Teksti ja kuva: Martti Nykänen
Sain viettää hiljattain vaimoni kanssa kaksi viikkoa Israelissa. Tällä kertaa olin pääasiassa etelässä, Eilatissa. Vuokra-autolla kävimme katsomassa Etelä-Israelia sekä pitkän päivän ryhmämatkan Petraan Jordanian puolella. (Aiemmin olen viettänyt kaksi viikkoa Jerusalemin alueella ja Galileassa toiset kaksi viikkoa).
Kävimme Eilatin museossa, jossa oli ilmakuvia eri vuosikymmeniltä, ensimmäinen oli vuodelta 1948. Oli tyhjää erämaata Agabalahden pohjassa ja kuiva laakso Kuolleenmeren suuntaan.
Nyt Eilat on lähes 50.000 asukkaan kaupunki n. 190 hotelleineen. Siitä on tullut tärkeä turistikaupunki Israelille. Siellä on monenlaista nähtävää kilometrien pituisten uimarantojen lisäksi. Meriakvaario, delfiinipuisto, Agaban lahden kiertueet ym. Noin 35 km pohjoiseen Timnapark. Siellä on Salomon aikuisia rakennelmien muistoja, pylväskallio, ja myös aikaisemman Egyptin ajan muistoja. Sinne on pystytetty myös Tabernaakkeli sillä mallilla kuin Raamattu kertoo siitä erämaavaelluksen aikana.
Minua puhuttelivat paljon erämaat, siellä myös Daavid aikoinaan piileskeli. Vielä on Israelissa rakentamatonta tilaa. Ajoimme Jerusalemista Eilatiin Beetlehemin ja Hebronin ohi Beer Shevaan. Sieltä ajoimme sitten Kuolleenmeren pohjukkaan ja laaksoa myöten Eilatiin. Erämaata ja vuoria riitti.
Tulomatkan teimme Mitzpa Ramonin kautta. Sielläkin oli vuoristoa, mutta myös ylätasankoja. Näytti siltä, että kaikki tasangot olivat työn alla viljelyksiä varten. Oli jo paljon valmiita peltoja, mutta myös valmistuvia. Pian sielläkin on viljelmät ja puistot niin kuin Keski- ja Pohjois-Israelissa. Maa on pian sielläkin kuin Eedenin puutarha. Jumalan lupaukset täyttyvät.
Millainen oli maa ennen 1948? Puutonta autiomaata ja vuoristoa suurelta osin. Nyt on kaikki muuttunut.
Jerusalem on pian miljoonakaupunki laajoine puistoineen. Sen alue ja Tel Avivin alue lähestyvät toisiaan. Rakennustarve on suuri paluumuuttajien takia. Ihmetyttää Arabien mellakka muutaman korttelin takia Jerusalemin lähellä. Juudean erämaassa olisi heillekin tilaa rakentaa. Ja naapurimaassa Syyriassa on kai jo puolet asunnoista särjetty sisällissodassa. Se puoli jää vähälle huomiolle. Asian ydin on se, että Israel on luvattu maa, ja Jerusalem sen pääkaupunki, josta myös Herra pitää huolen. Sitä ei haluta tunnustaa.
Jo Sakarja profetoi: ”Minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri…, minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki jotka sitä nostavat repivät itsensä..” (Sak.12:2-3.)
Naapurimaat ovat jo repineet itseään, mutta myös kauemmat kansat tulevat kokemaan samaa.
Hesekielin 38 ja 39 tapahtumat ovat vielä edessä. Ja vielä kokoontuvat idän ja lännen joukot Jerusalemin ympärille. Sittenkin Jerusalem jää valloittamatta, koska Herra itse ilmestyy Öljymäelle Israelin kansan sitä pyytäessä ahdingon aikana. (Sak. 14:-)
Kuitenkin rukoillaan rauhaa Jerusalemille. Minun tuntumani on se, että kokonaisuudessaan Israelin maa on turvallisempi kuin omamme. Rikosten määrä on pienempi.
Media tahtoo suurennella asioita, jos poliisi joutuu nopeasti puuttumaan esim. puukon kanssa heilujaan.
Gazan alue ja tilanne on järkyttävä. Olen miettinyt sellaista vaihtoehtoa, jos Porkkala olisi jäänyt vieraan haltuun meidän päiviin asti ja sieltä olisi ammuttu 8000 rakettia muutamassa vuodessa Helsingin suuntaan ja kaivettu 32 tunnelia, josta terroristit voi toimittaa aseita ja räjähteitä. Miten pitkään Suomen armeija olisi sitä katsonut sivusta?
Vanhurskaus ja oikeus voittakoon. Raamatun kirjoitusten pitää toteutuman. Se tavallaan lisää uskoa Jumalaan ja Hänen suunnitelmiin. Myös pelastuksemme asia tulee vahvemmaksi, kun tiedämme, että kaikki muukin on totta Raamatussa. Shalom!