Teksti: Tea Ikonen | Kuva Michal Jarmoluk/Pixabay
Oletko koskaan miettinyt, onko Jumalalla jokin ennalta valmistettu tehtävä varallesi tai kuinka pitkälle sinulla on itselläsi vapaus päättää valinnoistasi? Minä olen. Olen pyöritellyt sellaisia kysymyksiä, kuten kuinka tarkasti Jumala on suunnitellut elämäni jokaisen askeleen, miten löydän Hänen suunnitelmansa ja entä jos en jossain kohtaa toimikaan Hänen mahdollisen suunnitelmansa mukaan. Olen myös miettinyt, että onko hurskastelevaa rukoilla elämän jokaisen pikku asian kohdalla, mikä on Jumalan tahto siinä ja siinä. Onko jokaisessa valintatilanteessa Jumalalla jokin tietty tahto vai voisiko olla sellaisia tienhaaroja, joissa Jumalan näkökulmasta on jopa ihan sama, kumman Hänen lapsensa valitsee? Eikö Hän auta, kuljeta ja ohjaa niissä kaikissa tapauksissa?
Kun olen kysellyt Isän tahtoa elämäni asioissa, olen usein aavistellut, että Hän kenties niin sanotusti heittää palloa minulle: mikä olisi minulle siinä tietyssä tilanteessa paras ratkaisu? Näin siis sellaisissa tapauksissa, missä Raamattu ei selvästi osoita mitään valittavissa olevista mahdollisuuksista synniksi. Sellaisia valintatilanteita, joissa mikään ratkaisu ei selkeästi ole Jumalan tahdon vastainen, on elämässä loppujen lopuksi aika paljon.
Olen miettinyt, että ehkäpä elämä valintoineen on eräänlaista yhteistyötä tai yhteispeliä Isä Jumalan kanssa. Hän aloittaa pelin syöttämällä lapselleen ensimmäisen pallon – lahjoittaa meille elämän ja sen myötä joukon tietynlaisia kykyjä ja kiinnostuksen kohteita. Niitä on meillä jokaisella ja ne ovat lahjoja Jumalalta.
Sitten Isä jää kiinnostuneena seuraamaan, mitä lapsi lahjoillaan tekee. Ehkä hän pallottelee niillä itsekseen tai lähtee sooloilemaan. Ehkä hän heittää pallon takaisin Jumalalle: kyselee Isän tahtoa ja mielipidettä kykyjensä käytössä. Sitten Isä heittää pallon takaisin lapselleen: avaa tai sulkee jonkun oven, antaa vihjeen tai rohkaisun sanan, jonka lapsi taas käyttää hyväkseen. Näin kopitellen jatkuu elämän matka.
Minusta vaikuttaa, että elämä ei ole peli, jonka Jumala on ennalta, yksipuolisesti suunnitellut niin, että ihmisen osa on edetä siinä ilman omaa tahtoa. Sen sijaan minua inspiroi ajatus, että elämä on ennemminkin sellainen peli tai taideteos, jota Isä ja lapsi rakentavat yhdessä: Isä antaa jotain ja lapsi reagoi siihen, lapsi antaa tai pyytää jotain ja Isä reagoi siihen.
Elämä ei ole ahdasta Jumalan lain noudattamista vaan Raamatusta löytyvien elämänohjeiden rajoissa Isän pelikentällä on paljon tilaa. Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi ja Kristus on antanut meille kaikille lapsen oikeudet. Jumala on Luoja, Hän on uutta luova voima ja siihen luomistyöhön uskon Hänen kutsuneen meidät ihmiset mukaan. Olemme Jumalan työtovereita ja elämä on yhteistyötä Luojamme ja Isämme kanssa!