Blogin etusivu
Aikaisemmat merkinnät

Kristus yhdistää ry:n blogi

Tällä sivulla yhdistyksemme hallituksen jäsenet kirjoittelevat ajatuksiaan uskosta Kristukseen, rukouksesta, kristittyjen yhteydestä sekä Kristus yhdistää ry:n toiminnasta.
Hengellinen aisti
04.06.2017


 

Hengellinen aisti

 Teksti: Helena Liukko | Kuva: Nicolás Báez/Freeimages.com 

”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä /salattuja (v. 1938 käännös) asioita, joista et mitään tiedä.” Jer. 33:3

”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.” Joh. 16:13

”Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset.” Luuk. 24:45

Meillä ihmisillä ei ole itsessämme kykyä ymmärtää hengellisiä asioita. Kun yhteys Jumalaan katkesi, katosi myös kykymme ymmärtää Häntä ja Hänen ajatuksiaan. Elämme edelleen tässä eron ja ymmärtämättömyyden tilassa. 

Jumala kuitenkin haluaa yhteyttä. Hän rakensi Jeesuksessa sillan yli erottavan kuilun, jonka synti oli saanut aikaan. Näin Hän valmisti meille pelastuksen. 

Jumala haluaa yhteyttä myös mielen tasolla. Ihmisen mieli on turmeltunut. Jumala lupaa meille kuitenkin mielen uudistusta. ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia.”  1. Kor. 2:14,15

Jumala antoi Pyhän Henkensä meille opettajaksi. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” Joh, 14: 26.  ”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä Hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla.” 1. Kor. 2:12,13

Pyhä Henki annetaan meille lahjaksi. ”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.” Ef. 1:13. ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” Apt. 2:38. ”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä Häneltä pyytävät.” Luuk. 11:13

Pyhä Henki antaa meille tiedon ja ymmärryksen Jumalan tahdosta ja Hänen Sanansa salaisuuksista. ”Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto.” 1. Joh. 2:20

Henki myös pitää meitä lähellä Jeesusta. Meillä on Jumalan lapsina kaikki hengellinen siunaus. ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.” Ef. 1:3

Tule, Pyhä Henki, meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan!

Rohkaistu rukoilemaan!
27.05.2017
 

Rohkaistu rukoilemaan!

Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Pellinni/Freeimages.com
 
Oletko sinä joutunut joskus tilanteeseen, ettei rukous ole maistunut ja yhteys ylöspäin on muutenkin tuntunut väljähtyneeltä ja olet halunnut välttää yhteyttä toisten uskovien kanssa? 
 
Ehkä silloin olet ajatellut, että olisi parempi painua piiloon ja lopettaa kaikki hengelliset yrittämiset, kun niistä ei tunnu saavan mitään apua, vaikka miten olet yrittänyt?  
 
Ehkäpä siihen tilanteeseen olet kaivannut sielullesi virvoitusta kuin janoon nääntymäisillään oleva erämaan kulkija, joka tuntee olevansa voimiensa äärirajoilla etsiessään virvoittavia keitaita, joissa voisi sammuttaa polttavan janonsa. 
 
Oletko ehkä silloin lähtenyt etsimään virvoittavia keitaita sieltä, missä hengellisten kokousten mainosvalot ovat vilkkuneet kirkkaimmin ja mainosteksteissä luvattu ihmeellisiä kokemuksia ja väkeviä tunnustekoja voimallisten profeettojen ja hengellisten gurujen välityksellä?   
 
Onko siitä huolimatta elämäsi täynnä pettymyksiä, kun et olekaan kokenut luvattuja väristyksiä ja ihmeellisiä ilmestyksiä, ja niiden puuttumisten tähden sinut on vielä syyllistetty väärällä tavalla uskovaksi.
 
On hyvä muistaa Jeesuksen varoittavat sanat: ”'Täällä on Messias', tai: 'Messias on tuolla', älkää uskoko. 
Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä niin, että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan”. Matt. 24:23-24.
 
Kaikkien näitten pettymysten keskellä Jeesus kutsuu sinua lempeästi: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt. 11: 28.
 
Jeesus on ainut virvoittava elämän lähde silloin, kun kuivassa erämaassa kulkiessasi joudut etsimään vettä virkistyäksesi, että jaksaisit iloiten jatkaa matkaa kohti määränpäätäsi. Hän ei vaadi sinulta suorituksia, vaan rakastaa sinua juuri sellaisenaan, kuin olet, työn ja kuormien uuvuttamana.
 
Hänen seurassaan toteutuu Jesajan kirjassa oleva lupaus: 
”Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan hietikon lähteiden maaksi.” Jes. 41:18.
 
Jeesuksen seurassa saat kokea, kuinka Hänen läheisyydessään saat uutta voimaa ja virvoitusta, niin että silloin sydämesi alkaa laulaa ylistystä Herralle Psalmin 104 sanoin. 
 
”Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, valo ympäröi sinut kuin viitta”. Ps. 104:1-2
 
Juuri silloin, kun olet kuivassa erämaassa, Jumala opettaa siellä sinua etsimään Raamattuun kätkettyjä lupauksia, jotka antavat piristysruiskeen tavoin potkua päivääsi ja iloa uskonelämääsi päivän matkan kerrallaan.
 
Raamatun lupauksiin luottaen saat Jumalan Sanasta voimaa rohkaistua rukoilemaan luottavaisin mielin ja elämään onnellisena elämäsi jokaisen päivän!
 
Ps. 146: 5. ”Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.”
Valoon, ajatuksia Luukkaan evankeliumin lukujen 23 ja 24 ääreltä
14.05.2017

 

Valoon, ajatuksia Luukkaan evankeliumin lukujen 23 ja 24 ääreltä


Teksti ja kuva: Eija Mertanen

Jeesuksen tie kuolemaan ja paluu kuoleman voittajana ylösnousemukseen on maailmanhistorian tärkein tapahtuma niin yksilön, yhteisöjen kuin kansakuntienkin kannalta.
 
Jeesuksen pimeää kärsimystietä seurasivat hänen ystävänsä, myös joukko naisia. Ristiltä alkanut pimeys jatkui Jeesusta seuranneiden naisten mielissä heidän ensimmäisellä käynnillään Jeesuksen haudalla. Ehkä heillä oli jo tunnistamaton aavistus valosta, joka syttyisi, koska kuoleman hetkellä sadanpäämiehenkin oli tunnustettava, että Jeesuksessa oli jotain yliluonnollista. 
 
Viikon ensimmäisenä päivänä naiset tulivat uudelleen haudalle. He olivat jo surreet menetettyä ystäväänsä ja tarkoitus oli jatkaa surutyötä ruumiin voitelulla. Juuri koetun jälkeen oli varmasti suuri järkytys nähdä avoin hauta. Mutta ehkä ihmeen aavistus silloin kasvoi. Pimeys alkoi väistyä, kun he kohtasivat Jumalan enkelit. Nuo säteileväpukuiset miehet olivat ehkä merkki jostain paremmasta. Edelleen valo lisääntyy heidän mielessään. “Voiko tämän uskoa todeksi? Mehän näimme hänen kärsimyksensä, hänen runnellun ruumiinsa, joka vasta tuotiin tähän hautaan. Mitä hän puhuikaan meille, kun oli vielä keskuudessamme?” Kyllä, Jeesushan oli kertonut heille siitä ennalta. Sitä vain ei hädän hetkellä muista. Emme mekään aina muista, kun olemme keskellä pimeää, että Jeesus on kanssamme. Emme ennen kuin Jeesus itse meitä Pyhän Henkensä kautta muistuttaa.
 
Ja mitä tapahtuu, kun naiset menevät kertomaan uudet tietonsa eteen päin? Heitä ei uskota. Naisten höpötyksiä.  Kaiken sen jälkeen, mitä naiset olivat Jeesuksen seurassa kokeneet, olisi voinut kuvitella, että heidän sanoillaan on enemmän painoarvoa. On vaikea uskoa, jos ei itse ole nähnyt ja kokenut tai saanut tietoa luotettavammalta taholta. 
 
Uitko sinä syvissä vesissä tänään? Onko sinulla ongelmia ihmissuhteiden, terveyden, talouden tai jonkun muun elämäsi ison asian kanssa? Jumala haluaa rohkaista sinua! Nosta pääsi, valo löytyy pimeään. Jeesus kulkee rinnallasi pimeimmätkin hetket ja vähän aikaa kärsittyäsi, hän on sinua tukeva ja vahvistava. Hän tuntee kipusi, tuo kipujen mies ja sairauden tuttava. Hänet pieksettiin niin pahasti, että ihmiset peittivät kasvonsa häntä näkemästä, joten hän varmasti tietää, mitä on kipu. Hän, joka joutui evakkoon heti syntymänsä jälkeen, tietää varmasti, mitä on olla pakolainen ja maahanmuuttaja. Hän joutui pilkatuksi puhuessaan Jumalasta. Hän siis tietää, mitä on olla kiusattu. Hänen opetuslapsistaan yksi oli petturi, toinen kiivas, joku roikkui helmoissa. Jeesus varmasti tietää ihmissuhdehaasteet. Tuskin löytyy sellaista asiaa, josta hänellä ei olisi kokemusta. Siksi hänen, Jumalan Pojan oli kuljettava ihmisenä maan päällä, että voi ihmistä auttaa.
 
Sinä saat hänen apunsa ja lohtunsa. Jos hän ei ota kipuasi pois, ole kuitenkin turvallisella mielellä. Saat kulkea hänen kanssaan kaiken lävitse ja kerran käydä hänen kanssaan maahan, jossa ei ole kärsimystä, kipua, sairautta tai kuolemaa. Siellä ei uskoasi tulla kyseenalaistamaan. Siellä ei kysytä ihonväriä, kansalaisuutta, sukupuolta, pankkitiliä, ammattia, eikä mitään muutakaan, millä ihminen määrittelee toista. Siellä kysytään vain, oletko Jeesuksen oma.
 
Valoa elämääsi!
Taivasmatkalaisen pitää osata priorisoida
07.05.2017



Taivasmatkalaisen pitää osata priorisoida

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Tom Swillen/Freeimages.com
 
Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. (1. Kor. 9:25-26.)
 
Ajankäyttö tuntuu olevan jatkuva puheenaihe. Naistenlehdet ja blogiartikkelit pursuavat vinkkejä hyvään ajankäyttöön. Monien mahdollisuuksien maailmassa kalenteri tuntuu täyttyvän itse kullakin vähän liian nopeasti. Myös oma elämäni tuppaa helposti olemaan aivan liian täyttä. Väljempi aikataulu on kaukainen haave, kun kalenteri on läkähdyttävän täynnä moneksi viikoksi eteenpäin. Onko asialle mitään tehtävissä?
 
Kuluneella viikolla luin hyvejohtajuus.fi -sivustolta blogiartikkelin, jonka ajatus oli, että se, miten käytämme aikaamme, on seurausta elämämme päämääristä ja tavoitteista. Jos päämäärä on hukassa, on hukassa myös asioiden priorisointi, ja on vaara, että elämä kuluu helposti puuhaillessa kaikenlaista sellaista, mikä lopulta ei ole niin tärkeää.
 
Itse olen paljon pohtinut päämäärääni jo pidemmän aikaa. Kristityn päämäärä on ilman muuta taivas, jonne tie käy Jeesuksen Kristuksen kautta, uskomalla siihen, että Hän on sen jo meille avannut voittamalla kuoleman vallan. Mutta tiedänkö minä, mikä on minun paikkani tuolla tiellä? Entä sinä?
 
Paavali toteaa kirjeessään korinttilaisille, ettei hän juokse päämäärättömästi tai huido ilmaan miten sattuu. Paavalilla oli selkeä päämäärä ja tehtävä, joka auttoi häntä priorisoimaan tekemisensä. Ajattelen, että hallitsematonta ajankäyttöä voisi verrata Paavalin mainitsemaan päämäärättömään juoksuun ja ilman sohimiseen. Mihin minä käytän aikani ja voimavarani? Entä sinä? Taivasmatkalaisen pitää osata priorisoida.
 
Ahnehtimalla elämämme täyteen kaikkea mahdollista saatamme olla uskottomia niin itsellemme kuin Jumalallekin. Olemme sidoksissa Jumalaan, sillä onhan Jeesus yhdistänyt meidät Isään ja siitä vakuutena olemme saaneet Pyhän Hengen. Se, mikä on Jumalan tahto, on kristitylle hyväksi - se, mikä on kristitylle hyväksi, on varmasti Isän tahto, jolta jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee, niinkuin Jaakobin kirjeessä (1:17) sanotaan.
 
Jos oma päämäärä on hukassa, lienee siinä tapauksessa paras vaihtoehto lopettaa se päämäärätön juoksu ja ilmaan huitominen, pysähtyä ja istahtaa viettämään aikaa Taivaallisen Isän kanssa. Häneltä voi rauhassa kysellä, millainen ajatus Hänellä on ollut luodessaan sinut tai minut. Eikä liikkeelle kannata sännätä ennen kuin Isän sydämellä ollut ajatus on kirkastunut myös omalla sydämellä. Mutta kun se kirkastuu, silloin kannattaa suunnitella tuleva ajankäyttönsä siitä ajatuksesta käsin.
 
Lähetettynä
23.04.2017


Lähetettynä

Teksti: Helena Liukko | Kuva: Dora Pete/Freeimages.com


 ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.”
(Joh. 20:21)
 
Kun Jeesus nousi ylös kuolleista, hän ei mennyt suoraan Isän luo. Sen sijaan hän palasi useita kertoja tapaamaan opetuslapsiaan. Hänellä oli heille tärkeää asiaa.
 
Sen jälkeen kun Jeesus ristiinnaulittiin, hänen seuraajansa olivat hämillään ja peloissaan. He kokoontuivat lukittujen ovien takana. Kävisikö heillekin yhtä huonosti? Kun jotkut heistä kertoivat nähneensä Herran, he eivät uskoneet. Jeesuksen itsensä piti vielä tulla selittämään juurta jaksain, miten kirjoitukset olivat nyt käyneet toteen. (Luuk. 24:44,45.)
 
Opetuslapset ajattelivat, että heidän uransa Jeesuksen seurassa oli nyt loppunut. Pietari potki kiviä rannalla kuuden muun kanssa. Toimen miehenä hän ei enää jaksanut odotella, vaan sanoi lähtevänsä kalaan. Paluu entiseen ammattiin olisi kai edessä. Toiset menivät mukaan. (Joh. 21:2,3.)
 
Jeesuksella oli kuitenkin toiset ajatukset. Hän oli kerran luvannut tehdä näistä nuorukaisista ihmisten kalastajia. Nyt hän tuli lähettämään heidät tehtäviinsä. Keskustelu Pietarin kanssa oli kuitenkin syvälle luotaava. Hänelle annettiin tehtävä pitää huolta seurakunnasta. Samalla kävi selväksi, ettei hän voisi hoitaa sitä omassa voimassaan, vaan ainoastaan pysyen lähellä Jeesusta. Niin lähellä, ettei olisi väliä sillä, miten hänen itsensä lopulta käy. Tärkeintä oli olla kuuliainen Jumalan tahdolle. Hän pitäisi huolen tuloksista. Omat kalareissut eivät saalista antaneet, Jeesuksen kanssa kaikki oli mahdollista. (Joh. 21: 4-19.)
 
Jeesus ei lähettänyt vain yhtätoista apostolia, vaan hän lähettää jokaisen omansa. Hänellä on tehtävä seurakunnassaan meille jokaiselle. Hän ”varustaa kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön” (Ef. 4:12).  Älä jätä tehtävääsi tekemättä! Lähde liikkeelle, mutta älä omassa voimassasi, vaan Jeesuksen varustamana.
Kärsimystä, toivoa ja iloa!
15.04.2017

Kärsimystä, toivoa ja iloa!

Teksti: Esa Kosonen

Hiljainen viikko avaa eteemme maailman historian tärkeimmän näytelmän. Se sisältää kärsimystä ja kuolemaa, alkaen Getsemanesta ja jatkuen Golgatan kummulla suoritettuun traagisimpaan ristille naulitsemiseen. 
Viaton mies, joka ilmoitti olevansa Jumalan Poika, Kristus Jeesus, otettiin kiinni, hänet ruoskittiin ja naulittiin kahden ryövärin välissä olleelle ristin puulle.
Hiljainen viikko antaa meille kaiken kauheuden keskelle myös toivoa, josta kirjoittivat Vanhan Testamentin profeetat. Jumala oli heidän kauttaan ilmoittanut maailmalle kerran tulevasta Messiaasta, joka pois ottaa maailman synnin kärsimystensä ja oman sovintokuolemansa tähden. 
Jes. 53:6. ”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. 
7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. 
8. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois* - kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.”
Tämä ihmeellinen lupaus täyttyi kirjaimellisesti kaksi tuhatta vuotta sitten, kun Kristus Jeesus, sinun ja minun, meidän Vapahtajamme, alistui Isän Jumalan tahtoon ja kulki meidän puolestamme kärsimystiensä loppuun asti häpeällisestä ristinkuolemastaan välittämättä.
Hänen surmaajansa ja kaikki läsnä olleet todistajat kuulivat Hänen viimeiset sanansa, jotka kaikuivat tämänkin hiljaisen viikon pitkäperjantain jumalanpalveluksissa: ”Se on täytetty”! Ne kolme sanaa olivat sinettinä lupausten täyttymyksestä. 
Samalla hetkellä, kun maailma kuuli nämä kolme tärkeää sanaa, temppelin väliverho repesi auki ylhäältä alas asti ja silloin meille syntisille avautui sovituksen tie Isän Jumalan sydämelle taivaaseen asti. 
Siinä täyttyivät meille annetut lupaukset, ettei sinun ja minun enää tarvitse sovittaa omia syntejämme ja siksi me saamme elää iankaikkisesti Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen seurassa, Hänen valmistamassaan ihanassa taivaallisessa kodissa. 
Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan Jeesuksen hautaa. 
Silloin he saivat kokea ihmeellisen näyn, kuinka maa alkoi vavahdella ja järistä ja he näkivät kirkkaan enkelin laskeutuvan taivaasta alas vierittämään suuren kiven Jeesuksen haudan suulta.
Haudan vartijat pelästyivät nähdessään enkelin ja he kaatuivat maahan, kuin kuolleet, mutta enkeli sanoi naisille:
Matt. 28:5. "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta.” 
6. ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi.”
Naiset lähtivät haudalta peloissaan ja samalla riemuissaan kertomaan suuresta ilostaan opetuslapsille, mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi heille:
"Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut."
Ennen kärsimystään ja kuolemaansa Jeesus oli kertonut surullisille opetuslapsilleen,
Joh. 16:22. ”Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.”
Me saamme odottaa tätä Jeesuksen opetuslapsilleen antamaa lupausta, silloin meidänkin sydämemme täyttää ilo, jota kukaan ei voi meiltä riistää pois. Kun me kohtaamme Hänet kasvoista kasvoihin, silloin me saamme olla Hänen luonaan iankaikkisesti. 
Siunattua ja iloista Pääsiäisen aikaa!
Pysykää lujina
11.04.2017

"Pysykää lujina!"

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: St. Mattox/Freeimages.com

Jeesus on ratsastanut palmusunnuntaina aasilla Jerusalemiin. Palmunoksat ovat heiluneet, vaatteita on aseteltu nuoren aasin eteen. Hoosianna on raikunut. Jeesus on noussut temppeliin, nähnyt rahanvaihtajien ja kyyhkysenmyyjien pöydät. Hän on raivostunut ja ajanut kaupustelijat ulos. Nyt hän viettää ihmiselämänsä viimeistä viikkoa opettaen joka päivä temppelissä.

Yksi opetusten aiheista on viimeisten aikojen tapahtumat. Opetus lopunajoista on mielestäni ollut aina ahdistavaa kuultavaa. Vaikka niitä ollaan varmaankin eletty Jeesuksen ylösnousemuksesta lähtien, toivoisin, ettei minun tarvitsisi niitä kokea. Kovin rohkaisevalta ei Jeesuksen opetus ensi alkuun kuulosta: kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on maanjäristyksiä, nälänhätää ja tauteja.

"Mutta jo ennen tätä teidän kimppuunne käydään ja teitä vainotaan. Teitä viedään tuomiolle synagogiin, teitä teljetään vankilaan, te joudutte kuninkaiden ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden", sanoo Jeesus. (Luuk. 21:12.)

Ei kuulosta mukavalta. Silti Jeesus suhtautuu tähän kaikkeen aivan toisin kuin itse suhtautuisin. Hän pitää sitä tilaisuutena:

"Näin te saatte tilaisuuden todistaa minusta." (Luuk. 21:13.)

Se, mikä inhimillisesti katsoen näyttää täydelliseltä tappiolta ja nöyryytykseltä, onkin Jumalalle usein mahdollisuus. Hän voi pahankin kääntää hyväksi, sillä "kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, ja jotka Hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen" (Room. 8:28).

"Painakaa vain mieleenne, että teidän ei tule etukäteen miettiä, miten itseänne puolustatte", Jeesus jatkaa. (Luuk. 21:14.)

Hirmu vaikea neuvo ihmiselle, joka mielellään tahtoo varautua kaikkeen ja jolle spontaanit puheet hyväntahtoisenkin yleisön edessä ovat kauhistus. Sellaisissa tilanteissa muistilappu takataskussa rauhoittaa kummasti, mutta tuskinpa siitä apua on Jeesuksen kuvaamassa tilanteessa.

Jeesus kuitenkin meinaa, että Hänellä on vieläkin suurempi valttikortti: "Minä annan teille viisauden puhua niin, ettei yksikään vastustajanne kykene kiistämään eikä kumoamaan sanojanne." (Luuk. 21:15.)

Voiko kukaan ihminen antaa toiselle moista lahjaa? Jeesus kuitenkin lupaa sen.

Jeesus ei kaunistele sitä, että kaikki vihaavat Hänen seuraajiaan. Hän kuitenkin painottaa, ettei edes hiuskarva Hänen omiensa päästä mene hukkaan. Mikään kärsimys, jonka Hän omilleen sallii, ei ole turhaa. Jonain päivänä kaikki miksi-kysymykset saanevat vastauksensa tai menettävät merkityksensä ja kaikki korvataan.

Jeesus itse kulki hiljaisella viikolla kohti kärsimyksensä huipentumista ristille. Hän näytti häviäjältä, mutta hän nousi voittajana kuolleista.

"Pysykää lujina, niin te voitatte omaksenne elämän", Hän lupaa myös seuraajilleen. (Luuk. 21:19.)

Vastassa jättiläinen?
01.04.2017

Vastassa jättiläinen?

Teksti ja kuva Eija Mertanen

Viime aikoina olen kokenut usein suurta epävarmuutta omasta paikastani ja tehtävistäni niin töissä kuin seurakunnassakin. Onneksi saan kotona olla edelleen vaimo ja äiti niillä eväillä, mitä Taivaan Isä on antanut. Mutta tämä pääsiäisen läheisyys, Jeesuksen kivinen tie ja oman minän mahdottomuus ovat ajoittain niin kovasti törmäyskurssilla, ettei tiedä mitä ajatella. Ja Raamattu vielä sanoo, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on soveliasta (Room.12:3).

Minulla on ollut paljon unelmia omasta elämästäni ja omista tekemisistäni. Unelmista monet ovat toteutuneet, ehkä yhtä monet eivät. Miksi siis olen usein tyytymätön elämääni ja aikaansaannoksiini? Miksi löydän itseni murehtimasta tulevia, vaikken tiedä, onko minulla huomista päivää? Onko Jumala tarkoittanut meidät jatkuvasti murehtimaan tekemättömistä töistä, saavuttamattomista unelmista ja vääristä valinnoista? Ja vielä pahempaa: Arvioimaan toisten ihmisten elämää ja saavutuksia!

Raamattu kehottaa meitä kyllä tutkistelemaan elämäämme, toimintamme motiiveja ja kiinnittymistämme Jumalan säätämiin lainalaisuuksiin sekä Hänen armoonsa. Mutta onko meillä taipumus nähdä vain osatotuus? 1. Piet.1:2 toivottaa meille Pietarin sanoin: ”Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta!” Kolmas jae väittää seuraavaa: ”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan…” Neljännessä jakeessa luemme mm. ”…joiden kautta Hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset…” Eli meillä on kaikki tarpeellinen. Mutta jostain kumman syystä näemme seuraavat jakeet 5 – 8: ”…niin pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.” vaatimusten listana, vaikka nekin pohjautuvat lupaukselle: Se on täytetty.  

Mikä on siis se sisäinen jättiläinen, joka estää sinua Jumalan lapsena saavuttamasta rauhaa? Nouseeko menneisyydestä mörköjä yhä uudelleen, uskotko valheet, joita tämän maailman ruhtinas syöttää vai tunnetko huonosti Taivaallisen Isäsi, joka on täynnä armoa ja laupeutta lapsiaan kohtaan? Näin pääsiäisen läheisyydessä voit pysähtyä ristin juurelle ja jättää sinne kaikki jättiläiset, joita vastaan elämässäsi taistelet. Jeesus on voittanut kaikki jättiläisesi. Peittäköön Jeesuksen sanat ”Se on täytetty!” (Joh.19:30) kaikki huudot siitä, ettei sinusta ole. Jumala kehottaa: ”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” (Jes.43:18-19.)

Uusi viini
25.03.2017

 Uusi viini


Teksti: Martti Nykänen | Kuva: Helaman Anders/Freeimages.com

”Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät." (Matt. 9:17.)

Matt. 13:3: Ja hän puhui heille paljon vertauksilla…

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Miksi sinä puhut heille vertauksin?" 

Matt. 13.11. Jeesus vastasi: "Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät”. Jeesuksen tuoma uusi viini ei sopinut vanhan liiton kuivuneisiin leileihin.

Jeesus puhui paljon vertauksilla. Se oli heprealainen tapa siihen aikaan. Se oli paljon parempi tapa ilmaista asioita kansalle, joka ei osannut lukea. Lännessä on käytössä ns. ranskalaiset viivat,  –  ja paljon sanasynonyymeja, jos asiaa halutaan kertoa laajemmin. Kuitenkin ilmaisu jää vain suunnilleen-tasolle. Kun Jeesukselta kysyttiin lisää, Hän kertoi toisen vertauksen, jne.

Tämä uusi viini -vertaus on ollut paljon käytössä. Sitä on varmaan käytetty joka sukupolven aikana kuvaamaan mm. herätystä, joka ei sovi valmiisiin organisaatioihin. Näin ovat syntynyt maamme lukuisat herätysliikkeet. Jo herätys-sana on eräille vastenmielinen. Pelätään, että herätys vain hajottaa kansan.  Kaikki leviää, juuri kun on saatu ihmiset organisoitua niin, ettei kukaan tee mitään, ellei joku käske.

Käytän tässä itsekin niitä vertauskuvia.

Erän henkilö muutti uudelle paikkakunnalle. Heti häntä pyydettiin mukaan joka suuntaan. Hän kuitenkin halusi ensin tutustua paikkakuntaan ennen kuin sitoutuu mihinkään syvemmin. Hän kyseli myös paikkakunnan hengellisestä tilasta ja sai vastaukseksi vertauksen: ”Täällä on asemasotavaihe menossa, joka nostaa päätään se ammutaan”. 

Näin kävi Johannes Kastajalle, Jeesukselle, yhdelletoista opetuslapselle. Valitettavasti joka sukupolvi on saanut kokea samaa 2000 vuoden ajan.

Kuitenkin herätys, kun se ymmärretään oikein, on kansan pelastus. Herätys on Jeesuksen elämän virtausta ihmissydämiin ja myös ihmissydämestä toiseen sydämeen. Se on sitä uutta viiniä, mistä Jeesus puhui.

Käytännössä usein uusi viini tarvitsee uudet leilit. Jeesus sanoi, että molemmat silloin säilyvät. Kyllä se on mahdollista, että leilit uudistetaan niin usein, että uusi viinikin sopii ja leili kestää. Tarvitaan sitä Mooseksen nöyryyttä: ”Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!". (Eräät halusivat silloin rajata hengen toimintaa.) Tätä me saamme rukoilla tänäkin aikana.  Nykyään on liian paljon lukkiutuneita organisaatioita nimiin puuttumatta. Kun Herra kutsuu jonkun julistamaan Sanaa tai järjestämään hengellistä toimintaa, liian usein muun muassa opilliset tarkka-ampujat astuvat esiin ja ampuvat Herralta kutsun saanutta ja leilit ovat vaarassa. He ovat tietävinään kaikki, miten toimitaan ja kenen käskystä. 

Rukoillaan, että Jooelin lupaama Hengen sade saa tulla:

Jooel 2:28. ”Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. 

29. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni…


Joh.3:7. ”Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' 8. Tuuli(1) puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."  

Annetaan Herran Hengen puhaltaa ja lähdetään siihen tuleen mukaan. 

 

Vaihtoehtoinen totuus
18.03.2017
 

Vaihtoehtoinen totuus

Teksti: Helena Liukko | Kuva: Cheryl Scott/Freeimages.com

Tämän pyhäpäivän otsikkona on Jeesus, Pahan vallan voittaja. On siis kaksi valtaa, jotka vaikuttavat elämässämme, hyvä ja paha.  Kaikki todellinen hyvä on lähtöisin Jumalasta ja hänen näkymättömästä valtakunnastaan, joka vaikuttaa täällä maan päällä. On myös toinen valtakunta, Pahan valtakunta, joka tuo esiin sitä, mikä meitä ihmisiä miellyttää ja tekeytyy hyväksi.

Päivän evankeliumissa Joh. 12:37-43 kerrotaan, miten ihmiset eivät uskoneet Jeesukseen tunnusteoista huolimatta, ja nekin, jotka uskoivat, eivät sitä julkisesti tunnustaneet, ”sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.”

Jos etsimme kunniaa ihmisten silmissä, joudumme helposti harhaan.  Koska perustamme on väärä, vihollisen on helppo huijata meitä.  Jumalan Sanan ”vanhentuneiden” totuuksien tilalle voidaan etsiä paremmin nykyaikaan sopivia ”totuuksia”, jotka miellyttävät ihmisiä eivätkä varsinkaan saa ketään tuntemaan itseään huonoksi tai syntiseksi.  Elämä helpottuu, kun ei tarvitse pyydellä anteeksi Jumalalta eikä ihmisiltä tai turhaan tutkia sisintään.  Onhan jokaisella vapaus olla sellainen kuin on ja tehdä sitä, mikä sillä hetkellä hyvältä tuntuu.  Totuus on halpaa, ei vain tavallisten ihmisten, vaan myös maailman johtajien puheissa ja teoissa.

Mitä siitä seuraa? Rauha katoaa. Olemme pelolla seuranneet, miten maailman tilanne kiristyy. Samoin katoaa sisäinen rauha ihmisten elämästä.  Tänä ”vapauden” aikana on maassamme yhä enemmän masennusta ja mielenterveysongelmia. Se vapaus, jota Pahan valtakunta meille tarjoaa, onkin riippuvuuksia ja elämän tarkoituksettomuutta. Todellisen vapauden tuoja on Jeesus. Hän voi katkaista kaikki pahuuden kahleet, kun annamme hänen tulla elämäämme. Hän tuo mukanaan totuuden ja valon, mikä ei aina tunnu mukavalta, mutta kun annamme Jumalan muuttaa elämäämme, lopulta löydämme todellisen ilon ja rauhan. 

Joh. 8:42-51 Jeesus selittää, miksi juutalaiset eivät uskoneet häneen. Hän puhui totuuden, mutta kuulijat olivat valheen vallassa. Näin on tänäkin päivänä. Ei ole vaihtoehtoisia totuuksia. On vain totuus ja valhe.  Jae 47: ”Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat.” Jeesus ei etsinyt omaa kunniaansa, vaan Jumalan kunniaa (jae 50).  Rukoillaan, että Pyhä Henki avaisi korvamme kuulemaan ja sydämemme ymmärtämään, mikä on totta ja oikeaa, ja elämään sen mukaan Jumalan kunniaksi.

Sivu: <Edellinen  1 2 3 4 5 6  Seuraava>