Teksti ja kuva: Eija Hauska-Mertanen
Jouluna useat meistä muistelimme Jeesuksen syntymää Betlehemissä. Jouluna on myös hyvä muistaa se, että Jeesus ei jäänyt elämään pieneksi avuttomaksi vauvaksi vaan kasvoi kunnian kuninkaaksi, meidän vapahtajaksemme, syntiemme sovittajaksi ja kaiken pahan voittajaksi.
Raamattu ei kerro meille tarkemmin, millainen lapsuus Jeesuksella oli, vaikka jotain voimme kirjoituksista päätelläkin. Jeesuksella oli mitä ilmeisemmin taivaallisen Isänsä sanojen kuulemisen nälkä. Kertoohan Raamattu hänen 12-vuotiaana kadonneen vanhemmiltaan ja lopulta hän löytyi temppelistä keskustelemassa kirjoituksista (Luuk. 2:41–49).
”Halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen.” (1. Piet. 2:2.)
Kun lapsi syntyy, hänen elinehtonsa on äidinmaito. Se on terveyden ja kasvun perusta. Nykyään voidaan käyttää paljon myös korvikkeita, jos äidin oma maito ei riitä. Äidinmaito on kuitenkin se, joka suojaa parhaiten elämässä erilaisia haittatekijöiltä.
Jos emme nauti Raamatun sanan väärentämätöntä maitoa, emme voi kasvaa ja pysyä hengellisesti elossa.
Samoin on meidän hengellisen elämämme kasvu. Jos emme nauti Raamatun sanan väärentämätöntä maitoa, emme voi kasvaa ja pysyä hengellisesti elossa. Monenlaisten korvikkeiden varassa selviämme aikamme, mutta jotain tärkeää jää puuttumaan ja kehityksemme häiriytyy. Hengellisiä korvikkeita on tarjolla paljon runsaammin kuin äidinmaidonkorvikkeita.
Pienen vauvan on tärkeää saada vauvanruokaa. Ensin vain maitoa, sitten valmiiksi hienonnettua sosetta, jossa ei ole isompia kokkareita juuttumassa kurkkuun. Jo vauvoilla on hyvin erilaiset tarpeet. Toinen tarvitsee ruokaa harvakseltaan, kun taas toista saa olla ruokkimassa tiheästi. Ehkä rauhallisempi persoona malttaa syödä riittävän hitaasti ja maistellen. Vilkas on kenties vähän malttamaton ja nauttii niin paljon kerralla, että haukkaa ilmaa mukana ja tulee vatsavaivoja. Myös hengellisesti tarvitsemme ja siedämme erilaisina annoksina ravintoa.
Joskus kasvaessa voi käydä niin, että mikään ei maistu, ja vanhemmasta voi tuntua, että millä tämä lapsi oikein selviää. Pikkuhiljaa siirrytään kuitenkin vahvempaan ruokaan. Elämän ympyrät laajenevat muutenkin. Lapsi tulee kouluikään ja tulee uusia oppeja, tapoja ja makuja. Kaikki ei maistu ja jostain tulee herkkua. Monet asiat tulevat valmiiksi pureskeltuina, ja on helppoa, jos ei tarvitse itse nähdä vaivaa asioiden suhteen. Kodin tuki on tuiki tärkeää, että perustuksesta hyvään kasvuun tulee vahva.
Lapsuus saakoon olla elämässämme aikaa kasvaa omaan tahtiin. Jumala viisaudessaan ja rakkaudessaan määrittää meille rajat.
Myös hengellisessä vaelluksessa voi käydä niin, ettei tartu Raamattuun vaan kuuntelee vain toisten valmiiksi pureskelemia asioita. Tässä on kasvulle vaaran paikka. Pyhä Henki, Jumalan henki, puhuu Raamatun sanan kautta. Voimme jäädä arvokasta ravintoa vaille, sitä juuri itselle tarkoitettua, jos kuuntelemme vain toisten puheita. Mutta jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen opetukseksi (2. Tim. 3:16). Siksi meidän on tärkeää kuunnella toisia ja keskustella siitä, mitä itse kukin on Raamatustaan löytänyt.
Lapsuus on vaatimuksia omista tarpeista käsin. Huutamista vanhemman puoleen ja kaiken tahtomista. Se on myös aikaa, jolloin opetellaan, että kaikki ei ole hyväksi ja kaikkea ei voi saada. Lapsuus saakoon olla elämässämme aikaa kasvaa omaan tahtiin. Jumala viisaudessaan ja rakkaudessaan määrittää meille rajat. Toisille oppiminen on vaikeampaa, toisille helpompaa. Toinen oppii toisen asian paremmin ja jollain toisella on ihan erilaiset lahjat. Jotka ovat päässeet tavoitteeseen, eli aikuisuuteen, antakoot kasvukumppaneilleen kasvurauhan. Taivaallinen Isämme antaa meidän kasvaa rauhassa.
Jumalan sanan ravitsevaa ravintoa sopivina annoksina vuoteen 2026!