Blogin etusivu
Aikaisemmat merkinnät

Kristus yhdistää ry:n blogi

Tällä sivulla yhdistyksemme hallituksen jäsenet kirjoittelevat ajatuksiaan uskosta Kristukseen, rukouksesta, kristittyjen yhteydestä sekä Kristus yhdistää ry:n toiminnasta.
Pysykää lujina
11.04.2017

"Pysykää lujina!"

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: St. Mattox/Freeimages.com

Jeesus on ratsastanut palmusunnuntaina aasilla Jerusalemiin. Palmunoksat ovat heiluneet, vaatteita on aseteltu nuoren aasin eteen. Hoosianna on raikunut. Jeesus on noussut temppeliin, nähnyt rahanvaihtajien ja kyyhkysenmyyjien pöydät. Hän on raivostunut ja ajanut kaupustelijat ulos. Nyt hän viettää ihmiselämänsä viimeistä viikkoa opettaen joka päivä temppelissä.

Yksi opetusten aiheista on viimeisten aikojen tapahtumat. Opetus lopunajoista on mielestäni ollut aina ahdistavaa kuultavaa. Vaikka niitä ollaan varmaankin eletty Jeesuksen ylösnousemuksesta lähtien, toivoisin, ettei minun tarvitsisi niitä kokea. Kovin rohkaisevalta ei Jeesuksen opetus ensi alkuun kuulosta: kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on maanjäristyksiä, nälänhätää ja tauteja.

"Mutta jo ennen tätä teidän kimppuunne käydään ja teitä vainotaan. Teitä viedään tuomiolle synagogiin, teitä teljetään vankilaan, te joudutte kuninkaiden ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden", sanoo Jeesus. (Luuk. 21:12.)

Ei kuulosta mukavalta. Silti Jeesus suhtautuu tähän kaikkeen aivan toisin kuin itse suhtautuisin. Hän pitää sitä tilaisuutena:

"Näin te saatte tilaisuuden todistaa minusta." (Luuk. 21:13.)

Se, mikä inhimillisesti katsoen näyttää täydelliseltä tappiolta ja nöyryytykseltä, onkin Jumalalle usein mahdollisuus. Hän voi pahankin kääntää hyväksi, sillä "kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, ja jotka Hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen" (Room. 8:28).

"Painakaa vain mieleenne, että teidän ei tule etukäteen miettiä, miten itseänne puolustatte", Jeesus jatkaa. (Luuk. 21:14.)

Hirmu vaikea neuvo ihmiselle, joka mielellään tahtoo varautua kaikkeen ja jolle spontaanit puheet hyväntahtoisenkin yleisön edessä ovat kauhistus. Sellaisissa tilanteissa muistilappu takataskussa rauhoittaa kummasti, mutta tuskinpa siitä apua on Jeesuksen kuvaamassa tilanteessa.

Jeesus kuitenkin meinaa, että Hänellä on vieläkin suurempi valttikortti: "Minä annan teille viisauden puhua niin, ettei yksikään vastustajanne kykene kiistämään eikä kumoamaan sanojanne." (Luuk. 21:15.)

Voiko kukaan ihminen antaa toiselle moista lahjaa? Jeesus kuitenkin lupaa sen.

Jeesus ei kaunistele sitä, että kaikki vihaavat Hänen seuraajiaan. Hän kuitenkin painottaa, ettei edes hiuskarva Hänen omiensa päästä mene hukkaan. Mikään kärsimys, jonka Hän omilleen sallii, ei ole turhaa. Jonain päivänä kaikki miksi-kysymykset saanevat vastauksensa tai menettävät merkityksensä ja kaikki korvataan.

Jeesus itse kulki hiljaisella viikolla kohti kärsimyksensä huipentumista ristille. Hän näytti häviäjältä, mutta hän nousi voittajana kuolleista.

"Pysykää lujina, niin te voitatte omaksenne elämän", Hän lupaa myös seuraajilleen. (Luuk. 21:19.)

Vastassa jättiläinen?
01.04.2017

Vastassa jättiläinen?

Teksti ja kuva Eija Mertanen

Viime aikoina olen kokenut usein suurta epävarmuutta omasta paikastani ja tehtävistäni niin töissä kuin seurakunnassakin. Onneksi saan kotona olla edelleen vaimo ja äiti niillä eväillä, mitä Taivaan Isä on antanut. Mutta tämä pääsiäisen läheisyys, Jeesuksen kivinen tie ja oman minän mahdottomuus ovat ajoittain niin kovasti törmäyskurssilla, ettei tiedä mitä ajatella. Ja Raamattu vielä sanoo, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on soveliasta (Room.12:3).

Minulla on ollut paljon unelmia omasta elämästäni ja omista tekemisistäni. Unelmista monet ovat toteutuneet, ehkä yhtä monet eivät. Miksi siis olen usein tyytymätön elämääni ja aikaansaannoksiini? Miksi löydän itseni murehtimasta tulevia, vaikken tiedä, onko minulla huomista päivää? Onko Jumala tarkoittanut meidät jatkuvasti murehtimaan tekemättömistä töistä, saavuttamattomista unelmista ja vääristä valinnoista? Ja vielä pahempaa: Arvioimaan toisten ihmisten elämää ja saavutuksia!

Raamattu kehottaa meitä kyllä tutkistelemaan elämäämme, toimintamme motiiveja ja kiinnittymistämme Jumalan säätämiin lainalaisuuksiin sekä Hänen armoonsa. Mutta onko meillä taipumus nähdä vain osatotuus? 1. Piet.1:2 toivottaa meille Pietarin sanoin: ”Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta!” Kolmas jae väittää seuraavaa: ”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan…” Neljännessä jakeessa luemme mm. ”…joiden kautta Hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset…” Eli meillä on kaikki tarpeellinen. Mutta jostain kumman syystä näemme seuraavat jakeet 5 – 8: ”…niin pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.” vaatimusten listana, vaikka nekin pohjautuvat lupaukselle: Se on täytetty.  

Mikä on siis se sisäinen jättiläinen, joka estää sinua Jumalan lapsena saavuttamasta rauhaa? Nouseeko menneisyydestä mörköjä yhä uudelleen, uskotko valheet, joita tämän maailman ruhtinas syöttää vai tunnetko huonosti Taivaallisen Isäsi, joka on täynnä armoa ja laupeutta lapsiaan kohtaan? Näin pääsiäisen läheisyydessä voit pysähtyä ristin juurelle ja jättää sinne kaikki jättiläiset, joita vastaan elämässäsi taistelet. Jeesus on voittanut kaikki jättiläisesi. Peittäköön Jeesuksen sanat ”Se on täytetty!” (Joh.19:30) kaikki huudot siitä, ettei sinusta ole. Jumala kehottaa: ”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” (Jes.43:18-19.)

Uusi viini
25.03.2017

 Uusi viini


Teksti: Martti Nykänen | Kuva: Helaman Anders/Freeimages.com

”Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät." (Matt. 9:17.)

Matt. 13:3: Ja hän puhui heille paljon vertauksilla…

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Miksi sinä puhut heille vertauksin?" 

Matt. 13.11. Jeesus vastasi: "Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät”. Jeesuksen tuoma uusi viini ei sopinut vanhan liiton kuivuneisiin leileihin.

Jeesus puhui paljon vertauksilla. Se oli heprealainen tapa siihen aikaan. Se oli paljon parempi tapa ilmaista asioita kansalle, joka ei osannut lukea. Lännessä on käytössä ns. ranskalaiset viivat,  –  ja paljon sanasynonyymeja, jos asiaa halutaan kertoa laajemmin. Kuitenkin ilmaisu jää vain suunnilleen-tasolle. Kun Jeesukselta kysyttiin lisää, Hän kertoi toisen vertauksen, jne.

Tämä uusi viini -vertaus on ollut paljon käytössä. Sitä on varmaan käytetty joka sukupolven aikana kuvaamaan mm. herätystä, joka ei sovi valmiisiin organisaatioihin. Näin ovat syntynyt maamme lukuisat herätysliikkeet. Jo herätys-sana on eräille vastenmielinen. Pelätään, että herätys vain hajottaa kansan.  Kaikki leviää, juuri kun on saatu ihmiset organisoitua niin, ettei kukaan tee mitään, ellei joku käske.

Käytän tässä itsekin niitä vertauskuvia.

Erän henkilö muutti uudelle paikkakunnalle. Heti häntä pyydettiin mukaan joka suuntaan. Hän kuitenkin halusi ensin tutustua paikkakuntaan ennen kuin sitoutuu mihinkään syvemmin. Hän kyseli myös paikkakunnan hengellisestä tilasta ja sai vastaukseksi vertauksen: ”Täällä on asemasotavaihe menossa, joka nostaa päätään se ammutaan”. 

Näin kävi Johannes Kastajalle, Jeesukselle, yhdelletoista opetuslapselle. Valitettavasti joka sukupolvi on saanut kokea samaa 2000 vuoden ajan.

Kuitenkin herätys, kun se ymmärretään oikein, on kansan pelastus. Herätys on Jeesuksen elämän virtausta ihmissydämiin ja myös ihmissydämestä toiseen sydämeen. Se on sitä uutta viiniä, mistä Jeesus puhui.

Käytännössä usein uusi viini tarvitsee uudet leilit. Jeesus sanoi, että molemmat silloin säilyvät. Kyllä se on mahdollista, että leilit uudistetaan niin usein, että uusi viinikin sopii ja leili kestää. Tarvitaan sitä Mooseksen nöyryyttä: ”Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!". (Eräät halusivat silloin rajata hengen toimintaa.) Tätä me saamme rukoilla tänäkin aikana.  Nykyään on liian paljon lukkiutuneita organisaatioita nimiin puuttumatta. Kun Herra kutsuu jonkun julistamaan Sanaa tai järjestämään hengellistä toimintaa, liian usein muun muassa opilliset tarkka-ampujat astuvat esiin ja ampuvat Herralta kutsun saanutta ja leilit ovat vaarassa. He ovat tietävinään kaikki, miten toimitaan ja kenen käskystä. 

Rukoillaan, että Jooelin lupaama Hengen sade saa tulla:

Jooel 2:28. ”Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. 

29. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni…


Joh.3:7. ”Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' 8. Tuuli(1) puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."  

Annetaan Herran Hengen puhaltaa ja lähdetään siihen tuleen mukaan. 

 

Vaihtoehtoinen totuus
18.03.2017
 

Vaihtoehtoinen totuus

Teksti: Helena Liukko | Kuva: Cheryl Scott/Freeimages.com

Tämän pyhäpäivän otsikkona on Jeesus, Pahan vallan voittaja. On siis kaksi valtaa, jotka vaikuttavat elämässämme, hyvä ja paha.  Kaikki todellinen hyvä on lähtöisin Jumalasta ja hänen näkymättömästä valtakunnastaan, joka vaikuttaa täällä maan päällä. On myös toinen valtakunta, Pahan valtakunta, joka tuo esiin sitä, mikä meitä ihmisiä miellyttää ja tekeytyy hyväksi.

Päivän evankeliumissa Joh. 12:37-43 kerrotaan, miten ihmiset eivät uskoneet Jeesukseen tunnusteoista huolimatta, ja nekin, jotka uskoivat, eivät sitä julkisesti tunnustaneet, ”sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.”

Jos etsimme kunniaa ihmisten silmissä, joudumme helposti harhaan.  Koska perustamme on väärä, vihollisen on helppo huijata meitä.  Jumalan Sanan ”vanhentuneiden” totuuksien tilalle voidaan etsiä paremmin nykyaikaan sopivia ”totuuksia”, jotka miellyttävät ihmisiä eivätkä varsinkaan saa ketään tuntemaan itseään huonoksi tai syntiseksi.  Elämä helpottuu, kun ei tarvitse pyydellä anteeksi Jumalalta eikä ihmisiltä tai turhaan tutkia sisintään.  Onhan jokaisella vapaus olla sellainen kuin on ja tehdä sitä, mikä sillä hetkellä hyvältä tuntuu.  Totuus on halpaa, ei vain tavallisten ihmisten, vaan myös maailman johtajien puheissa ja teoissa.

Mitä siitä seuraa? Rauha katoaa. Olemme pelolla seuranneet, miten maailman tilanne kiristyy. Samoin katoaa sisäinen rauha ihmisten elämästä.  Tänä ”vapauden” aikana on maassamme yhä enemmän masennusta ja mielenterveysongelmia. Se vapaus, jota Pahan valtakunta meille tarjoaa, onkin riippuvuuksia ja elämän tarkoituksettomuutta. Todellisen vapauden tuoja on Jeesus. Hän voi katkaista kaikki pahuuden kahleet, kun annamme hänen tulla elämäämme. Hän tuo mukanaan totuuden ja valon, mikä ei aina tunnu mukavalta, mutta kun annamme Jumalan muuttaa elämäämme, lopulta löydämme todellisen ilon ja rauhan. 

Joh. 8:42-51 Jeesus selittää, miksi juutalaiset eivät uskoneet häneen. Hän puhui totuuden, mutta kuulijat olivat valheen vallassa. Näin on tänäkin päivänä. Ei ole vaihtoehtoisia totuuksia. On vain totuus ja valhe.  Jae 47: ”Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat.” Jeesus ei etsinyt omaa kunniaansa, vaan Jumalan kunniaa (jae 50).  Rukoillaan, että Pyhä Henki avaisi korvamme kuulemaan ja sydämemme ymmärtämään, mikä on totta ja oikeaa, ja elämään sen mukaan Jumalan kunniaksi.

Nainen, Luojan lahja miehelle!
15.03.2017

Nainen, Luojan lahja miehelle!

Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Afonso Lima/Freeimages.com

1. Moos. 1: 27. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 
28. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.

Luodessaan aikojen alussa maan ja kaiken siinä olevan elollisen; kasvit ja monenlaiset eläimet, Jumala huomasi sen olevan sangen hyvää ja täydellistä. 

Viimeiseksi Luoja loi miehen maan tomusta ja laittoi hänet viljelemään ja varjelemaan kaikkea luotujaan ja elämään paratiisin kauneuden keskellä. Vaikka kaikki näytti olevan hyvin täydellistä ja kaunista, tuntui kuitenkin siltä, että jotain vielä puuttui.

Jumala totesi, ettei ihmisen ollut hyvä olla yksin kaiken loiston, kauneuden ja täydellisyyden keskellä, sillä häneltä puuttui vielä jotain hyvin tärkeää.

Adam tunsi olevansa vailla jotakin hyvin tärkeää, jotakin, jota hän niin kaipasi rinnalleen sydämensä pohjasta.

Luoja näki Adamin kaipauksen ja päätti antaa hänelle sopivan avun ja siksi Hän loi aivan vihoviimeisenä luomistyönään hänelle naisen, joka sai nimekseen Eva. 

Jumala lahjoitti Evan Adamin iloksi ja kumppaniksi, ja näin heistä tuli yhdessä täydellinen ihminen. He saivat täydentää toinen toistaan ja yhtyä yhdeksi lihaksi, ja elää onnellista elämää miehenä ja naisena toistensa seurassa, paratiisin ihanuudessa. 

Miehen ja naisen luominen täydentämään toinen toistaan on Jumalan lahja myös luomakunnalle, ja siksi

”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.”

Meillä nykyajan miehillä ja naisilla on syytä iloita toinen toisistamme vuoden jokaisena päivänä ja kiittäen ja ylistäen Kolmiyhteistä Jumalaamme, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä! 

Ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy
26.02.2017

Ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Terry Cooper/Freeimages.com

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. (Hepr. 11:1.)

Olen miettinyt silloin tällöin uskoa. Mitä se oikein on, miten se näkyy? Mielestäni yllä oleva heprealaiskirjeen kohta antaa aiheelle aika hyvän määritelmän. Usko on luottamusta siihen, mikä ei vielä näy. Se on ojentautumista tulevaisuuteen, eräänlainen elämänasenne.

Jokainen uskoo johonkin. Se ei suinkaan liity ainoastaan kristinuskoon tai uskontoihin yleensä vaan on läsnä kaikessa elämässämme. Se, mihin itse kukin uskomme, ilmenee teoissamme, valinnoissamme ja toiminnassamme. Esimerkiksi opiskelija ottaa opintolainaa ja talon ostaja asuntolainaa uskoen, että selviää siitä. Ilman uskoa onnistumiseen ei myöskään kukaan perusta yritystä tai perhettä. Onko näistä takeita, että projekti onnistuu? Uskomme kuitenkin, että huominen, ensi viikko tai seuraava vuosi tulevat, kun suunnittelemme elämäämme, töitämme ja harrastuksiamme. Usko saa ihmiset ryhtymään erilaisiin hankkeisiin, ilman uskoa ei maailmassa paljoa tapahtuisi.

Olen törmännyt siihen, että usko ja tieto asetetaan silloin tällöin vastakkain. Tällaisissa vastakkainasetteluissa uskoa pidetään usein heppoisempana kuin tietoa. Minun mielestäni uskon ja tiedon raja on kuitenkin melko häilyvä. Suurin osa tietona pitämistämme asioista kun on itse asiassa uskomuksia. Minun nähdäkseni kaikki, mistä ei ole omakohtaista kokemusta, perustuu uskoon. Minun ei auta kuin uskoa, että se, mitä olen oppinut koulukirjoista, luen sanomalehdistä tai kuulen uutisista, on totta. Jonkin määritelmän mukaan tieto kuulemma onkin vain hyvin perusteltu uskomus.

Entäpä usko Jeesukseen ja Jumalan lupauksiin? Se - niin kuin usko mihin tahansa - näkyy myöskin lopulta käytännön elämässä, puhuimmepa mitä tahansa. Huolehdinko kaikesta ja turvaan materiaan vai luotanko kaikessa Häneen, johon sanon uskovani?

Uskoessamme Jeesukseen joudumme usein luottamaan siihen, mitä olemme kuulleet vaikkei se näy tai ole vielä toteutunut. Kukaan meistä ei ole ollut läsnä, kun Jeesus eli maan päällä, teki ihmeitä, kuoli ristillä ja nousi kolmantena päivänä. Mutta me uskomme, että näin tapahtui, ja uskomme näiden tapahtumien merkityksen: Jeesus lunasti meidät vapaaksi synneistämme ja saamme vielä jonain päivänä nousta kuolleista niin kuin Hän.

Kyllä Jumala antaa kasvun
19.02.2017

Kyllä Jumala antaa kasvun

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Sebastian K./Freeimages.com

Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus. (1. Kor. 3:7–9.)

Nuorempana uskovaisena ajattelin, että Jumalan työ on jotenkin kiinni minusta. Minulla oli huono itsetunto, mikä heijastui myös hengelliseen elämääni varsin tehokkaasti. Pelkäsin olevani se tähkä, joka ei tuota satoa kovinkaan montaa jyvää (vrt. Matt. 13:23) tai se työntekijä, joka hautaa talenttinsa ja saa herraltaan siitä moitteet (vrt. Matt. 25:14-30). Onneksi olen tajunnut, ettei hengellisissä asioissa kasvu ole meidän kenenkään omaa ansiotamme vaan Jumalan aikaansaannosta.

Silti Herran elopelloilla tarvitaan niitä istuttajia, kastelijoita ja muitakin työntekijöitä. Joku julistaa ilosanomaa Jeesuksen pelastustyöstä, toinen voi vahvistaa jollain tavoin jo kylvettyä Sanaa, kenties rinnallakulkijana ja esirukoilijana siunaten sen kasvua. Niin istuttaja kuin kastelijakin ovat arvokkaita Taivaan Isän lapsia, joille molemmille on Herra antanut tärkeän tehtävän. Näkyvällä paikalla julistava saarnamies ei välttämättä saa sen suurempaa korvausta Jumalalta kuin huomaamaton palvelija.

Paavali nimeää itsensä ja kumppaninsa Jumalan työtovereiksi, kirjeen saajat eli korinttilaiset Jumalan pelloksi ja Jumalan rakennukseksi. Uskon, että me voimme soveltaa itseemme kaikki nämä kolme kuvausta. Jumala on toki suuri työnjohtajamme, mutta tässä raamatunkohdassa meidät nostetaan työtovereiksi itse Jumalan kanssa. Hän ei ole vain kaukainen pomo vaan saamme olla läheisessä työyhteydessä itse Kaikkivaltiaaseen. Ilman Häntä emme saa kasvua aikaan mutta ilman meidän työpanostamme, Hän ei voi antaa kasvua.

Me olemme myös pelto, Jumalan toiminnan kohde. Meitä muokataan niin kuin peltoa: elämässä vastaan tulevat kaikenlaiset asiat muokkaavat elämäämme ja tekevät sydämestä otollista maaperää siemenelle, Jumalan Sanalle. Sanaa voidaan kylvää paljonkin. Kenties suuri osa siitä menee ohi korvien, mutta joku siemen voi lopulta itää, ja kun Jumala on hommassa mukana, se antaa suuren sadon.

Kaiken kukkuraksi olemme myös Jumalan rakennus. Yhdessä muodostamme seurakunnan, uskovien yhteisön, elävän rakennelman. Jokaisella Jeesukseen uskovalla on Pyhä Henki, joten olemme myös Pyhän Hengen temppeleitä, yhdessä ja erikseen.

Ajatuksia Israelin matkalta
11.02.2017



Ajatuksia Israelin matkalta

Teksti ja kuva: Martti Nykänen

Sain viettää hiljattain vaimoni kanssa kaksi viikkoa Israelissa. Tällä kertaa olin pääasiassa etelässä, Eilatissa. Vuokra-autolla kävimme katsomassa Etelä-Israelia sekä pitkän päivän ryhmämatkan Petraan Jordanian puolella. (Aiemmin olen viettänyt kaksi viikkoa Jerusalemin alueella ja Galileassa toiset kaksi viikkoa).

Kävimme Eilatin museossa, jossa oli ilmakuvia eri vuosikymmeniltä, ensimmäinen oli vuodelta 1948. Oli tyhjää erämaata Agabalahden pohjassa ja kuiva laakso Kuolleenmeren suuntaan.

Nyt Eilat on lähes 50.000 asukkaan kaupunki n. 190 hotelleineen. Siitä on tullut tärkeä turistikaupunki Israelille. Siellä on monenlaista nähtävää kilometrien pituisten uimarantojen lisäksi. Meriakvaario, delfiinipuisto, Agaban lahden kiertueet ym. Noin 35 km pohjoiseen Timnapark. Siellä on Salomon aikuisia rakennelmien muistoja, pylväskallio, ja myös aikaisemman Egyptin ajan muistoja. Sinne on pystytetty myös Tabernaakkeli sillä mallilla kuin Raamattu kertoo siitä erämaavaelluksen aikana.

Minua puhuttelivat paljon erämaat, siellä myös Daavid aikoinaan piileskeli. Vielä on Israelissa rakentamatonta tilaa. Ajoimme Jerusalemista Eilatiin Beetlehemin ja Hebronin ohi Beer Shevaan. Sieltä ajoimme sitten Kuolleenmeren pohjukkaan ja laaksoa myöten Eilatiin. Erämaata ja vuoria riitti.

Tulomatkan teimme Mitzpa Ramonin kautta. Sielläkin oli vuoristoa, mutta myös ylätasankoja. Näytti siltä, että kaikki tasangot olivat työn alla viljelyksiä varten. Oli jo paljon valmiita peltoja, mutta myös valmistuvia. Pian sielläkin on viljelmät ja puistot niin kuin Keski- ja Pohjois-Israelissa. Maa on pian sielläkin kuin Eedenin puutarha. Jumalan lupaukset täyttyvät. 

Millainen oli maa ennen 1948? Puutonta autiomaata ja vuoristoa suurelta osin. Nyt on kaikki muuttunut. 

Jerusalem on pian miljoonakaupunki laajoine puistoineen. Sen alue ja Tel Avivin alue lähestyvät toisiaan. Rakennustarve on suuri paluumuuttajien takia. Ihmetyttää Arabien mellakka muutaman korttelin takia Jerusalemin lähellä. Juudean erämaassa olisi heillekin tilaa rakentaa. Ja naapurimaassa Syyriassa on kai jo puolet asunnoista särjetty sisällissodassa. Se puoli jää vähälle huomiolle.  Asian ydin on se, että Israel on luvattu maa, ja Jerusalem sen pääkaupunki, josta myös Herra pitää huolen. Sitä ei haluta tunnustaa. 

Jo Sakarja profetoi: ”Minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri…, minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki jotka sitä nostavat repivät itsensä..” (Sak.12:2-3.)

Naapurimaat ovat jo repineet itseään, mutta myös kauemmat kansat tulevat kokemaan samaa.

Hesekielin 38 ja 39 tapahtumat ovat vielä edessä. Ja vielä kokoontuvat idän ja lännen joukot Jerusalemin ympärille. Sittenkin Jerusalem jää valloittamatta, koska Herra itse ilmestyy Öljymäelle Israelin kansan sitä pyytäessä ahdingon aikana. (Sak. 14:-) 

Kuitenkin rukoillaan rauhaa Jerusalemille. Minun tuntumani on se, että kokonaisuudessaan Israelin maa on turvallisempi kuin omamme. Rikosten määrä on pienempi.

Media tahtoo suurennella asioita, jos poliisi joutuu nopeasti puuttumaan esim. puukon kanssa heilujaan.

Gazan alue ja tilanne on järkyttävä. Olen miettinyt sellaista vaihtoehtoa, jos Porkkala olisi jäänyt vieraan haltuun meidän päiviin asti ja sieltä olisi ammuttu 8000 rakettia muutamassa vuodessa Helsingin suuntaan ja kaivettu 32 tunnelia, josta terroristit voi toimittaa aseita ja räjähteitä. Miten pitkään Suomen armeija olisi sitä katsonut sivusta?

Vanhurskaus ja oikeus voittakoon. Raamatun kirjoitusten pitää toteutuman. Se tavallaan lisää uskoa Jumalaan ja Hänen suunnitelmiin. Myös pelastuksemme asia tulee vahvemmaksi, kun tiedämme, että kaikki muukin on totta Raamatussa. Shalom!

Kohti valoa
04.02.2017
 

 

Kohti valoa

Teksti: Helena Liukko | Kuva: George Georgiades/Freeimages.com

Elämme vielä talven keskellä. Päivät ovat melko lyhyitä, mutta pitenevät kaiken aikaa. Pimeät kuukaudet ovat takana, ajoittain saamme jo nauttia aurinkoisista päivistä. Miten ne virkistävät ja keventävät mieltä! Kun on valoa, on toivoa! Olemme menossa kevättä kohti, valoa kohti.

5.2. vietetään kynttilänpäivää. Pyhäpäivän otsikkona on ”Kristus, Jumalan kirkkauden säteily”. Jeesus tuli luoksemme pienen lapsen muodossa, mutta hänestä säteili Jumalan rakkaus luotujaan kohtaan. Silloin aika oli pimeä. Israelin kansa kärsi vieraan vallan hallitsijoiden alaisuudessa. Heille tuli toivo, Jumalan valo. He eivät täysin tämän valon merkitystä ymmärtäneet. Silti siitä alkoi uusi aika, toivon aika. Valoa kohti.

Mekin elämme pimeässä maailmassa. Henkinen pimeys näyttää vain kasvavan ja valhe valtaa alaa. Sanoma Jeesuksesta on kirkas valojuova tämän kaiken keskellä. Sitä valoa saamme seurata, sillä tiellä on toivo. Kristus säteilee Jumalan kirkkautta. Hän tahtoo täyttää sydämemme tällä valolla ja iankaikkisen elämän toivolla. Kerran tämä valo räjähtää kaikkien näkyville, kun Jeesus tulee takaisin tänne kuin salaman leimahdus, joka näkyy idästä länteen. Onnellinen se, joka jo nyt kulkee valoa kohti.

Taivaan Isän käsi
ylläsi nyt on
niin kuin kirkas tähti,
loiste auringon.

Taivaan Isän käsi
johtaa sinua
lohdutuksen maahan,
kohti valoa.

(Anna-Mari Kaskinen)

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon!
28.01.2017

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon!

Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Sergey Soldatov/Freeimages.com

Elämme nyt vuoden 2017 alkupuolta ja edessämme on paljon puhtaita sivuja ja kirjoittamattomia tekstejä. Emme edes tiedä sitä, mitä meillä on vastassa huomenna, tai edes sitä, mitä kohtaamme hetken päästä. Voimmeko turvata tulevaisuuttamme luottamalla toisiin ihmisiin, tai omaisuuteemme, tai runsaaseen pankkitiliimme, tai sijoittaessamme tuottaviin osakkeisiin?

Saamme lukea tärkeitä elämän ohjeita Heprealaiskirjeestä: Heb. 13: 5. Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut:  - Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. 6. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: - Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?

Ehkä olemme joutuneet liian usein pettymään luottaessamme toisiin ihmisiin ja ennen kaikkea omaan itseemme.

Me jokainen olemme hyvin vajavaisia ja rakkaudettomia, koska kuulumme langenneeseen ihmiskuntaan, mutta Jumalan Sana vakuuttaa meille varman ja toivoa antavan lupauksen epävarmuudenkin keskellä:

Jer. 29:11. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”

Antamalla elämämme kokonaan Jeesuksen sovintoveren turviin ja luottamalla Jumalan täydelliseen johdatukseen, siunaukseen ja varjelukseen, saamme Psalmin kirjoittajan tavoin jättää elämämme puhtaat sivut ja kirjoittamattomat tekstit meitä rakastavan Taivaallisen Isämme turvallisiin käsiin:

Ps. 91:1 ”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, 2. sanoo näin: "Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan."

Tänä vuonna meillä on edessämme monia tärkeitä asioita, joita kannattaa juhlia sydämen pohjasta ja kiitollisin mielin ja antaa kaikesta kunnia Jumalallemme, jolta tulee, niin kuin Jaakobin kirjeestä saamme lukea: 

Jaak. 1:17. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.”

Vietämme tänä vuonna Lutherin 500 vuotta sitten aloittamaa reformaation juhlaa, ja rakkaan kotimaamme Suomen 100 vuotta sitten saamaa itsenäisyyttä.

Rukoilkaamme joka päivä seurakuntiemme toiminnan ja itsenäisen Suomen kansan ja sen presidentin, hallituksen, eduskunnan ja muun esivallan puolesta, niin kuin Paavali kirjoittaa 1. Timoteuskirjeen 2. Luvussa:

”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, 2. kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.”

Toivotan sinulle ja perheellesi siunattua alkanutta juhlavuotta 2017!

Sivu: <Edellinen  1 2 3 4  Seuraava>