Teksti: Helena Liukko | Kuva: Gilbert Tremblay/Freeimages.com
Onko niin, että monesti kristityt tunnetaan heidän halustaan tuomita ja arvostella toisten elämää? Vai onko tämä harhakäsitys? Ehkä moni Jumalaa etsivä jättää kuitenkin tulematta seurakunnan yhteyteen tässä pelossa. Se on suuri vahinko. Miten voisimme elää todeksi sitä armoa, jota olemme saaneet kokea?
Ensiksi meidän on muistettava, että olemme päässeet Jumalan armon piiriin, emme omien tekojemme, vaan Jumalan rakkauden tähden. Aapeli Saarisalo kirjoittaa: ”Armo on kaiken ansion vastakohta, Jumalan Kristuksessa osoittaman rajattoman rakkauden vapautustuomio syntiselle lausuttuna. Armon kautta ihminen on siirtynyt uuteen elämänpiiriin, Kristuksen yhteyteen, joka on samalla anteeksiantava ja uudistava.”
Tullaksemme armosta osallisiksi meidän on tultava syntisiksi, tunnustettava oma kelvottomuutemme. Uskon kautta siirrymme uuteen elämään, jossa kuitenkin koko ajan tarvitsemme Jumalan antamaa ansiotonta armoa. Armo kasvattaa meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään (Tiit. 2:11-14), mutta edelleenkään meissä itsessämme ei ole mitään hyvää. Meiltä kysytään vain tahtoa pysyä Jumalassa.
Toiseksi Raamattu kehottaa meitä ajattelemaan toisistamme niin kuin Jumala ajattelee – armollisesti. Jos Jumala hyväksyy minut sellaisena kuin olen, miten minulla olisi oikeus vaatia toiselta sen enempää? ”Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.” (Room. 15:7) Meitä jopa kehotetaan elämään toisten ehdoilla, jos se edistää Jumalan valtakuntaa. Paavali sanoo: ”Voittaakseni heikkoja, olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia.” (1. Kor. 9:22) ”Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta.” (1. Kor. 10:24)
Armo antaa meille vapautta ja avoimuutta, se ei ole kahle tai muotti. Armo antaa vallan Jumalalle, minun ei tarvitse kontrolloida omaa ja toisten elämää. Se antaa ilon ja motivaation lähimmäisen rakastamiseen. Kun olen saanut Jumalalta näin ihmeellisen lahjan, miksi en jakaisi sitä toisille?