvi, joka tarvitsee erityisen huomioni. Tänä vuonna se oli karviaismarjapensas. Jo edellisenä kesänä karviaispistiäiset söivät kaikki lehdet huomaamattani. Nyt toukat olivat lisääntyneet ja käytin toukkapoimintaan aikaa parituntisen useana päivänä. Keräsin iljettävän ällöttäviä toukkia varmaan satamäärin ja toivoin, että jäisi edes jonkin verran lehtiä, ettei pensas näyttäisi vain piikikkäältä risukasalta. Sanoin Isälle: ”Tein minkä pystyin, jätän tämän nyt sinun käsiisi.” Sen jälkeen toukka ei enää ilmestynyt ja lehtiäkin pensaaseen vielä jäi.
Miten paljon me käytämme aikaa vihollisen torjuntaan? Sillä kun on taito niellä Jumalan antamaa kasvua kavalasti. Hänen tarkoituksenaan on saada meidät irti Jumalasta kokonaan. Ei sanaa eikä rukousta. Viihteen ja valhetiedon avulla vihollinen varastaa ihmissydämiä Jumalalta. Nyt tulee varustautua valloittamaan ne Jeesukselle. Otetaan rukouskammiot käyttöön. Aikaa Jeesuksen tulemukseen on vain vähän!