Teksti: Eija Mertanen | Kuva: Skeeze/Pixabay
Törmäsin taannoin netissä Novetoksen sivuilla Hanna Kölhin artikkeliin, Voiko kannustuksella johtaa. Artikkelissaan hän kirjoittaa mm. näin: Kannustuksen voima on suuri. Miten voimaannuttavalta tuntuukaan, kun joku uskoo ja luo toivoa, kun olet heikoimmillasi. Kannustuksen kulttuurissa energiataso nousee ja luovuus kukkii. Lukuisat tutkimukset vahvistavat kannustavan viestinnän voimasta.
Kannustukseen liittyvät hyvät ja rakentavat sanat ja arvostava puhetapa. Raamatussa puhutaan paljon sanojen käytöstä. Sanojen käytöllä tai käyttämättömyydellä on suuri merkitys. ’Kultaomenia hopeamaljassa ovat sanat sanotut aikanansa’ (Snl. 25:11) johtaa meitä miettimään sanojamme tarkemmin. Paitsi itse sanat, myös niiden ajoitus on tärkeää. Jeesus, joka on itse Jumalan luota tullut SANA, opettaa meitä sanan käytössä. ’Jokaisesta turhasta sanasta, jonka he lausuvat, on heidän tuomiopäivänä tehtävä tili.’ (Matt.12:36)
Arvostava puhetyyli oikein ajoitettuna on oppimisen asia. Nykykulttuurissamme on tullut tavaksi suoltaa kaikkea, mitä mieleen tulee, heti ulos suusta. Harkinta ja viisaus on unohtunut monilta ja ajattelemattomat sanat ovat kuin hallitsematon metsäpalo. Niitä on vaikea pysäyttää. Toista voi arvostaa, vaikka olisi eri mieltä. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja myös muuttaa mielipidettään, jos on tullut esille jotain, joka vahvistaa toisenlaista käsitystä. Tästä mielenmuutoksesta meitä naisia monesti kritisoidaan miesten taholta. Mutta raamattukin sanoo: ’Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.’ (Room. 12:2) Tämä kehotus on myös miehille. Mieltä voi vaihtaa, jos sanan kehotus siihen ohjaa.
Kielelläni kiitän ja kielelläni kiroan, valitettavasti. Jaakobin kirje sanoo kuitenkin selvästi. ’Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.’ (Jaak.3:9-10) Kiroamisen ja moittimisen sijaan voimme soveltaa myös puheeseemme filippiläiskirjeen sanat: ’Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;’ (Fil. 4:8)
Ihmissuhteiden kannalta on tärkeää, kuinka puhumme toisistamme. Mutta mitä arvostavammin ja kunnioittavammin puhumme muista ihmisistä, sitä parempi meillä itsellämme ja kaikilla vaikutuspiirissämme olevilla ihmisillä on elää. Voimme vahvistaa näin toinen toisiamme ja olla täyttämässä Kristuksen lakia; rakkauden kaksoiskäskyä.
Siunaavin terveisin, Eija Mertanen