Teksti: Helena Liukko | Kuva: George Georgiades/Freeimages.com
Elämme vielä talven keskellä. Päivät ovat melko lyhyitä, mutta pitenevät kaiken aikaa. Pimeät kuukaudet ovat takana, ajoittain saamme jo nauttia aurinkoisista päivistä. Miten ne virkistävät ja keventävät mieltä! Kun on valoa, on toivoa! Olemme menossa kevättä kohti, valoa kohti.
5.2. vietetään kynttilänpäivää. Pyhäpäivän otsikkona on ”Kristus, Jumalan kirkkauden säteily”. Jeesus tuli luoksemme pienen lapsen muodossa, mutta hänestä säteili Jumalan rakkaus luotujaan kohtaan. Silloin aika oli pimeä. Israelin kansa kärsi vieraan vallan hallitsijoiden alaisuudessa. Heille tuli toivo, Jumalan valo. He eivät täysin tämän valon merkitystä ymmärtäneet. Silti siitä alkoi uusi aika, toivon aika. Valoa kohti.
Mekin elämme pimeässä maailmassa. Henkinen pimeys näyttää vain kasvavan ja valhe valtaa alaa. Sanoma Jeesuksesta on kirkas valojuova tämän kaiken keskellä. Sitä valoa saamme seurata, sillä tiellä on toivo. Kristus säteilee Jumalan kirkkautta. Hän tahtoo täyttää sydämemme tällä valolla ja iankaikkisen elämän toivolla. Kerran tämä valo räjähtää kaikkien näkyville, kun Jeesus tulee takaisin tänne kuin salaman leimahdus, joka näkyy idästä länteen. Onnellinen se, joka jo nyt kulkee valoa kohti.
Taivaan Isän käsi
ylläsi nyt on
niin kuin kirkas tähti,
loiste auringon.
Taivaan Isän käsi
johtaa sinua
lohdutuksen maahan,
kohti valoa.
(Anna-Mari Kaskinen)