Blogin etusivu
Aikaisemmat merkinnät

Kristus yhdistää ry:n blogi

Tällä sivulla yhdistyksemme hallituksen jäsenet kirjoittelevat ajatuksiaan uskosta Kristukseen, rukouksesta, kristittyjen yhteydestä sekä Kristus yhdistää ry:n toiminnasta.
Martti Nykänen: ”Lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksesta”
26.08.2017

”Lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksesta”

Teksti: Martti Nykänen | Kuva: StockSnap/Pixabay

Mahtava ilosanoma on kerrottu 1. Piet. ensimmäisessä luvussa. Se vielä mainitaan viimeisessä jakeessa.

Jumala… on uudesti synnyttänyt meidät elävään toivoon… turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön... 


Perintö ja peritty tulee tässä luvussa esille kahdella tavalla. Meitä odottaa katoamaton perintö.

Isiltä peritty vaellus. Tämä kertoo siitä, mitä me olisimme ilman Jumalaa. Vailla toivoa, vailla pelatusta, taivasta. Vaeltaisimme, kuin syntiin tottunut maailma vaeltaa. Mutta me olemme uudestisyntyneet elävän ja pysyvät Sanan kautta.

Room. 3:23 kertoo, että me kaikki olemme syntiä tehneet ja olemme Jumalan kirkkautta vailla. Tämä on lankeemuksen seurausta. Efesolaiskirje painottaa, ennen ja nyt. Välillä on tapahtunut suuri muutos. Ihmiset olivat tulleet pimeydestä valoon, kuolleista elämään. He olivat nyt uusi luomus. Tässä on se evankeliumin ydin. Tulla kuolleista eläviksi. Tämä voi vain tapahtua Jeesuksen kuolleista ylösnousemuksen kautta. 

Nykyään yritetään etsiä kaikelle syytä jostain muualta, kuin siitä, mitä tuo Room. 3:23 kertoo.  Esimerkiksi  geeniteknologia otetaan mukaan. Alkoholiongelmainen on perinyt geenit. Mies- tai naisidentiteetin kadottanut kertoo, että hän onkin toista sukupuolta. On tullut geenivirhe.  Room. 1. luku kertoo, että heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Tältä pohjalta nykyisin tarjotaan opetusta lapsille. Ei ihme, että yhä useampi kadottaa elämänsä. Sen, miksi ja mitä varten Jumala on meidät luonut. 

Tämän tähden meidän täytyy uudestisyntyä ylhäältä nähdäksemme Jumalan valtakunta ja päästä sinne sisälle. Sitä kautta löytyy elämän tarkoitus ja mielekkyys. Periytyvää on opittu elämän malli. Se tulee kotoa, naapurista, kaveripiireistä jne. Tätä huonoa perintöä Pietari tarkoitti. 

Timoteus peri uskon äidiltään ja isoäidiltään. He opettivat Jumalan Sanaa Timoteukselle. Ja usko tuli kuulemisesta. Kuuleminen johdatti uskonkuuliaisuuteen Jeesuksen nimeä kohtaan. Hän syntyi Elävän Jumalan sanan kautta uudesti. Ja alkoi elää siinä uudessa.

Ainoastaan huonon perintömallin takia Jumala joutui hävittämään Sodoman ja Gomorran ja muutkin tuhoon tuomitut kansat, mitä mainitaan mm. Joosuan ja tuomarien aikana.

Uusi elämä Kristuksessa. Tämä on jokaisen mahdollisuus. Ei tarvitse jäädä huonoon perintöön. Kun meistä tulee Jumalan lapsia, meistä tulee myös hänen perillisiä. Tässä on mahtava ilosanoma.

Helena Liukko: Myrskyssä ja kuitenkin turvassa
20.08.2017

Myrskyssä ja kuitenkin turvassa

Teksti: Helena Liukko | Kuva: Pixabay

Olen viime aikoina tavannut ihmisiä, joiden elämä on todella vaikeaa. Oma tai läheisen sairastuminen voi johtaa kohtuuttomalta tuntuvaan tilanteeseen, jossa voimavarat venytetään äärimmilleen. Huuto Jumalan puoleenkin tuntuu kaikuvan tyhjiin. Ei ole vastauksia. Miksi toisten elämä näyttää tasaiselta ja helpolta? Onko Jumala epäoikeudenmukainen?

”Ja kohta hän vaati opetuslapsiaan astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle.” (Mark. 6:45)

Jeesus lähetti opetuslapset edellään, vaikka tiesi heidän joutuvan myrskyyn. ”Hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä.” (6:48) Opetuslapset olivat epätoivoisia. Miten meidän käy? Miksi Jeesus ei tullut mukaan? Miksi hän lähetti meidät myrskyyn? Jeesus kuitenkin näki ja toimi. ”tuli hän … heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa.” (6:48) Jeesus ei hylkää eikä jätä. Hän tulee luoksemme usein vaikeiden tilanteiden kautta, mutta meidän pitää tunnistaa hänet. Opetuslapsetkaan eivät tunnistaneet, vaan hätääntyivät vielä enemmän. Mutta Jeesus sanoi pelossa ja ahdistuksessa oleville opetuslapsilleen: ”Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö.” (6:50)

Voisiko olla niin, että meidänkin myrskymme keskellä kulkee itse Jumala? Usein emme vain tunnista häntä. Hän ei toimi niin kuin odotamme. Hän on aina lähellä, mutta ”aikoo mennä ohi”. Hän tarjoaa meille tilaisuuden kutsua hänet elämäämme. Kun sen teemme, jotain olennaista muuttuu. ”Tuuli asettui.” (6:51) 

Jumala kuulee kaikki rukouksemme, mutta hän ei aina vastaa sillä tavalla kuin me odotamme. Me emme voi neuvoa ja määrätä Jumalaa. Voi olla, ettei ulkoinen myrskymme laannu, olosuhteet eivät muutu, sairaus ei parane. Jotain kuitenkin aina muuttuu, kun annamme Jumalan tulla elämäämme: pelko poistuu ja saamme olla turvallisella mielellä. Kaikki on sittenkin Jumalan käsissä. Oswald Chambers kirjoittaa: ”Se mikä tapahtuu, ei tapahdu sattumuksesta, se tapahtuu tarkoin Jumalan ohjauksen mukaan. Jumala toteuttaa tarkoitustaan.” ”Lepo Herrassa ei riipu ulkonaisista olosuhteista lainkaan, vaan sinun suhteestasi Jumalaan itseensä.” ”Kaikki meidän kiivastumisemme ja murehtimisemme johtuu siitä, että me laskelmoimme ilman Jumalaa.”  ”Rukouksen tarkoitus ei ole saada vastauksia Jumalalta, rukous on täydellistä ja ehyttä yhteyttä Jumalan kanssa.”

Tätä Jumala meiltä haluaa: ehyttä yhteyttä hänen kanssaan, täydellistä luottamusta häneen. Elämän myrskyissä uskoamme koetellaan, mutta Jumala antaa voimansa juuri tähän hetkeen, kun suostumme hänen edessään heikoiksi ja luovumme omasta voimastamme ja omista suunnitelmistamme. Meidän ei tarvitse huolehtia tulevasta. Jumala on läsnä tässä ja nyt.

Kiittäkää joka tilassa!
12.08.2017
 

Kiittäkää joka tilassa!


Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Gerla Brakkee/freeimages.com

Joku on ehkä ollut tänä vuonna sitä mieltä, että Suomen kesä ei ole vielä alkanutkaan ja siksi hän on vain mieli synkkänä odotellut jo keväällä alkaneen syksyn jälkeen kylmän ja synkän talven tuloa.

Onko silloin sellaiselta ihmiseltä jäänyt elämättä kokonaan yksi vuodenaika ja nauttimatta sen suomista iloista ja lahjoista?
 
Tiedotusvälineet ovat sen sijaan kertoneet huvipuistojen kasvaneesta suosiosta ja festarien järjestäjien tehneen huimia ennätyksiä osanottajamäärissä. 
 
Meidän on syytä epäillä silloin, onko jollakin suomalaisella vain asennevamma, kun ei ole osannut nauttia hiukan sateisemman ja viileämmän kesän tarjoamista monista mahdollisuuksista. 
 
Onko se vain kiittämättömyyttä ja napinaa Luojaamme kohtaan, jos emme ole huomanneet niitä monia hyviä lahjoja, joilla Hän ympäröi meidät kaikkina vuodenaikoina.  
 
Viileässä ja sateisessa kesässä olen saanut kokea monia kiitoksen aiheita. Esimerkiksi mökillä ollessani, kun vettä on joskus satanut, olen nauttinut siitä, kun sisällä on ollut kuivaa ja lämmintä, eikä kattokaan ole vuotanut. Silloin olen voinut lämmittää mökkisaunan ja nauttia sen hyväilevästä lämmöstä ja mennä välillä ulkokuistille, tai vaikka sateeseen hiukan vilvoittelemaan.
 
Toisaalta runsaat sateet ovat taanneet sen, että kaivossa on ollut vettä riittämiin ja metsämansikat ja mustikat ovat kasvaneet tavallista kookkaammiksi. Niitä olen saanut kerätä runsain mitoin sateitten välillä. 
 
Olen saanut olla kiitollinen myös siitä, että ruoho on kasvanut pihalla hyvin ilman kastelemista ja näin olen usein nauttinut ison pihan tarjoamasta hyötyliikunnasta juostessani ruohonleikkurin perässä.  
 
Kiittämisen aiheita kyllä aina riittä jokaisena elämämme päivänä ja siihen meitä kehottaa myös Jumalan Sana. 
 
1. Tess. 5:18: ”Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.”

Muistathan kiittää sinuakin rakastavaa Taivaallista Isää joka tilassa!

Hyvää, kaunista ja hedelmällistä loppukesää ja pian alkavaa värikästä syksyä! 
 
Kedon kukkaset
06.08.2017



Kedon kukkaset

Teksti ja kuva: Eija Mertanen

”Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho, hän kukoistaa kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.” (Ps.103:15-16)

Näin kesällä menetetyn rakkaan kuoleman läheisyydessä tuo Psalmin kirjoittajan toteamus on helppo ymmärtää. Kedon kukat ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Joku voi loistaa vain päivän, toinen viikkoja. Olemme tulleet tietämään, että niin myös ihmisen elämässä. Toinen otetaan pois jo pienenä ja toinen voi elää satavuotiaaksi. Toisen lähtö lähestyy hitain ennusmerkein ja voi kestää vuosia, toinen voi saada kutsun kesken askelien tai nukkua rauhassa viimeiseen uneen. Yhteistä kaikille meille on, että jonakin päivänä kutsu käy.

Kesäni on mennyt surutyön merkeissä kahden rakkaan ihmisen siirryttyä ajasta ikuisuuteen. Molemmat kypsään ikään ehtineitä, vaikka ikäeroa olikin 15 vuotta. Toinen oli toivonut jo vuosia pääsevänsä kuihtuvan kehonsa vankilasta lepoon ja vapauteen, toiselle olisi vielä elämä maistunut. Toinen hiipui luotamme hiljaa, vaikka lähtö tulikin yllättäen. Toinen lähti seisovilta jaloiltaan. Kuinka valmiina sisimmässään, se ei ole meidän käsissämme. Ikävä on joka tapauksessa valtava.

Tämä surun keskellä eläminen saa pohtimaan myös omaa valmiutta tarkemmin. Mikä lopulta on tärkeää ja mitä turhaa voisi elämästä jättää. Kuinka saada elämästä kyllänsä, niin kuin raamattu asian esittää (mm. Job 42:17). Raamatussa on yksi lyhyt jae, joka tiivistää hyvin sen, mihin meidän tulisi pyrkiä. Tätä jaetta makustelen silloin, kun painin riittämättömyyden tunteiden kanssa. ”Hän on ilmoittanut sinulle ihminen, mikä hyvää on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?”  (Miika 6:8) Yksinkertaisimmillaan tuo ilmoitus löytyy kymmenestä käskystä sekä Jeesuksen antamasta rakkauden kaksoiskäskystä (2. Moos. 20:1-17 ja Matt. 22:37). Me teemme itsellemme ja varsinkin toisillemme monenlaisia sääntöjä. Onnellisen elämän salaisuudet ovat kuitenkin Jumalan, ei ihmiskäskyjen varassa.

Ystäväni kysyi tällä viikolla, onko hänellä oikeus olla näin onnellinen. Jumalan lahjoista on lupa olla onnellinen ja Jumala on se Hyvä Isä, joka iloitsee antaa hyviä lahjoja ja nähdä lastensa ilon. Hän myös kulkee vierellämme surun aikoina ja lohduttaa parhaalla lohdutuksella. Usein se tarkoittaa lähimmäisten lähettämistä rinnalle. 
Kirkastusvuorella Kristuksen ystävänä
30.07.2017

Kirkastusvuorella Kristuksen ystävänä

Teksti ja kuva: Tea Ikonen

Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä, ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan. (Mark. 9:2-3.)

Tämän pyhäpäivän tekstin äärellä jäin miettimään, miksi Jeesus valitsi juuri Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen todistamaan muodonmuutostaan. Olivatko nämä kaverit onnistuneet kenties kilvoittelussaan jotenkin muita paremmin, minkä vuoksi Jeesus halusi palkita heidät ihmeellisellä hengellisellä kokemuksella? Tuskinpa. Jumalan tahdon pilkuntarkasta noudattamisesta ei tarjoilla palkintoina huimia ilmestyksiä.
 
Mainituista miehistä tuli opetuslapsijoukon ja alkuseurakunnan johtajia. Ehkäpä kirkastusvuoren tapahtumat kuuluivat heidän “koulutukseensa”. Ehkä Jeesus katsoi heidän tarvitsevan sen hetken kanssaan. Kenties he itse eivät vuorelle noustessaan tai vielä vuorella ollessaankaan tajunneet tarvitsevansa sitä. Ehkä vasta jälkikäteen he ymmärsivät sen arvon. Kenties Kristuksen kirkastuminen jäi heidän mieliinsä rohkaisevaksi muistoksi, johon he saattoivat jälkikäteen palata aina uudestaan ja uudestaan.
 
Toisaalta he saivat myöhemmin todistaa vielä ihmeellisempiä asioita, kuten Kristuksen kuolleista nousemisen ja Pyhän Hengen vuodattamisen - mutta niissä hetkissä oli mukana muitakin. Tämä hetken Jeesus jakoi vain noiden kolmen kanssa ja kenties se juuri teki hetkestä niin erityisen. Olisiko näistä miehistä tullut Jeesuksen läheisimpiä ystäviä ja Herra halusi heidän näkevän itsensä sellaisena kuin on? Tosi ystävyyteenhän kuuluu se, että voi toisen edessä olla rennosti oma itsensä mitään peittelemättä. Siihen kuuluu luottamus ja jakaminen. Jeesushan vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoilemaan, mutta kenties Hän tällä kertaa tahtoikin jakaa rukoushetkensä lähimpien ystäviensä kanssa. Kirkastusvuorikokemus saattoi olla Jaakobille, Johannekselle ja Pietarille Jeesuksen ystävyyden ja luottamuksen osoitus. 
 
En usko, että joku ihminen olisi Jumalalle toista rakkaampi - mutta uskon, että jollain voi olla Herraan läheisempi suhde kuin toisella, aivan kuten ihmistenkin kesken. Läheiseen suhteeseen Herran kanssa on varmasti meillä jokaisella yhtä suuret mahdollisuudet. Kysymys lieneekin, miten ne käytämme. Ei kirkastusvuorikokemuksia ansaita, mutta uskon silti, että Jumala palkitsee tavalla tai toisella ihmisen, joka Häntä rakastaa ja vilpittömin sydämin etsien haluaa päästä yhä syvempään yhteyteen Hänen kanssaan. Rakkaus ei laskelmoi, mitä saa vastineeksi ystävyydestä.
 
Kaiken kaikkiaan teksti kirkastusvuoresta nosti minulle ainakin seuraavat kolmea asiaa:
1) Jumala jakaa ilmestyksiä oman viisautensa mukaan, kenelle tahtoo. Niitä ei ansaita.
2) Jumalasuhde on vastavuoroinen ystävyyssuhde, ellei peräti rakkaussuhde. Jumala tavalla tai toisella palkitsee sen, joka häntä vilpittömästi etsii. Ehkä Kristuksen kirkastuskokemukset ovat Jeesuksen ystävyyden osoituksia. Sehän on yksi jumalasuhteen ulottuvuus myöskin - ystävyys Kaikkivaltiaan kanssa!
3) Suhde syntyy yhdessä vietetystä ajasta ja asioiden jakamisesta. Siitä, että ottaa vastaan Jumalalta ja antaa Jumalalle. Rukoushetket ovat hyvä tapa pitää yllä ja syventää tuota suhdetta.
 
Rukoillaan siis, että itse kukin saisimme sydämen, joka haluaa vilpittömästi yhä läheisempään yhteyteen Kristuksen kanssa.
Ollen laumalle esikuvana
17.07.2017

”Ollen laumalle esikuvana”

Teksti: Martti Nykänen | Kuva: René Dekker/Freeimages.com

Näillä sanoilla Pietari tahtoo kertoa johtajuuden tärkeimpiä periaatteita. (1. Piet. 5:1-5.)

Sanonta: ”Olla Jeesuksen seuraaja” kertoo myös saman. Paavali sanoo saman asian:

”Olkaa minun seuraajiani, sillä minä olen Jeesuksen seuraaja”. (1. Kor. 11:1.)

Johtajuus on viime aikoina ollut monella tapaa tapetilla. Järjestetään monenlaisia kursseja ja monenlaisiin tarkoituksiin. Akateemiseen koulutukseen kuuluu jo oppiaineena johtajuuskursseja. 

Yritysjohtajuudessakin noudatetaan nykyisin uusia periaatteita entiseen verrattuna. Tietotaito ei voi olla enää yksissä käsissä. Jo tekniikka vaatii monia koulutuslinjoja. Olen nähnyt yritysten seinällä julisteen: ”Menestyvä yritys on joukko menestyviä ihmisiä.” Kukin laittaa osaamisensa likoon.

Otan esille yhden esimerkin omasta johtajuuskoulutuksesta. IBM teki jo 70-80 luvun vaihteessa päätöksen, että joka rupeaa herraksi, sille annetaan ensiksi potkut. Käytännössä se tarkoitti sitä, että osaavat, koulutetut ja muuten älyköt saavat laittaa osaamisensa likoon. Yhden varassa ei voi olla kaikki tietotaito. Yleensä vielä vähiten koulutettu juuri pyrkii johtajaksi, mutta jää sitten esteeksi kehitykselle ja kehittäjät hakeutuvat muualle.

Tätä varmaan Jeesuskin tarkoitti sanonnoilla: ”kansojen kuninkaat herroina hallitsevat”. Mm. Matt. 20:25, Mark. 10:42, Luuk. 22:25. Jeesuskin haluttiin julistaa kuninkaaksi, mutta hän väistyi vuorelle rukoilemaan.   Juuri vuori ja siellä rukoilu oli Jeesuksen tärkein paikka. Siellä syntyivät tärkeät valinnat ja tulevien päivien askeleet vahvistuivat. 

Rukousliikkeenä meidän on opittava todella seuraamaan Jeesusta kaikessa. Kulkea rukoillen. Jeesus sanoi vuorisaarnassa: Autuaat ovat hiljaiset, he saavat maan periä. Samaan julistukseen kuuluu myös autuaaksi julistetut. Heillä on sydän, joka etsii toisten hyvää. (Matt 5:3-12.)

Hyvät esikuvat ovat kullanarvoiset. Jeesus on meille paras esikuva. Raamattu on myös paras johtajuuden oppikirja. Siinä on satoja henkilökuvia ja suuri osa on tärkeitä johtajia. Siellä on hyviä, mutta myös huonoja esimerkkejä. Paavali oli hyvä esimerkki kutsumustietoisesta Herran Jeesuksen seuraajasta. Hän mm. mainitsee Efesolaisille jäähyväispuheessa Apt. 20:31-35: ”olen kolme vuotta lakkaamatta yötä päivää kyynelin neuvonut teitä itse kutakin. … en ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita. Te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet…"

Tässä on hyvä esikuva Herran työn tekijästä. Aavistamme, että tulevaisuudessa tämä pitää ottaa käyttöön käytännössä. Ellei Herra anna mahtavaa herätysaikaa, ei jää muuta vaihtoehtoa tehdä laajamittaista Herran työtä. ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

Armo ja armollisuus
11.07.2017

Armo ja armollisuus

Teksti: Helena Liukko | Kuva: Gilbert Tremblay/Freeimages.com

Onko niin, että monesti kristityt tunnetaan heidän halustaan tuomita ja arvostella toisten elämää? Vai onko tämä harhakäsitys? Ehkä moni Jumalaa etsivä jättää kuitenkin tulematta seurakunnan yhteyteen tässä pelossa. Se on suuri vahinko. Miten voisimme elää todeksi sitä armoa, jota olemme saaneet kokea?

Ensiksi meidän on muistettava, että olemme päässeet Jumalan armon piiriin, emme omien tekojemme, vaan Jumalan rakkauden tähden. Aapeli Saarisalo kirjoittaa: ”Armo on kaiken ansion vastakohta, Jumalan Kristuksessa osoittaman rajattoman rakkauden vapautustuomio syntiselle lausuttuna. Armon kautta ihminen on siirtynyt uuteen elämänpiiriin, Kristuksen yhteyteen, joka on samalla anteeksiantava ja uudistava.” 

Tullaksemme armosta osallisiksi meidän on tultava syntisiksi, tunnustettava oma kelvottomuutemme. Uskon kautta siirrymme uuteen elämään, jossa kuitenkin koko ajan tarvitsemme Jumalan antamaa ansiotonta armoa. Armo kasvattaa meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään (Tiit. 2:11-14), mutta edelleenkään meissä itsessämme ei ole mitään hyvää. Meiltä kysytään vain tahtoa pysyä Jumalassa. 

Toiseksi Raamattu kehottaa meitä ajattelemaan toisistamme niin kuin Jumala ajattelee – armollisesti. Jos Jumala hyväksyy minut sellaisena kuin olen, miten minulla olisi oikeus vaatia toiselta sen enempää? ”Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.” (Room. 15:7) Meitä jopa kehotetaan elämään toisten ehdoilla, jos se edistää Jumalan valtakuntaa. Paavali sanoo: ”Voittaakseni heikkoja, olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia.” (1. Kor. 9:22)  ”Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta.” (1. Kor. 10:24) 

Armo antaa meille vapautta ja avoimuutta, se ei ole kahle tai muotti. Armo antaa vallan Jumalalle, minun ei tarvitse kontrolloida omaa ja toisten elämää.   Se antaa ilon ja motivaation lähimmäisen rakastamiseen. Kun olen saanut Jumalalta näin ihmeellisen lahjan, miksi en jakaisi sitä toisille?

Juhannuksen sanoma 2000-luvun ihmiselle?
24.06.2017

 

Juhannuksen sanoma 2000-luvun ihmiselle?

Teksti ja kuva: Eija Mertanen

Juhannuksella on pitkät perinteet Suomen kesässä. Tämä yöttömän yön juhla on tullut osaksi kirkollisia juhlia 400-luvulla, jolloin katollinen kirkko alkoi viettää sitä Johannes Kastajan syntymäpäivänä. Ilman kristillistä sanomaa päivään on kuulunut meluaminen ja juopottelu, jonka uskottiin ajavan pahoja henkiä ja tuottavan paremman sadon.

Mutta mikä mies oli Johannes Kastaja? Raamattu kertoo, että hän kulki outona ilmestyksenä kehottamassa ihmisiä kääntymään pois pahoilta teiltänsä siihen aikaan, kun Jeesuksen oli aika aloittaa toimintansa. Israelin kansa, joka oli tuolloin vieraiden valtojen kurimuksessa omasta syystään, tarvitsi parannussaarnaajaa. Johannes oli rohkea mies. Hän ei pelännyt puhua kovia sanoja, kun niille oli tarvetta. Hän tuomitsi arvelematta kaikkinaisen vääryyden ja turmeltuneen menon riippumatta siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulijat kuuluivat. Luuk. 3:9 mukaan Johannes sanoo: ”Kirves on jo pantu puiden juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen!” Kun ihmiset kysyivät, mitä tämä merkitsee, Johannes vastasi: ”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, joka on ilman ja se jolla on ruokaa, tehköön samoin… Älkää vaatiko enempää, kuin teille on säädetty… Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään vaan tyytykää palkkaanne.” (tiivistys jakeista 11-14.) Johannes myös nuhteli suoraan yhtä hallitsijaa, joka piti veljensä vaimoa (jae 19). 

Johannes Kastajan saarna sopii hyvin meidän aikaamme. Tänä päivänä on muodikasta elää, kuten itse parhaaksi katsoo. Jos minusta tuntuu, että haluankin tuon naapurin vaimon tai miehen, kimppuun vaan. Tai jos minä mieluummin menen bilettämään, kuin olen lasteni kanssa, niin se on minun asiani. Ja mitä se minuun koskee, jos toisilla on nälkä. Eihän se minun vikani ole. Näin valitettavasti ajattelevat niin valtaa pitävät kuin muutkin kansalaiset yhteiskunnallisesta asemasta ja kulttuurisesta taustasta riippumatta. 

Tänä juhannuksena haluan, että minun elämäni on elämäksi myös toisille. Kaikille niille joita kohtaan ja myös niille, joita minulla on mahdollisuus auttaa. Koko maailmaa en voi pelastaa, mutta haluan iloisena tehdä oman osani. Rukoilen, että sinä haluat tehdä samoin eikä vain juhannuksena, vaan kaikkina elämän päivinä.
Siunausta välittämisen tielle! 
Muutoksen aikoja Raamatussa
18.06.2017

 

Muutoksen aikoja Raamatussa

Teskti: Martti Nykänen | Kuva: Wauwwie None/Freeimages.com

Reformaatio merkitsee mm. uudistumista tai uuden alkua. Siitä löydämme Raamatusta monta esimerkkiä. Uudistukselle on aina taustatilanteensa.
 
1. Löydämme 1. Mooseksen kirjan alusta 6:5-7: Herra tuli murheelliseksi sydämessään ja katui ihmisen luomista, ”sillä sen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa pahat”. Sen tähden herra päätti hävittää ihmiset maan päältä. Kuitenkin Herra halusi uuden alun ja valitsi hurskaan Nooan. (Aatamista 12.)  Hän sai tehtävän rakentaa arkki, jossa pelastui vain valitut kahdeksan henkeä. Tämä oli ensimmäinen uuden alku.
Huomaamme, että Herrallakin on tunteet. Hän loi ihmiselle sen tunteiden kirjon, mitä Hänelläkin on.  Tässä raamatunkohdassa tulee esiin murhe,  toisessa viha, toisaalla rakkaus jne.
 
2. Toisen uuden alun löydämme 1. Moos. 12. luvusta, jossa Jumala valitsee Aabrahamin omaksi suvukseen ja kansansa esi-isäksi, ilmoittamaan tahtoaan toisille kansoille. ”Sinussa tulevat kaikki kansat siunatuksi maan päällä”. Tämän tilanteen taustana oli Baabelin torni, kielten sekoitus, maan ja kansojen jakaantuminen. Niiden suurin syy oli kapina Luojaansa vastaa. 
 
3. Kolmas merkittävä uuden alku oli, kun Herra johdatti kansansa pois Egyptistä Agaban lahden halki ja teki liiton kansansa kanssa Hoorebin vuoren juurella. Tästä piti alkaa Hänelle uskollisen kansan vaellus luvattuun maahan. Mutta kuinkas kävi? He kapinoivat pian mahtavien ihmetekojen jälkeen, kts. mm. psalmi 78. Kansa oli jatkuvasti tottelematon vaikka sai kokea mahtavaa ja yliluonnollista Herran puuttumista avunpyyntöihinsä. Mikään ei auttanut, vaan Herran täytyi sallia maan menetys, ensin kymmenelle ja vähän myöhemmin myös lopulle kahdelle heimolle. Kuitenkin hän antoi Jeremian kautta tiedon 70 vuodesta, jonka jälkeen he voisivat palata. Niin tapahtuikin ja siitä alkoi taas uusi vaihe. Herra oli jo huomannut, että koko kansan pysyminen Hänelle uskollisena oli käynyt mahdottomaksi.
 
4. Uuden alun lupaus annettiin myös Jeremian kautta. Jer. 31:31-34. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton.” Tämä uusi liitto oli toisenlainen, sen jo Jeremia ilmoitti. Tämä UUSI LIITTO virallisesti alkoi kiirastorstaina yläsalissa, kun Jeesus otti maljan ja sanoi: ”Tämä on uusi liitto minun veressäni...”. Opetuslapset valmistettiin viemään uuden liiton sanoma kaikille kansoille. Apostolit sitten opettivat tämän uuden liiton säännöt ja merkitykset.
 
Apostolien Pietarille opetettiin konkreettisesti Apt. 10. luvussa Korneliuksen kodissa, että Herra on luopunut ajatuksesta, että koko kansa häntä ehjästi palvelisi. Apt. 10:34-35. ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskauden, on hänelle odollinen.”
Tämän uuden liiton sisältö kerrotaan jo Jeremissa. ”He kaikki tuntevat minut pienimmistä suurimpaan”.
Jeesus itse opetti Joh. 3: ”Joka ei uudesti synny ylhäältä ei näe Jumalan vasltakuntaa, eikä pääse sinne sisälle.” Hän myös rukoili omiensa puolesta:  ”En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niinkuin minäkään en maailmasta ole”.
Uuden liiton sisältö onkin yksilön suhde Herraan uudestisyntymisen kautta tultuaan sovintoon lunastajan kautta.
Paavali opettaa 2. Kor 5:19-20. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 
Johannes sanoo: 1:12. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskoivat hänen nimeensä.” 
Mm. nämä jakeet kertovat uuden liiton sisällöstä. Usko Jesukseen, pelastuminen, hänen seuraaminen ja perille pääseminen on jokaisen henkilökohtainen valinta. Tosin Sanaa pitää kuulla sitä julistavilta selkosanaisesti tai lukea suoraan hänen Sanaansa Raamatusta. ”Usko tulee siis kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustukselle pelastutaan”. Room. 10:17,10. 
Tämä on sitä reformia Uuden Liiton mukaan.
 
5. Uuden alku kertoo jo uudesta taivaasta ja uudesta maasta sekä uudesta Jerusalemista. Ilm. 21-22.
Raskaana Jumalan lupauksista
12.06.2017


Raskaana Jumalan lupauksista

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Andrea Sullivan/Freeimages.com
 
Pari vuotta sitten Itä-Suomi rukoilee -tapahtuman teemana oli “Odota Jumalaa”. Tuo kehotus on aika hyvä, sillä emme me ihmiset aina ole kovin hyviä siinä. Jumala ei ole rukousvastausautomaatti, joka antaa pyytäjälle aina sellaisen vastauksen kuin tämä haluaa ja juuri silloin, kun tämä haluaa eli yleensä heti. Päinvastoin. Jumala usein laittaa meidät odottamaan. Se tuntuu tylsältä ja kenties se sitä onkin, jos sen ajattelee vain ajan tappamisena. Mutta odottaminen voi olla myös aktiivista valmistautumista siihen, mitä odottaa.
 
Odottamisesta tulee mieleen raskaana oleva nainen. Yhdeksän kuukauden ajan äiti valmistautuu ottamaan uuden elämän vastaan niin fyysisesti kuin henkisesti. Naisen keho kasvattaa pienokaista ilman, että äidin täytyy erityisemmin ponnistella saadakseen lapsen kasvamaan. Hän vain odottaa, kunnes lapsi on valmis syntymään. Ehkäpä Jumalan odottamisessa on jotain samaa. Hän on istuttanut Sanansa sydämiimme, ja se kasvaa ja valtaa siellä alaa niin kuin vauva raskaana olevan kohdussa.
 
Toki nainen tekee jotain: hän hoitaa itseään. Syö, juo, liikkuu ja lepää kohtuudella. Kun kristitty odottaa Jumalan lupauksien toteutumista ja rukousvastauksia, hän rukoilee, lukee Jumalan Sanaa ja pitää huolta seurakuntayhteydestä.
 
Nainen valmistuu vauvan tuloon tekemällä vielä jotain muutakin: hankkimalla kaikenlaisia vauvanhoitotarvikkeita ja tietoa. Samalla hän tietysti valmistautuu tulevaan myös henkisesti. Myös “raskaana” Jumalan Sanasta olevassa herättää Jumalan lupauksen toteutumisen odotus tietynlaista toimintaa. Alamme valmistautua Jumalan siihen henkisesti ja jopa konkreettisesti, valintojen kautta.
 
Odottaminen on luottamusta siihen, että se mitä on luvattu, tulee todella tapahtumaan. Siihen, onko odottaminen tylsää vai hauskaa, voimme me ainakin jossain määrin vaikuttaa itse. Uskoisin, että odotus, jossa valmistaudutaan tulevaan, on hauskempaa ja hyödyllisempää kuin pelkkä ajan tappaminen. 
Sivu: <Edellinen  1 2 3 4 5 6  Seuraava>