Blogin etusivu
Aikaisemmat merkinnät

Kristus yhdistää ry:n blogi

Tällä sivulla yhdistyksemme hallituksen jäsenet kirjoittelevat ajatuksiaan uskosta Kristukseen, rukouksesta, kristittyjen yhteydestä sekä Kristus yhdistää ry:n toiminnasta.
Nainen, Luojan lahja miehelle!
15.03.2017

Nainen, Luojan lahja miehelle!

Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Afonso Lima/Freeimages.com

1. Moos. 1: 27. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 
28. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.

Luodessaan aikojen alussa maan ja kaiken siinä olevan elollisen; kasvit ja monenlaiset eläimet, Jumala huomasi sen olevan sangen hyvää ja täydellistä. 

Viimeiseksi Luoja loi miehen maan tomusta ja laittoi hänet viljelemään ja varjelemaan kaikkea luotujaan ja elämään paratiisin kauneuden keskellä. Vaikka kaikki näytti olevan hyvin täydellistä ja kaunista, tuntui kuitenkin siltä, että jotain vielä puuttui.

Jumala totesi, ettei ihmisen ollut hyvä olla yksin kaiken loiston, kauneuden ja täydellisyyden keskellä, sillä häneltä puuttui vielä jotain hyvin tärkeää.

Adam tunsi olevansa vailla jotakin hyvin tärkeää, jotakin, jota hän niin kaipasi rinnalleen sydämensä pohjasta.

Luoja näki Adamin kaipauksen ja päätti antaa hänelle sopivan avun ja siksi Hän loi aivan vihoviimeisenä luomistyönään hänelle naisen, joka sai nimekseen Eva. 

Jumala lahjoitti Evan Adamin iloksi ja kumppaniksi, ja näin heistä tuli yhdessä täydellinen ihminen. He saivat täydentää toinen toistaan ja yhtyä yhdeksi lihaksi, ja elää onnellista elämää miehenä ja naisena toistensa seurassa, paratiisin ihanuudessa. 

Miehen ja naisen luominen täydentämään toinen toistaan on Jumalan lahja myös luomakunnalle, ja siksi

”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.”

Meillä nykyajan miehillä ja naisilla on syytä iloita toinen toisistamme vuoden jokaisena päivänä ja kiittäen ja ylistäen Kolmiyhteistä Jumalaamme, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä! 

Ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy
26.02.2017

Ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Terry Cooper/Freeimages.com

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. (Hepr. 11:1.)

Olen miettinyt silloin tällöin uskoa. Mitä se oikein on, miten se näkyy? Mielestäni yllä oleva heprealaiskirjeen kohta antaa aiheelle aika hyvän määritelmän. Usko on luottamusta siihen, mikä ei vielä näy. Se on ojentautumista tulevaisuuteen, eräänlainen elämänasenne.

Jokainen uskoo johonkin. Se ei suinkaan liity ainoastaan kristinuskoon tai uskontoihin yleensä vaan on läsnä kaikessa elämässämme. Se, mihin itse kukin uskomme, ilmenee teoissamme, valinnoissamme ja toiminnassamme. Esimerkiksi opiskelija ottaa opintolainaa ja talon ostaja asuntolainaa uskoen, että selviää siitä. Ilman uskoa onnistumiseen ei myöskään kukaan perusta yritystä tai perhettä. Onko näistä takeita, että projekti onnistuu? Uskomme kuitenkin, että huominen, ensi viikko tai seuraava vuosi tulevat, kun suunnittelemme elämäämme, töitämme ja harrastuksiamme. Usko saa ihmiset ryhtymään erilaisiin hankkeisiin, ilman uskoa ei maailmassa paljoa tapahtuisi.

Olen törmännyt siihen, että usko ja tieto asetetaan silloin tällöin vastakkain. Tällaisissa vastakkainasetteluissa uskoa pidetään usein heppoisempana kuin tietoa. Minun mielestäni uskon ja tiedon raja on kuitenkin melko häilyvä. Suurin osa tietona pitämistämme asioista kun on itse asiassa uskomuksia. Minun nähdäkseni kaikki, mistä ei ole omakohtaista kokemusta, perustuu uskoon. Minun ei auta kuin uskoa, että se, mitä olen oppinut koulukirjoista, luen sanomalehdistä tai kuulen uutisista, on totta. Jonkin määritelmän mukaan tieto kuulemma onkin vain hyvin perusteltu uskomus.

Entäpä usko Jeesukseen ja Jumalan lupauksiin? Se - niin kuin usko mihin tahansa - näkyy myöskin lopulta käytännön elämässä, puhuimmepa mitä tahansa. Huolehdinko kaikesta ja turvaan materiaan vai luotanko kaikessa Häneen, johon sanon uskovani?

Uskoessamme Jeesukseen joudumme usein luottamaan siihen, mitä olemme kuulleet vaikkei se näy tai ole vielä toteutunut. Kukaan meistä ei ole ollut läsnä, kun Jeesus eli maan päällä, teki ihmeitä, kuoli ristillä ja nousi kolmantena päivänä. Mutta me uskomme, että näin tapahtui, ja uskomme näiden tapahtumien merkityksen: Jeesus lunasti meidät vapaaksi synneistämme ja saamme vielä jonain päivänä nousta kuolleista niin kuin Hän.

Kyllä Jumala antaa kasvun
19.02.2017

Kyllä Jumala antaa kasvun

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Sebastian K./Freeimages.com

Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus. (1. Kor. 3:7–9.)

Nuorempana uskovaisena ajattelin, että Jumalan työ on jotenkin kiinni minusta. Minulla oli huono itsetunto, mikä heijastui myös hengelliseen elämääni varsin tehokkaasti. Pelkäsin olevani se tähkä, joka ei tuota satoa kovinkaan montaa jyvää (vrt. Matt. 13:23) tai se työntekijä, joka hautaa talenttinsa ja saa herraltaan siitä moitteet (vrt. Matt. 25:14-30). Onneksi olen tajunnut, ettei hengellisissä asioissa kasvu ole meidän kenenkään omaa ansiotamme vaan Jumalan aikaansaannosta.

Silti Herran elopelloilla tarvitaan niitä istuttajia, kastelijoita ja muitakin työntekijöitä. Joku julistaa ilosanomaa Jeesuksen pelastustyöstä, toinen voi vahvistaa jollain tavoin jo kylvettyä Sanaa, kenties rinnallakulkijana ja esirukoilijana siunaten sen kasvua. Niin istuttaja kuin kastelijakin ovat arvokkaita Taivaan Isän lapsia, joille molemmille on Herra antanut tärkeän tehtävän. Näkyvällä paikalla julistava saarnamies ei välttämättä saa sen suurempaa korvausta Jumalalta kuin huomaamaton palvelija.

Paavali nimeää itsensä ja kumppaninsa Jumalan työtovereiksi, kirjeen saajat eli korinttilaiset Jumalan pelloksi ja Jumalan rakennukseksi. Uskon, että me voimme soveltaa itseemme kaikki nämä kolme kuvausta. Jumala on toki suuri työnjohtajamme, mutta tässä raamatunkohdassa meidät nostetaan työtovereiksi itse Jumalan kanssa. Hän ei ole vain kaukainen pomo vaan saamme olla läheisessä työyhteydessä itse Kaikkivaltiaaseen. Ilman Häntä emme saa kasvua aikaan mutta ilman meidän työpanostamme, Hän ei voi antaa kasvua.

Me olemme myös pelto, Jumalan toiminnan kohde. Meitä muokataan niin kuin peltoa: elämässä vastaan tulevat kaikenlaiset asiat muokkaavat elämäämme ja tekevät sydämestä otollista maaperää siemenelle, Jumalan Sanalle. Sanaa voidaan kylvää paljonkin. Kenties suuri osa siitä menee ohi korvien, mutta joku siemen voi lopulta itää, ja kun Jumala on hommassa mukana, se antaa suuren sadon.

Kaiken kukkuraksi olemme myös Jumalan rakennus. Yhdessä muodostamme seurakunnan, uskovien yhteisön, elävän rakennelman. Jokaisella Jeesukseen uskovalla on Pyhä Henki, joten olemme myös Pyhän Hengen temppeleitä, yhdessä ja erikseen.

Ajatuksia Israelin matkalta
11.02.2017



Ajatuksia Israelin matkalta

Teksti ja kuva: Martti Nykänen

Sain viettää hiljattain vaimoni kanssa kaksi viikkoa Israelissa. Tällä kertaa olin pääasiassa etelässä, Eilatissa. Vuokra-autolla kävimme katsomassa Etelä-Israelia sekä pitkän päivän ryhmämatkan Petraan Jordanian puolella. (Aiemmin olen viettänyt kaksi viikkoa Jerusalemin alueella ja Galileassa toiset kaksi viikkoa).

Kävimme Eilatin museossa, jossa oli ilmakuvia eri vuosikymmeniltä, ensimmäinen oli vuodelta 1948. Oli tyhjää erämaata Agabalahden pohjassa ja kuiva laakso Kuolleenmeren suuntaan.

Nyt Eilat on lähes 50.000 asukkaan kaupunki n. 190 hotelleineen. Siitä on tullut tärkeä turistikaupunki Israelille. Siellä on monenlaista nähtävää kilometrien pituisten uimarantojen lisäksi. Meriakvaario, delfiinipuisto, Agaban lahden kiertueet ym. Noin 35 km pohjoiseen Timnapark. Siellä on Salomon aikuisia rakennelmien muistoja, pylväskallio, ja myös aikaisemman Egyptin ajan muistoja. Sinne on pystytetty myös Tabernaakkeli sillä mallilla kuin Raamattu kertoo siitä erämaavaelluksen aikana.

Minua puhuttelivat paljon erämaat, siellä myös Daavid aikoinaan piileskeli. Vielä on Israelissa rakentamatonta tilaa. Ajoimme Jerusalemista Eilatiin Beetlehemin ja Hebronin ohi Beer Shevaan. Sieltä ajoimme sitten Kuolleenmeren pohjukkaan ja laaksoa myöten Eilatiin. Erämaata ja vuoria riitti.

Tulomatkan teimme Mitzpa Ramonin kautta. Sielläkin oli vuoristoa, mutta myös ylätasankoja. Näytti siltä, että kaikki tasangot olivat työn alla viljelyksiä varten. Oli jo paljon valmiita peltoja, mutta myös valmistuvia. Pian sielläkin on viljelmät ja puistot niin kuin Keski- ja Pohjois-Israelissa. Maa on pian sielläkin kuin Eedenin puutarha. Jumalan lupaukset täyttyvät. 

Millainen oli maa ennen 1948? Puutonta autiomaata ja vuoristoa suurelta osin. Nyt on kaikki muuttunut. 

Jerusalem on pian miljoonakaupunki laajoine puistoineen. Sen alue ja Tel Avivin alue lähestyvät toisiaan. Rakennustarve on suuri paluumuuttajien takia. Ihmetyttää Arabien mellakka muutaman korttelin takia Jerusalemin lähellä. Juudean erämaassa olisi heillekin tilaa rakentaa. Ja naapurimaassa Syyriassa on kai jo puolet asunnoista särjetty sisällissodassa. Se puoli jää vähälle huomiolle.  Asian ydin on se, että Israel on luvattu maa, ja Jerusalem sen pääkaupunki, josta myös Herra pitää huolen. Sitä ei haluta tunnustaa. 

Jo Sakarja profetoi: ”Minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri…, minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki jotka sitä nostavat repivät itsensä..” (Sak.12:2-3.)

Naapurimaat ovat jo repineet itseään, mutta myös kauemmat kansat tulevat kokemaan samaa.

Hesekielin 38 ja 39 tapahtumat ovat vielä edessä. Ja vielä kokoontuvat idän ja lännen joukot Jerusalemin ympärille. Sittenkin Jerusalem jää valloittamatta, koska Herra itse ilmestyy Öljymäelle Israelin kansan sitä pyytäessä ahdingon aikana. (Sak. 14:-) 

Kuitenkin rukoillaan rauhaa Jerusalemille. Minun tuntumani on se, että kokonaisuudessaan Israelin maa on turvallisempi kuin omamme. Rikosten määrä on pienempi.

Media tahtoo suurennella asioita, jos poliisi joutuu nopeasti puuttumaan esim. puukon kanssa heilujaan.

Gazan alue ja tilanne on järkyttävä. Olen miettinyt sellaista vaihtoehtoa, jos Porkkala olisi jäänyt vieraan haltuun meidän päiviin asti ja sieltä olisi ammuttu 8000 rakettia muutamassa vuodessa Helsingin suuntaan ja kaivettu 32 tunnelia, josta terroristit voi toimittaa aseita ja räjähteitä. Miten pitkään Suomen armeija olisi sitä katsonut sivusta?

Vanhurskaus ja oikeus voittakoon. Raamatun kirjoitusten pitää toteutuman. Se tavallaan lisää uskoa Jumalaan ja Hänen suunnitelmiin. Myös pelastuksemme asia tulee vahvemmaksi, kun tiedämme, että kaikki muukin on totta Raamatussa. Shalom!

Kohti valoa
04.02.2017
 

 

Kohti valoa

Teksti: Helena Liukko | Kuva: George Georgiades/Freeimages.com

Elämme vielä talven keskellä. Päivät ovat melko lyhyitä, mutta pitenevät kaiken aikaa. Pimeät kuukaudet ovat takana, ajoittain saamme jo nauttia aurinkoisista päivistä. Miten ne virkistävät ja keventävät mieltä! Kun on valoa, on toivoa! Olemme menossa kevättä kohti, valoa kohti.

5.2. vietetään kynttilänpäivää. Pyhäpäivän otsikkona on ”Kristus, Jumalan kirkkauden säteily”. Jeesus tuli luoksemme pienen lapsen muodossa, mutta hänestä säteili Jumalan rakkaus luotujaan kohtaan. Silloin aika oli pimeä. Israelin kansa kärsi vieraan vallan hallitsijoiden alaisuudessa. Heille tuli toivo, Jumalan valo. He eivät täysin tämän valon merkitystä ymmärtäneet. Silti siitä alkoi uusi aika, toivon aika. Valoa kohti.

Mekin elämme pimeässä maailmassa. Henkinen pimeys näyttää vain kasvavan ja valhe valtaa alaa. Sanoma Jeesuksesta on kirkas valojuova tämän kaiken keskellä. Sitä valoa saamme seurata, sillä tiellä on toivo. Kristus säteilee Jumalan kirkkautta. Hän tahtoo täyttää sydämemme tällä valolla ja iankaikkisen elämän toivolla. Kerran tämä valo räjähtää kaikkien näkyville, kun Jeesus tulee takaisin tänne kuin salaman leimahdus, joka näkyy idästä länteen. Onnellinen se, joka jo nyt kulkee valoa kohti.

Taivaan Isän käsi
ylläsi nyt on
niin kuin kirkas tähti,
loiste auringon.

Taivaan Isän käsi
johtaa sinua
lohdutuksen maahan,
kohti valoa.

(Anna-Mari Kaskinen)

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon!
28.01.2017

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon!

Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Sergey Soldatov/Freeimages.com

Elämme nyt vuoden 2017 alkupuolta ja edessämme on paljon puhtaita sivuja ja kirjoittamattomia tekstejä. Emme edes tiedä sitä, mitä meillä on vastassa huomenna, tai edes sitä, mitä kohtaamme hetken päästä. Voimmeko turvata tulevaisuuttamme luottamalla toisiin ihmisiin, tai omaisuuteemme, tai runsaaseen pankkitiliimme, tai sijoittaessamme tuottaviin osakkeisiin?

Saamme lukea tärkeitä elämän ohjeita Heprealaiskirjeestä: Heb. 13: 5. Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut:  - Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. 6. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: - Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?

Ehkä olemme joutuneet liian usein pettymään luottaessamme toisiin ihmisiin ja ennen kaikkea omaan itseemme.

Me jokainen olemme hyvin vajavaisia ja rakkaudettomia, koska kuulumme langenneeseen ihmiskuntaan, mutta Jumalan Sana vakuuttaa meille varman ja toivoa antavan lupauksen epävarmuudenkin keskellä:

Jer. 29:11. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”

Antamalla elämämme kokonaan Jeesuksen sovintoveren turviin ja luottamalla Jumalan täydelliseen johdatukseen, siunaukseen ja varjelukseen, saamme Psalmin kirjoittajan tavoin jättää elämämme puhtaat sivut ja kirjoittamattomat tekstit meitä rakastavan Taivaallisen Isämme turvallisiin käsiin:

Ps. 91:1 ”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, 2. sanoo näin: "Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan."

Tänä vuonna meillä on edessämme monia tärkeitä asioita, joita kannattaa juhlia sydämen pohjasta ja kiitollisin mielin ja antaa kaikesta kunnia Jumalallemme, jolta tulee, niin kuin Jaakobin kirjeestä saamme lukea: 

Jaak. 1:17. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.”

Vietämme tänä vuonna Lutherin 500 vuotta sitten aloittamaa reformaation juhlaa, ja rakkaan kotimaamme Suomen 100 vuotta sitten saamaa itsenäisyyttä.

Rukoilkaamme joka päivä seurakuntiemme toiminnan ja itsenäisen Suomen kansan ja sen presidentin, hallituksen, eduskunnan ja muun esivallan puolesta, niin kuin Paavali kirjoittaa 1. Timoteuskirjeen 2. Luvussa:

”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, 2. kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.”

Toivotan sinulle ja perheellesi siunattua alkanutta juhlavuotta 2017!

Jumalan uskollisuuteen turvaten
21.01.2017

 

Jumalan uskollisuuteen turvaten

Teksti: Eija Mertanen / Kuva: Gianni Testore/Freeimages.com

Olen lukenut viime aikoina Psalmeja iltalukemisiksi. Niissä on paljon lohdutusta, rohkaisua, kiitosta ja ylistystä. Niissä on myös paljon sellaista, mikä herättää ihmetystä. On huutoa, kostoa, epätoivoa ja synkkyyttä. Miksi? Kuitenkin Daavid, jonka mielenliikkeitä Psalmeissa paljon on, mainitaan Jumalan mielen mukaiseksi mieheksi. Ajattelen niin, että meidän on oltava rehellisiä Jumalalle ja siitä voimme oppia Daavidilta. 

Jos kuljet tällä hetkellä syvissä, mustissa vesissä, lue Psalmeja, vaikka Psalmia 69. Se on otsikoitu kärsivän vanhurskaan rukoukseksi. Nimikin tietysti sanoo, että Daavid on tätä laulaessaan ollut alamaissa. Jakeet 2 ja 3 kuvaavat tilannetta: ”Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti! Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin ja virta tulvii minun ylitseni. Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivuu ja minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.” Jos sinulla on tällaisia tuntoja, se ei ole mitään uutta. Jumalan lapsi on sellaista kokenut ennenkin. Ihme on, jos ei meistä joku ole syviin vesiin joutunut. 

Daavid jaksoi kuitenkin vielä nähdä toiset, kun hän pohtii jakeissa 6 ja 7: ”Jumalan, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa. Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala!” Daavid tunnustaa oman mahdottomuutensa ja rukoilee, ettei se tekisi Jumalan töitä turhaksi toisten elämässä. Näin minäkin olen joutunut rukoilemaan monta kertaa, mutta varmasti yhtä usein en ole jaksanut toisia tilanteessani pohtia.

Voimme yhtyä jakeessa 14 sanoihin: ”Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.” On ihmeellistä, että saamme nojata Jumalan laupeuteen ja uskollisuuteen. Sanoohan 2 Tess. 3:3 ”Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta.”

Tästä Psalmista löytyy myös kiitosta jakeesta 30 alkaen.”…suojatkoon minua sinun apusi, Jumala, niin minä veisuullani kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.” Jakeen 35 kehotus vielä kaikille: ”Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.” 

Pitääkö siunaus ansaita kuuliaisuudella?
14.01.2017

Pitääkö siunaus ansaita kuuliaisuudella?

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Elke Rohn/Freeimages.com

Mutta Jeesus jatkoi: “Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.” (Joh. 4:34.)

Kuuliaisuus on minulle ollut aina melko vaikea aihe kristillisessä opetuksessa. Haluaisin vain lillua armossa, mutta ahdistun aina, kun kuulen opetusta kuuliaisuudesta Jumalalle. Kuuliaisuus kun tuo kuulemma siunauksen. Mutta entä, jos kuuliaisuuteen ei kykene? Valuuko silloin siunauksen ulkopuolelle? Onko siunaus sittenkin asia, joka ansaitaan kuuliaisuudella? Rima tuntuu ainakin minun pienessä mielessäni nousevan kovin korkealle. Ei minulla ole voimia sen ylittämiseen.

Ajatukseni aiheesta heittivät kuitenkin jokin aika sitten kuperkeikkaa, kun lueskelin Andrew Murrayn kirjoituksista koottua kirjaa Ikuisen ihmettelyä. Murray lainasi yllä siteeraamaani raamatunkohtaa siitä, että Jeesus piti ravintonaan Isän tahdon täyttämistä. Murrayn mukaan kuuliaisuus Jumalaa kohtaan ei kuluta voimia vaan päinvastoin: antaa uutta voimaa. Se toimii ruuan tavoin: ravitsee ja antaa energiaa ja intoa. Minulle, suorittamiseen taipuvalle ihmiselle tuo Murrayn ajatus oli käänteentekevä, sillä olin mieltänyt kuuliaisuuden hyvin kuluttavana asiana, suorittamisena.

Pitkin Raamattua meitä kehotetaan Jumalan tahdon etsimiseen. Jeesuskin sanoo vuorisaarnassa: "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Matt. 6:33) viitaten perustarpeiden täyttämiseen. Olen oivaltanut, että Jumalan etsiminen ja kuuliaisuus hänelle voimistaa ja vahvistaa meitä. Siinä ei ole kyse mistään tylsästä ja kuluttavasta uskonnollisesta suorittamisesta. Päinvastoin, uskon sen tuovan elämään uutta intoa ja energiaa. Voisiko olla niin, että juuri siinä on se paljon puhuttu kuuliaisuuden siunaus?

Menestyvän miehen elämän malli löytyy Raamatusta?
08.01.2017

 

Menestyvän miehen elämän malli löytyy Raamatusta?

Teksti: Martti Nykänen | Kuva: Shaun Whitworth/Freeimages.com

Tein nuorena liiton silmieni kanssa,
kuinka voisin katsoa neitosen puoleen,
tai vilkuilla vierasta vaimoa,
orvon oikeus oli sama kuin omani,
lesken silmät sain syttymään,
nääntyvän vaatetin ja lämmitin oman karjan villoilla,
orvon kanssa yhdessä söin,
olin sokean silmä, ontuvan jalka,
olin orvon isä, olin köyhien isä,
”Ovi oli auki kadulle päin,”
muukalainen sai yösijan,
vaivainen sai toivomansa,
talon väki sai kyllikseen lihaa,
palvelijan ja palvelijattaren riita-asian otin omakseni,
 
(Kaikki halusivat hänen palvelukseen ja kaikki kasvoi potensseissa.)
 
vihamies sai rakkautta,
hymyilin niille, jotka olivat toivottomat,
kasvojeni loisteessa he muuttuivat,
olin heidän keskuudessaan se, joka murheelliset lohduttaa,
kulta ja rikkaus ei saanut sijaa sydämessä,
peltoni ei köyhtynyt, sai mitä siitä otettiin,
poikani pyörivät ympärilläni,
----
kallio vuoti öljyn virtaa,
askeleet kylpivät kermassa,
torilla nuorukaiset väistyivät nähdessään minut,
vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
päämiehet lakkasivat puhumasta,
ruhtinaan ääni vaikeni ja niiden huulet tarttuivat suulakeen,
kuka kuuli minusta, ylisti minua onnelliseksi,
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi,
orvon, jolla ei auttajaa ollut,
menehtyväisen siunaus tuli osakseni,
kenen silmä minut näki, todisti minusta,
Jumala varjeli, Hänen lamppunsa loisti pääni päällä,
Hänen valkeudessa vaelsin,
Jumalan ystävyys oli hänen yllä,
 
Tämän vanhurskaan miehen tarinan löydät Jobin kirjasta, luvut 29, 31.
 
(siitä vastustajakin tuli kateelliseksi ja alkoi toimia)
 
Syytti Jumalaa liiallisesta suojelusta, Job joutui testiin,
häneltä vietiin, lapset, omaisuus, terveys, ystävät, 
vaimokin menetti uskon,
tuli ns. ystävät murtamaan itsetuntoa pitkillä syytöspuheilla.
Ne olivat sen ajan teologeja, filosofeja, tutkijoita, joilla ei ollut
elävää yhteyttä elämän antajaan, vaan yleisesti ajateltuja periaatteita, 
joita sovelsivat omin päin.
 
Syntyi 3x3 syytöspuhetta, jotka eivät tehonneet.
Jobin vastaus heille:
”En myönnä, että oikeassa olette”.
----
Lopulta Herra ilmestyi ja antoi kuulla totuuden.
ns. ystäville olisi käynyt huonosti, ellei Job oli puoltanut heitä.
Myös Jobia opetettiin, ehkä hän lausui ylisanoja tietoistaan ja 
hänet palautettiin totuuteen,
Missä olit silloin kun Minä maan perustin…
Nyt hän tunsi Herran kasvoista kasvoihin.
Kaiken, mitä hän oli menettänyt, hän kaksin verroin takaisin.
 
Tässä läksyä kerrakseen.
Seisokaa lujina - rohkaiskaa toisianne
31.12.2016

 

Seiskää lujina - rohkaiskaa toisianne

Teksti: Helena Liukko | Kuva: César Rodríguez/Freeimages.com

”Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.”
(Ef. 6:18.)

 
Meillä on edessämme uusi vuosi, uusi aika. Maailma ympärillämme on jatkuvassa muutoksessa. Aiemmin muutos usein merkitsi edistystä ja valoisampaa tulevaisuutta, toivon näkymiä. Nyt olemme aika hämmentyneitä siitä, mitä on edessä. Näyttää kuin synkät pilvet riippuisivat maailmamme yllä. Kysymyksiä on paljon ja vastauksia vähän. 
 
Jumalan lapsina saamme kuitenkin luottaa Raamatun Sanaan. Vaikka kaikki muu ympärillämme järkkyy, Sana pysyy. Sana sanoo, että Jeesuksen omien ei tarvitse pelätä. Näytti miltä tahansa, kaikki on kuitenkin Jumalan käsissä. Hänen on nykyisyys ja tulevaisuus. Mikään ei tapahdu hänen sallimattaan. Hän varjelee omansa, jotka turvaavat häneen. 
 
Meitä kehotetaan pysymään valveilla ja rukoilemaan. Meissä asuva Pyhä Henki on joka hetki yhteydessä Isään Jumalaan, joka on kaiken elämän voimakeskus. Meillä ei ole mitään hätää niin kauan kuin pidämme katseemme hänessä. Silloin suunta on selvillä, olemme matkalla Jumalan valtakuntaan, joka nyt on uskon varassa, mutta kerran tulee näkyväksi.
 
Erityisesti Sana kehottaa meitä rukoilemaan toisten uskovien puolesta. Olemme yhdessä matkalla ja riippuvaisia toinen toisistamme. Pidetään huolta, että jokainen pysyy mukana. Rohkaisun sana ja pienet rakkauden teot vahvistavat uskoamme hyvään Jumalaan. Ehkä hän jo pian tulee noutamaan omiaan.

”Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Seiskää lujina!”  (Ef. 6:10,14.)
 
Siunausta alkavaan vuoteen 2017! 
Sivu: <Edellinen  1 2 3 4 5 6  Seuraava>