Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Pixabay / Tekoäly
Toukokuun alussa vietimme ”Hyvän paimenen sunnuntaita”. Sen tekstissä kerrottiin meidän Hyvästä paimenestamme, Jeesuksesta, joka tuli alas taivaasta meidän syntisten ihmisten Hyväksi paimeneksi. Hän tuli auttamaan meitä, Hänen laumansa lampaita, eläessämme kaikenlaisten vaarojen keskellä ja susien ahdistellessa meitä joka hetki.
Hyvän paimenen ominaisuuksista voisimme tehdä pitkän luettelon, mutta evankeliumiteksti kertoo sen meille parhaiten, mistä oli kysymys silloin pari tuhatta vuotta sitten, ja mistä on kysymys myös tänä päivänä, kulkiessamme kristittyinä arkielämän keskellä ja vieraillessamme seurakunnissamme.
Siksi laitan tuon evankeliumitekstin meidän luettavaksemme, josta saamme itse kukin tehdä oman arviomme, mikä kohta siitä meitä kutakin eniten puhuttelee.
Toukokuun kirkolliskokouksessa käsiteltävät asiat puhuttelivat ja ihmetyttivät valvovia kristittyjä ja siksi jouduimme olemaan niistä hyvin murheellisia.
Kaikkina aikakausina on ollut lammasten vaatteisiin pukeutuneita susia, ettei heitä tunnistettaisi pedoiksi, kun he puhuvat kirkoissamme.
Syntiinlankeemuksessa ovela käärme kysyi Eevalta, onko Jumala todellakin puhunut niin. Näin se yritti saada Eevan tekemään kompromissin siitä, mistä Jumala on nimenomaan häntä varoittanut ja antanut ohjeeksi, ettei ihminen olisi langennut syntiin ja näin joutunut kirouksen alaiseksi.
Myös näinä päivinä nämä lammasturkkiin pukeutuneet sudet ovat eksyttämässä meitä, jotka olemme lähteneet seuraamaan Jeesusta ja luvanneet olla uskollisia Hänen sanalleen.
Missä elämme tänä päivänä? Onko tämä merkki lopunajasta, minkä jälkeen Jeesus tulee noutamaan niitä, jotka ovat kaikesta ovelasta eksytyksestä huolimatta valvoneet ja toimineet viisaitten neitsyitten tavalla ja varanneet öljyä lamppuihinsa ja myös astioihinsa, kunnes sydänyönä, kun kaikki nukkuvat kuuluu huuto: ”Ylkä saapuu!”
Kun Karitsan häät ovat alkaneet ja morsiusseurakunta kutsuttu häätaloon viettämään ilojuhlaa, portit suljetaan. Silloin ne, jotka ovat tyhmien neitsyitten tavoin toimineet, jäävät tämän juhlan ulkopuolelle ikuisiksi ajoiksi.
Annetaan Pyhän Hengen tutkia ja johdattaa meitä, että olisimme valvovia kristittyjä! Älkäämme kuunnelko raatelevia susia, vaan ainoastaan Jeesusta, joka varoittaa niistä sanassaan.
Siunattua pian alkavaa kesää ja jatketaan esirukousta kirkkomme paimenten ja maamme ja kansamme puolesta.
Nähdään 20.9. Orolla ja 18.10. Lahden Ristinkirkossa toistaiseksi viimeisissä meidän järjestämissä Kristus-päivissä!
Joh. 10:7–18:
7. Siksi Jeesus jatkoi: ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.
8. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä.
9. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.
10. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.
11. ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.
12. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman,
13. koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
14. ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut,
15. niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.
16. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
17. ”Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni – saadakseni sen jälleen takaisin.
18. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä.”