Piirroskuva, jossa uimashortseihin, sukelluslaseihin ja snorkkeliin pukeutunut poika seisoo vedessä, joka yltää häntä otsaan. Snorkkelin päällä istuu lintu.

Muistitko hengittää?

Teksti: Petri Karaksela | Kuva: Pixabay

Huomasin äsken, että hengitän. Tykkäätkö sinä hengittämisestä? Muistitko hengittää ennen nukkumaanmenoa? Tavataanko tänään ja hengitetään yhdessä? Nämä ovat kummallisia, jopa järjettömiä kysymyksiä. Mutta jos hengittää-verbin tilalle vaihdetaan rukoilla-verbi, tulevat nuo kysymykset Petri Peruskristitylle tutuiksi. Niissä ei enää ole mitään kummallista – vai onko sittenkin?

”Rukous on sielun hengitystä”, kirjoitti Ole Hallesby. Ja kun rukousta verrataan hengitykseen, Jumalan sanaa verrataan ravintoon. Kumpikin on kristitylle elintärkeää. Syömättä ja juomatta elää vain muutaman päivän, hengittämättä vain muutaman minuutin. Siksi Jumala kehottaa Paavalin kautta rukoilemaan lakkaamatta (1. Tess. 5:17). Sen pitäisi olla meille yhtä itsestään selvää kuin koko ajan hengittäminen.

Oletko pitänyt taukoja rukouksessa? Apnea eli hengityskatkos voi olla vaarallista. Kehotus rukoilla lakkaamatta saa meidät ymmärtämään, että rukous on jotakin paljon laajempaa ja syvempää kuin pelkkiä sanoja. Se on yhteyttä ja vuorovaikutusta. Rukoukseen ei aina tarvitse kiinnittää huomiota niin kuin ei hengittämiseenkään. Eletään vain yhteydessä Jumalaan, Jumalan läsnäolossa, Jumalan kanssa. Toki siinä välillä vaihdetaan sanojakin.

Koska rukous on kokonaisvaltaista kuin hengitys, se kuuluu kaikkeen elämään ja siihen kuuluu kaikki elämä. Ajatuksemme ja sanamme voivat olla rukousta, samoin tekomme, tunteemme, asenteemme, tahtomme, mielikuvituksemme. Koko elämä voi olla rukousta ja siksi rukoukseen eli elämään Jumalan yhteydessä liittyvät syvimmät täyttymyksen hetket ja hirveimmät pettymyksen tunteet. Usein yhteyttä Jumalan kanssa ei löydy tai sitä ei koe. Usein Jumalan vastauksia ei huomaa tai ne ovat muuta kuin mitä tahtoi.

Hengitystekniikkaa voi harjoitella, samoin rukousta. On muistettava, että rukous on vain harvoin pikajuoksua. Pelkkä pinnallinen hengityskään ei ole terveellistä. Jeesus opettaa hellittämättömästä rukouksesta esimerkiksi näin: Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. (Luuk. 18:7, 8)

Toisaalta Jeesus varottaa turhista sanoista rukouksessa. Hän itse rukoili usein hyvin lyhyesti. Turhat sanat ovat normaaliin hengitykseen kuulumatonta läähättämistä. Siitä voi seurata jopa hyperventilaatiota. Kuuluuko sellainen edes todellisesta hengenhädästä nouseviin rukouksiin? Voisiko hädässäkin hengittää tyynesti ja luottaen?

Kymmenissä raamatunkohdissa mainitaan rukousvastausten esteeksi synti. Mutta olemme onnekkaita, sillä Jumala on suorastaan erikoistunut vapauttamaan synnistä. Jumala ei voi sietää syntiä, koska Hän rakastaa ihmistä ja synti erottaa meidät Hänestä. Joskus Jumalan rakkaus vaatii olemaan noteeraamatta rukoustamme, että huomaisimme ja tunnustaisimme syntimme. Jumala osoittaa ihmisen syntisyyden ainoastaan voidakseen armahtaa ja vapauttaa. Rukous on hengittämistä ulos ja sisään: synti ulos ja Pyhä Henki tilalle.

Joskus voimme odottaa Jumalan vastausta väärästä suunnasta. Hän toimii ihmisten kautta, koska meidät on luotu toisiamme tarvitseviksi. Jumala on delegoinut omaa toimintavaltaansa meille kehottamalla meitä rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme. Meidät on kutsuttu olemaan rukousvastauksina toisillemme. Saamme myös rukoilla lähimmäistemme puolesta, jos näemme heidän olevan henkitoreissaan. Esirukouksen tekohengitys on pelastanut monen ihmisen elämän.

C. S. Lewis kirjoitti: ”Rukous on pyyntö, ja pyynnön olemukseen, toisin kuin pakottamiseen, kuuluu, että siihen joko suostutaan tai ei suostuta. Jos äärimmäisen viisas olento kuuntelee rajallisten ja tyhmien olentojen pyyntöjä, on aivan ilmeistä, että Hän joskus suostuu heidän pyyntöihinsä ja joskus ei.”

Me odotamme rukousvastauksia, mutta Hänen kannaltaan ilmeisesti rukousyhteys (eli normaali, luonnollinen hengitys) on arvokkaampi asia. Hengitetään siis vapautuneesti muistaen, että Jumala meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella (Ef. 3:20).

Onko minun rukoukseni/hengitykseni sitten aina tällaista levollista yhteyttä? Ei todellakaan, mutta onhan hyvä haaveilla.