Teksti: Heli Kinisjärvi | Kuva: Pixabay / Vallentina
Jokin aika sitten eräs seurakuntalainen kysyi minulta, että vieläkös sinun selkäsi on kovasti kipeä. Hätkähdin – sillä olin unohtanut koko selkäkipuni! Olihan se jo jonkun aikaa ollut kokonaan poissa. Sitten muistin, mitä oli tapahtunut.
Olihan minulla todella ollut tosi kovaa selkäsärkyä pitkin syksyä. Kun puolisoni kanssa kävelimme lokakuun 18:ntena päivänä Lahden mäkisiä katuja kohti Ristinkirkkoa, jossa Kristus-päivä pidettiin, tunsin kasvavaa kipua selässäni. Kirkossa minulla oli vaikeuksia istua penkissä, ja vaihtelin asentoani alinomaa. Sitten tuli kirkon eteen eräs nainen johtamaan rukousta. Hän pyysi kuulijoita laittamaan kätensä siihen kohtaan, jonka halusi parantuvan. No minä tietenkin laitoin käteni ristiselkääni. Silloin se tapahtui – ihme, jonka olin jo ehtinyt unohtaa: selkäkipuni katosi!
Äskettäin olin rukoillut, että lähikirkossamme voitaisiin järjestää laskiaistapahtuma, ja pakkanen lauhtuisi, että tapahtumalle asetettu pakkasraja alittuisi. Ja niin tapahtuikin, että tapahtuma voitiin toteuttaa.
Niin ihmeellinen asia on rukous! Jos tässä kertoisin kaikki yliluonnolliset kokemukseni rukouksen vaikutuksesta, voisin saattaa itseni epäuskottavaan valoon. Siksi en kerrokaan enempää tällä kertaa. Todistan vain tämän yhden kokemukseni Jumalan parantavasta kosketuksesta.
Aivan pienissäkin asioissa rukous usein toimii. Äskettäinkin olin moneen otteeseen rukoillut, että lähikirkossamme voitaisiin järjestää lasten laskiaistapahtuma, ja pakkanen lauhtuisi edes asteen verran, että tapahtumalle asetettu pakkasraja alittuisi. Ja niin tapahtuikin, että pakkasta oli juuri sen verran, että tapahtuma voitiin toteuttaa. Kiitos siitä säiden Haltijalle!
Minun elämäni – kuten olen Kristus yhdistää ry:n julkaisemassa Minun rukoukseni 2 -kirjassakin kertonut, on ollut kulkemista Jumalan johdatuksessa. Hän on myös hoitanut minua ja uskoani monella tapaa. Jos olen ollut jotenkin ajautumassa kauemmaksi Hänestä ja rukoukseni ovat käyneet harvemmiksi, niin Jumala on sallinut minulle koettelemuksia, jotka ovat taas tuoneet minua lähemmäksi Häntä.
”Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan. Herra ohjaa parhaaksemme kaikki vaiheet päiviemme.”
Lina Sandell
Kaikissa elämänvaiheissamme me saamme turvata Kaikkivaltiaan Jumalan hyvään huolenpitoon. Siitä kertoo meille myös vanha, tuttu lastenvirsi 397. Sen sanat ovat Lina Sandellin käsialaa. Tarinan mukaan Lina kirjoitti tuon runonsa, jonka alkuperäinen otsikko oli Jumalan lasten turvallisuus, vanhassa, nyt jo yli 300-vuotiaassa saarnipuussa, joka Linan lapsuudessakin oli jo aika korkea. Siellä hän istui puun lehvistöön rakennetulla pienellä lavalla tapansa mukaan kuunnellen lämpiminä kesäiltoina lintujen tyytyväistä liverrystä ja saaden siitä aineksia runoonsa. Juuri eräänä iltana, kun lintuset olivat vetäytyneet suojaan puun lehvistöihin ja tähdet alkoivat tuikkia taivaalla, syntyi tuo Linan kaunis virsiruno: Kun on turva Jumalassa.
Mekin voimme Jumalan hoivassa samaistua tähteen, joka on turvassa taivahalla, tai lintuun emonsa siiven alla, kuten Lina tuota kokemaansa turvallisuutta runossaan kuvaa. ”Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan. Herra ohjaa parhaaksemme kaikki vaiheet päiviemme.” Tähän virsirunoilija ajatukseen saamme yhtyä ja jatkaa elämäntaivaltamme luottaen siihen, että emme ole täällä yksin, vaan meillä on Jumala, joka auttaa ja johdattaa meitä päivän ja hetken kerrallaan kohti iankaikkista päämääräämme.
Sinulle siunausta toivottaen
Heli Kinisjärvi, Rääkkylän kappalainen