Teksti: Helena Liukko | Kuva: Jesper Noer/Freeimages.com
”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli… hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:5,8.)
”Ihmistenkö suosiota minä etsin vai Jumalan?” kysyi Paavali. Se on hyvä kysymys meille jokaiselle. Sillä voimme tutkia itseämme. On mukavaa olla pidetty ja kunnioitettu ihmisten keskuudessa. Suosion tavoittelusta tulee helposti itse tarkoitus. Eihän kukaan halua olla kiusallinen tyyppi, joka muistuttaa siitä, mikä on oikein, kun on juuri keksitty hyvä keino vähän hyötyä toisten kustannuksella. Mielellämme myös tuomme esiin omat ansiomme ja hyvät tekomme. Ehkä näin pääsemmekin ihmisten suosioon, mutta entä Jumalan?
Isä mielistyi Jeesukseen hänen kuuliaisuutensa tähden. Jeesus ei katsonut omaa etuaan tai mukavuuttaan, vaan toteutti sen tehtävän, jota varten hänet oli maailmaan lähetetty. Hän, joka oli Messias, Kuningas, Jumalan Poika, alistui syntisten ihmisten pilkattavaksi. Hän tahtoi täyttää täydellisesti sen tehtävän, jonka Isä oli hänelle antanut. Tämä kuuliaisuus johti suureen nöyryytykseen, mutta kääntyi lopulta suureksi voitoksi. Jos Jumalan Poika ei olisi näin uhrannut itseään, meillä ei olisi mitään toivoa. Nyt saamme odottaa Taivaan Kuningasta, joka tuo meille lopullisen pelastuksen.
Jumala haluaa, että meillä olisi se mieli, joka Jeesuksella oli. Hän on meillekin jokaiselle varannut tehtävän tässä maailmassa. Hän myös varustaa tähän tehtävään. Kun viivymme paljon Jumalan läsnäolossa Sanan ja rukouksen kautta, opimme tuntemaan hänen tahtoaan ja mielenlaatuaan. Tehtävämme on myös toteuttaa sitä arkielämässämme. Tie Jumalan suosioon kulkee kuuliaisuuden kautta.
”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija.” (Mark. 9:35.)