Blogin etusivu
Aikaisemmat merkinnät

Kristus yhdistää ry:n blogi

Tällä sivulla yhdistyksemme hallituksen jäsenet kirjoittelevat ajatuksiaan uskosta Kristukseen, rukouksesta, kristittyjen yhteydestä sekä Kristus yhdistää ry:n toiminnasta.
Kirkastusvuorella Kristuksen ystävänä
30.07.2017

Kirkastusvuorella Kristuksen ystävänä

Teksti ja kuva: Tea Ikonen

Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä, ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan. (Mark. 9:2-3.)

Tämän pyhäpäivän tekstin äärellä jäin miettimään, miksi Jeesus valitsi juuri Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen todistamaan muodonmuutostaan. Olivatko nämä kaverit onnistuneet kenties kilvoittelussaan jotenkin muita paremmin, minkä vuoksi Jeesus halusi palkita heidät ihmeellisellä hengellisellä kokemuksella? Tuskinpa. Jumalan tahdon pilkuntarkasta noudattamisesta ei tarjoilla palkintoina huimia ilmestyksiä.
 
Mainituista miehistä tuli opetuslapsijoukon ja alkuseurakunnan johtajia. Ehkäpä kirkastusvuoren tapahtumat kuuluivat heidän “koulutukseensa”. Ehkä Jeesus katsoi heidän tarvitsevan sen hetken kanssaan. Kenties he itse eivät vuorelle noustessaan tai vielä vuorella ollessaankaan tajunneet tarvitsevansa sitä. Ehkä vasta jälkikäteen he ymmärsivät sen arvon. Kenties Kristuksen kirkastuminen jäi heidän mieliinsä rohkaisevaksi muistoksi, johon he saattoivat jälkikäteen palata aina uudestaan ja uudestaan.
 
Toisaalta he saivat myöhemmin todistaa vielä ihmeellisempiä asioita, kuten Kristuksen kuolleista nousemisen ja Pyhän Hengen vuodattamisen - mutta niissä hetkissä oli mukana muitakin. Tämä hetken Jeesus jakoi vain noiden kolmen kanssa ja kenties se juuri teki hetkestä niin erityisen. Olisiko näistä miehistä tullut Jeesuksen läheisimpiä ystäviä ja Herra halusi heidän näkevän itsensä sellaisena kuin on? Tosi ystävyyteenhän kuuluu se, että voi toisen edessä olla rennosti oma itsensä mitään peittelemättä. Siihen kuuluu luottamus ja jakaminen. Jeesushan vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoilemaan, mutta kenties Hän tällä kertaa tahtoikin jakaa rukoushetkensä lähimpien ystäviensä kanssa. Kirkastusvuorikokemus saattoi olla Jaakobille, Johannekselle ja Pietarille Jeesuksen ystävyyden ja luottamuksen osoitus. 
 
En usko, että joku ihminen olisi Jumalalle toista rakkaampi - mutta uskon, että jollain voi olla Herraan läheisempi suhde kuin toisella, aivan kuten ihmistenkin kesken. Läheiseen suhteeseen Herran kanssa on varmasti meillä jokaisella yhtä suuret mahdollisuudet. Kysymys lieneekin, miten ne käytämme. Ei kirkastusvuorikokemuksia ansaita, mutta uskon silti, että Jumala palkitsee tavalla tai toisella ihmisen, joka Häntä rakastaa ja vilpittömin sydämin etsien haluaa päästä yhä syvempään yhteyteen Hänen kanssaan. Rakkaus ei laskelmoi, mitä saa vastineeksi ystävyydestä.
 
Kaiken kaikkiaan teksti kirkastusvuoresta nosti minulle ainakin seuraavat kolmea asiaa:
1) Jumala jakaa ilmestyksiä oman viisautensa mukaan, kenelle tahtoo. Niitä ei ansaita.
2) Jumalasuhde on vastavuoroinen ystävyyssuhde, ellei peräti rakkaussuhde. Jumala tavalla tai toisella palkitsee sen, joka häntä vilpittömästi etsii. Ehkä Kristuksen kirkastuskokemukset ovat Jeesuksen ystävyyden osoituksia. Sehän on yksi jumalasuhteen ulottuvuus myöskin - ystävyys Kaikkivaltiaan kanssa!
3) Suhde syntyy yhdessä vietetystä ajasta ja asioiden jakamisesta. Siitä, että ottaa vastaan Jumalalta ja antaa Jumalalle. Rukoushetket ovat hyvä tapa pitää yllä ja syventää tuota suhdetta.
 
Rukoillaan siis, että itse kukin saisimme sydämen, joka haluaa vilpittömästi yhä läheisempään yhteyteen Kristuksen kanssa.
Ollen laumalle esikuvana
17.07.2017

”Ollen laumalle esikuvana”

Teksti: Martti Nykänen | Kuva: René Dekker/Freeimages.com

Näillä sanoilla Pietari tahtoo kertoa johtajuuden tärkeimpiä periaatteita. (1. Piet. 5:1-5.)

Sanonta: ”Olla Jeesuksen seuraaja” kertoo myös saman. Paavali sanoo saman asian:

”Olkaa minun seuraajiani, sillä minä olen Jeesuksen seuraaja”. (1. Kor. 11:1.)

Johtajuus on viime aikoina ollut monella tapaa tapetilla. Järjestetään monenlaisia kursseja ja monenlaisiin tarkoituksiin. Akateemiseen koulutukseen kuuluu jo oppiaineena johtajuuskursseja. 

Yritysjohtajuudessakin noudatetaan nykyisin uusia periaatteita entiseen verrattuna. Tietotaito ei voi olla enää yksissä käsissä. Jo tekniikka vaatii monia koulutuslinjoja. Olen nähnyt yritysten seinällä julisteen: ”Menestyvä yritys on joukko menestyviä ihmisiä.” Kukin laittaa osaamisensa likoon.

Otan esille yhden esimerkin omasta johtajuuskoulutuksesta. IBM teki jo 70-80 luvun vaihteessa päätöksen, että joka rupeaa herraksi, sille annetaan ensiksi potkut. Käytännössä se tarkoitti sitä, että osaavat, koulutetut ja muuten älyköt saavat laittaa osaamisensa likoon. Yhden varassa ei voi olla kaikki tietotaito. Yleensä vielä vähiten koulutettu juuri pyrkii johtajaksi, mutta jää sitten esteeksi kehitykselle ja kehittäjät hakeutuvat muualle.

Tätä varmaan Jeesuskin tarkoitti sanonnoilla: ”kansojen kuninkaat herroina hallitsevat”. Mm. Matt. 20:25, Mark. 10:42, Luuk. 22:25. Jeesuskin haluttiin julistaa kuninkaaksi, mutta hän väistyi vuorelle rukoilemaan.   Juuri vuori ja siellä rukoilu oli Jeesuksen tärkein paikka. Siellä syntyivät tärkeät valinnat ja tulevien päivien askeleet vahvistuivat. 

Rukousliikkeenä meidän on opittava todella seuraamaan Jeesusta kaikessa. Kulkea rukoillen. Jeesus sanoi vuorisaarnassa: Autuaat ovat hiljaiset, he saavat maan periä. Samaan julistukseen kuuluu myös autuaaksi julistetut. Heillä on sydän, joka etsii toisten hyvää. (Matt 5:3-12.)

Hyvät esikuvat ovat kullanarvoiset. Jeesus on meille paras esikuva. Raamattu on myös paras johtajuuden oppikirja. Siinä on satoja henkilökuvia ja suuri osa on tärkeitä johtajia. Siellä on hyviä, mutta myös huonoja esimerkkejä. Paavali oli hyvä esimerkki kutsumustietoisesta Herran Jeesuksen seuraajasta. Hän mm. mainitsee Efesolaisille jäähyväispuheessa Apt. 20:31-35: ”olen kolme vuotta lakkaamatta yötä päivää kyynelin neuvonut teitä itse kutakin. … en ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita. Te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet…"

Tässä on hyvä esikuva Herran työn tekijästä. Aavistamme, että tulevaisuudessa tämä pitää ottaa käyttöön käytännössä. Ellei Herra anna mahtavaa herätysaikaa, ei jää muuta vaihtoehtoa tehdä laajamittaista Herran työtä. ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

Armo ja armollisuus
11.07.2017

Armo ja armollisuus

Teksti: Helena Liukko | Kuva: Gilbert Tremblay/Freeimages.com

Onko niin, että monesti kristityt tunnetaan heidän halustaan tuomita ja arvostella toisten elämää? Vai onko tämä harhakäsitys? Ehkä moni Jumalaa etsivä jättää kuitenkin tulematta seurakunnan yhteyteen tässä pelossa. Se on suuri vahinko. Miten voisimme elää todeksi sitä armoa, jota olemme saaneet kokea?

Ensiksi meidän on muistettava, että olemme päässeet Jumalan armon piiriin, emme omien tekojemme, vaan Jumalan rakkauden tähden. Aapeli Saarisalo kirjoittaa: ”Armo on kaiken ansion vastakohta, Jumalan Kristuksessa osoittaman rajattoman rakkauden vapautustuomio syntiselle lausuttuna. Armon kautta ihminen on siirtynyt uuteen elämänpiiriin, Kristuksen yhteyteen, joka on samalla anteeksiantava ja uudistava.” 

Tullaksemme armosta osallisiksi meidän on tultava syntisiksi, tunnustettava oma kelvottomuutemme. Uskon kautta siirrymme uuteen elämään, jossa kuitenkin koko ajan tarvitsemme Jumalan antamaa ansiotonta armoa. Armo kasvattaa meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään (Tiit. 2:11-14), mutta edelleenkään meissä itsessämme ei ole mitään hyvää. Meiltä kysytään vain tahtoa pysyä Jumalassa. 

Toiseksi Raamattu kehottaa meitä ajattelemaan toisistamme niin kuin Jumala ajattelee – armollisesti. Jos Jumala hyväksyy minut sellaisena kuin olen, miten minulla olisi oikeus vaatia toiselta sen enempää? ”Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.” (Room. 15:7) Meitä jopa kehotetaan elämään toisten ehdoilla, jos se edistää Jumalan valtakuntaa. Paavali sanoo: ”Voittaakseni heikkoja, olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia.” (1. Kor. 9:22)  ”Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta.” (1. Kor. 10:24) 

Armo antaa meille vapautta ja avoimuutta, se ei ole kahle tai muotti. Armo antaa vallan Jumalalle, minun ei tarvitse kontrolloida omaa ja toisten elämää.   Se antaa ilon ja motivaation lähimmäisen rakastamiseen. Kun olen saanut Jumalalta näin ihmeellisen lahjan, miksi en jakaisi sitä toisille?

Juhannuksen sanoma 2000-luvun ihmiselle?
24.06.2017

 

Juhannuksen sanoma 2000-luvun ihmiselle?

Teksti ja kuva: Eija Mertanen

Juhannuksella on pitkät perinteet Suomen kesässä. Tämä yöttömän yön juhla on tullut osaksi kirkollisia juhlia 400-luvulla, jolloin katollinen kirkko alkoi viettää sitä Johannes Kastajan syntymäpäivänä. Ilman kristillistä sanomaa päivään on kuulunut meluaminen ja juopottelu, jonka uskottiin ajavan pahoja henkiä ja tuottavan paremman sadon.

Mutta mikä mies oli Johannes Kastaja? Raamattu kertoo, että hän kulki outona ilmestyksenä kehottamassa ihmisiä kääntymään pois pahoilta teiltänsä siihen aikaan, kun Jeesuksen oli aika aloittaa toimintansa. Israelin kansa, joka oli tuolloin vieraiden valtojen kurimuksessa omasta syystään, tarvitsi parannussaarnaajaa. Johannes oli rohkea mies. Hän ei pelännyt puhua kovia sanoja, kun niille oli tarvetta. Hän tuomitsi arvelematta kaikkinaisen vääryyden ja turmeltuneen menon riippumatta siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulijat kuuluivat. Luuk. 3:9 mukaan Johannes sanoo: ”Kirves on jo pantu puiden juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen!” Kun ihmiset kysyivät, mitä tämä merkitsee, Johannes vastasi: ”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, joka on ilman ja se jolla on ruokaa, tehköön samoin… Älkää vaatiko enempää, kuin teille on säädetty… Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään vaan tyytykää palkkaanne.” (tiivistys jakeista 11-14.) Johannes myös nuhteli suoraan yhtä hallitsijaa, joka piti veljensä vaimoa (jae 19). 

Johannes Kastajan saarna sopii hyvin meidän aikaamme. Tänä päivänä on muodikasta elää, kuten itse parhaaksi katsoo. Jos minusta tuntuu, että haluankin tuon naapurin vaimon tai miehen, kimppuun vaan. Tai jos minä mieluummin menen bilettämään, kuin olen lasteni kanssa, niin se on minun asiani. Ja mitä se minuun koskee, jos toisilla on nälkä. Eihän se minun vikani ole. Näin valitettavasti ajattelevat niin valtaa pitävät kuin muutkin kansalaiset yhteiskunnallisesta asemasta ja kulttuurisesta taustasta riippumatta. 

Tänä juhannuksena haluan, että minun elämäni on elämäksi myös toisille. Kaikille niille joita kohtaan ja myös niille, joita minulla on mahdollisuus auttaa. Koko maailmaa en voi pelastaa, mutta haluan iloisena tehdä oman osani. Rukoilen, että sinä haluat tehdä samoin eikä vain juhannuksena, vaan kaikkina elämän päivinä.
Siunausta välittämisen tielle! 
Muutoksen aikoja Raamatussa
18.06.2017

 

Muutoksen aikoja Raamatussa

Teskti: Martti Nykänen | Kuva: Wauwwie None/Freeimages.com

Reformaatio merkitsee mm. uudistumista tai uuden alkua. Siitä löydämme Raamatusta monta esimerkkiä. Uudistukselle on aina taustatilanteensa.
 
1. Löydämme 1. Mooseksen kirjan alusta 6:5-7: Herra tuli murheelliseksi sydämessään ja katui ihmisen luomista, ”sillä sen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa pahat”. Sen tähden herra päätti hävittää ihmiset maan päältä. Kuitenkin Herra halusi uuden alun ja valitsi hurskaan Nooan. (Aatamista 12.)  Hän sai tehtävän rakentaa arkki, jossa pelastui vain valitut kahdeksan henkeä. Tämä oli ensimmäinen uuden alku.
Huomaamme, että Herrallakin on tunteet. Hän loi ihmiselle sen tunteiden kirjon, mitä Hänelläkin on.  Tässä raamatunkohdassa tulee esiin murhe,  toisessa viha, toisaalla rakkaus jne.
 
2. Toisen uuden alun löydämme 1. Moos. 12. luvusta, jossa Jumala valitsee Aabrahamin omaksi suvukseen ja kansansa esi-isäksi, ilmoittamaan tahtoaan toisille kansoille. ”Sinussa tulevat kaikki kansat siunatuksi maan päällä”. Tämän tilanteen taustana oli Baabelin torni, kielten sekoitus, maan ja kansojen jakaantuminen. Niiden suurin syy oli kapina Luojaansa vastaa. 
 
3. Kolmas merkittävä uuden alku oli, kun Herra johdatti kansansa pois Egyptistä Agaban lahden halki ja teki liiton kansansa kanssa Hoorebin vuoren juurella. Tästä piti alkaa Hänelle uskollisen kansan vaellus luvattuun maahan. Mutta kuinkas kävi? He kapinoivat pian mahtavien ihmetekojen jälkeen, kts. mm. psalmi 78. Kansa oli jatkuvasti tottelematon vaikka sai kokea mahtavaa ja yliluonnollista Herran puuttumista avunpyyntöihinsä. Mikään ei auttanut, vaan Herran täytyi sallia maan menetys, ensin kymmenelle ja vähän myöhemmin myös lopulle kahdelle heimolle. Kuitenkin hän antoi Jeremian kautta tiedon 70 vuodesta, jonka jälkeen he voisivat palata. Niin tapahtuikin ja siitä alkoi taas uusi vaihe. Herra oli jo huomannut, että koko kansan pysyminen Hänelle uskollisena oli käynyt mahdottomaksi.
 
4. Uuden alun lupaus annettiin myös Jeremian kautta. Jer. 31:31-34. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton.” Tämä uusi liitto oli toisenlainen, sen jo Jeremia ilmoitti. Tämä UUSI LIITTO virallisesti alkoi kiirastorstaina yläsalissa, kun Jeesus otti maljan ja sanoi: ”Tämä on uusi liitto minun veressäni...”. Opetuslapset valmistettiin viemään uuden liiton sanoma kaikille kansoille. Apostolit sitten opettivat tämän uuden liiton säännöt ja merkitykset.
 
Apostolien Pietarille opetettiin konkreettisesti Apt. 10. luvussa Korneliuksen kodissa, että Herra on luopunut ajatuksesta, että koko kansa häntä ehjästi palvelisi. Apt. 10:34-35. ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskauden, on hänelle odollinen.”
Tämän uuden liiton sisältö kerrotaan jo Jeremissa. ”He kaikki tuntevat minut pienimmistä suurimpaan”.
Jeesus itse opetti Joh. 3: ”Joka ei uudesti synny ylhäältä ei näe Jumalan vasltakuntaa, eikä pääse sinne sisälle.” Hän myös rukoili omiensa puolesta:  ”En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niinkuin minäkään en maailmasta ole”.
Uuden liiton sisältö onkin yksilön suhde Herraan uudestisyntymisen kautta tultuaan sovintoon lunastajan kautta.
Paavali opettaa 2. Kor 5:19-20. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 
Johannes sanoo: 1:12. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskoivat hänen nimeensä.” 
Mm. nämä jakeet kertovat uuden liiton sisällöstä. Usko Jesukseen, pelastuminen, hänen seuraaminen ja perille pääseminen on jokaisen henkilökohtainen valinta. Tosin Sanaa pitää kuulla sitä julistavilta selkosanaisesti tai lukea suoraan hänen Sanaansa Raamatusta. ”Usko tulee siis kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustukselle pelastutaan”. Room. 10:17,10. 
Tämä on sitä reformia Uuden Liiton mukaan.
 
5. Uuden alku kertoo jo uudesta taivaasta ja uudesta maasta sekä uudesta Jerusalemista. Ilm. 21-22.
Raskaana Jumalan lupauksista
12.06.2017


Raskaana Jumalan lupauksista

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Andrea Sullivan/Freeimages.com
 
Pari vuotta sitten Itä-Suomi rukoilee -tapahtuman teemana oli “Odota Jumalaa”. Tuo kehotus on aika hyvä, sillä emme me ihmiset aina ole kovin hyviä siinä. Jumala ei ole rukousvastausautomaatti, joka antaa pyytäjälle aina sellaisen vastauksen kuin tämä haluaa ja juuri silloin, kun tämä haluaa eli yleensä heti. Päinvastoin. Jumala usein laittaa meidät odottamaan. Se tuntuu tylsältä ja kenties se sitä onkin, jos sen ajattelee vain ajan tappamisena. Mutta odottaminen voi olla myös aktiivista valmistautumista siihen, mitä odottaa.
 
Odottamisesta tulee mieleen raskaana oleva nainen. Yhdeksän kuukauden ajan äiti valmistautuu ottamaan uuden elämän vastaan niin fyysisesti kuin henkisesti. Naisen keho kasvattaa pienokaista ilman, että äidin täytyy erityisemmin ponnistella saadakseen lapsen kasvamaan. Hän vain odottaa, kunnes lapsi on valmis syntymään. Ehkäpä Jumalan odottamisessa on jotain samaa. Hän on istuttanut Sanansa sydämiimme, ja se kasvaa ja valtaa siellä alaa niin kuin vauva raskaana olevan kohdussa.
 
Toki nainen tekee jotain: hän hoitaa itseään. Syö, juo, liikkuu ja lepää kohtuudella. Kun kristitty odottaa Jumalan lupauksien toteutumista ja rukousvastauksia, hän rukoilee, lukee Jumalan Sanaa ja pitää huolta seurakuntayhteydestä.
 
Nainen valmistuu vauvan tuloon tekemällä vielä jotain muutakin: hankkimalla kaikenlaisia vauvanhoitotarvikkeita ja tietoa. Samalla hän tietysti valmistautuu tulevaan myös henkisesti. Myös “raskaana” Jumalan Sanasta olevassa herättää Jumalan lupauksen toteutumisen odotus tietynlaista toimintaa. Alamme valmistautua Jumalan siihen henkisesti ja jopa konkreettisesti, valintojen kautta.
 
Odottaminen on luottamusta siihen, että se mitä on luvattu, tulee todella tapahtumaan. Siihen, onko odottaminen tylsää vai hauskaa, voimme me ainakin jossain määrin vaikuttaa itse. Uskoisin, että odotus, jossa valmistaudutaan tulevaan, on hauskempaa ja hyödyllisempää kuin pelkkä ajan tappaminen. 
Hengellinen aisti
04.06.2017


 

Hengellinen aisti

 Teksti: Helena Liukko | Kuva: Nicolás Báez/Freeimages.com 

”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä /salattuja (v. 1938 käännös) asioita, joista et mitään tiedä.” Jer. 33:3

”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.” Joh. 16:13

”Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset.” Luuk. 24:45

Meillä ihmisillä ei ole itsessämme kykyä ymmärtää hengellisiä asioita. Kun yhteys Jumalaan katkesi, katosi myös kykymme ymmärtää Häntä ja Hänen ajatuksiaan. Elämme edelleen tässä eron ja ymmärtämättömyyden tilassa. 

Jumala kuitenkin haluaa yhteyttä. Hän rakensi Jeesuksessa sillan yli erottavan kuilun, jonka synti oli saanut aikaan. Näin Hän valmisti meille pelastuksen. 

Jumala haluaa yhteyttä myös mielen tasolla. Ihmisen mieli on turmeltunut. Jumala lupaa meille kuitenkin mielen uudistusta. ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia.”  1. Kor. 2:14,15

Jumala antoi Pyhän Henkensä meille opettajaksi. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” Joh, 14: 26.  ”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä Hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla.” 1. Kor. 2:12,13

Pyhä Henki annetaan meille lahjaksi. ”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.” Ef. 1:13. ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” Apt. 2:38. ”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä Häneltä pyytävät.” Luuk. 11:13

Pyhä Henki antaa meille tiedon ja ymmärryksen Jumalan tahdosta ja Hänen Sanansa salaisuuksista. ”Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto.” 1. Joh. 2:20

Henki myös pitää meitä lähellä Jeesusta. Meillä on Jumalan lapsina kaikki hengellinen siunaus. ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.” Ef. 1:3

Tule, Pyhä Henki, meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan!

Rohkaistu rukoilemaan!
27.05.2017
 

Rohkaistu rukoilemaan!

Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Pellinni/Freeimages.com
 
Oletko sinä joutunut joskus tilanteeseen, ettei rukous ole maistunut ja yhteys ylöspäin on muutenkin tuntunut väljähtyneeltä ja olet halunnut välttää yhteyttä toisten uskovien kanssa? 
 
Ehkä silloin olet ajatellut, että olisi parempi painua piiloon ja lopettaa kaikki hengelliset yrittämiset, kun niistä ei tunnu saavan mitään apua, vaikka miten olet yrittänyt?  
 
Ehkäpä siihen tilanteeseen olet kaivannut sielullesi virvoitusta kuin janoon nääntymäisillään oleva erämaan kulkija, joka tuntee olevansa voimiensa äärirajoilla etsiessään virvoittavia keitaita, joissa voisi sammuttaa polttavan janonsa. 
 
Oletko ehkä silloin lähtenyt etsimään virvoittavia keitaita sieltä, missä hengellisten kokousten mainosvalot ovat vilkkuneet kirkkaimmin ja mainosteksteissä luvattu ihmeellisiä kokemuksia ja väkeviä tunnustekoja voimallisten profeettojen ja hengellisten gurujen välityksellä?   
 
Onko siitä huolimatta elämäsi täynnä pettymyksiä, kun et olekaan kokenut luvattuja väristyksiä ja ihmeellisiä ilmestyksiä, ja niiden puuttumisten tähden sinut on vielä syyllistetty väärällä tavalla uskovaksi.
 
On hyvä muistaa Jeesuksen varoittavat sanat: ”'Täällä on Messias', tai: 'Messias on tuolla', älkää uskoko. 
Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä niin, että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan”. Matt. 24:23-24.
 
Kaikkien näitten pettymysten keskellä Jeesus kutsuu sinua lempeästi: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt. 11: 28.
 
Jeesus on ainut virvoittava elämän lähde silloin, kun kuivassa erämaassa kulkiessasi joudut etsimään vettä virkistyäksesi, että jaksaisit iloiten jatkaa matkaa kohti määränpäätäsi. Hän ei vaadi sinulta suorituksia, vaan rakastaa sinua juuri sellaisenaan, kuin olet, työn ja kuormien uuvuttamana.
 
Hänen seurassaan toteutuu Jesajan kirjassa oleva lupaus: 
”Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan hietikon lähteiden maaksi.” Jes. 41:18.
 
Jeesuksen seurassa saat kokea, kuinka Hänen läheisyydessään saat uutta voimaa ja virvoitusta, niin että silloin sydämesi alkaa laulaa ylistystä Herralle Psalmin 104 sanoin. 
 
”Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, valo ympäröi sinut kuin viitta”. Ps. 104:1-2
 
Juuri silloin, kun olet kuivassa erämaassa, Jumala opettaa siellä sinua etsimään Raamattuun kätkettyjä lupauksia, jotka antavat piristysruiskeen tavoin potkua päivääsi ja iloa uskonelämääsi päivän matkan kerrallaan.
 
Raamatun lupauksiin luottaen saat Jumalan Sanasta voimaa rohkaistua rukoilemaan luottavaisin mielin ja elämään onnellisena elämäsi jokaisen päivän!
 
Ps. 146: 5. ”Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.”
Valoon, ajatuksia Luukkaan evankeliumin lukujen 23 ja 24 ääreltä
14.05.2017

 

Valoon, ajatuksia Luukkaan evankeliumin lukujen 23 ja 24 ääreltä


Teksti ja kuva: Eija Mertanen

Jeesuksen tie kuolemaan ja paluu kuoleman voittajana ylösnousemukseen on maailmanhistorian tärkein tapahtuma niin yksilön, yhteisöjen kuin kansakuntienkin kannalta.
 
Jeesuksen pimeää kärsimystietä seurasivat hänen ystävänsä, myös joukko naisia. Ristiltä alkanut pimeys jatkui Jeesusta seuranneiden naisten mielissä heidän ensimmäisellä käynnillään Jeesuksen haudalla. Ehkä heillä oli jo tunnistamaton aavistus valosta, joka syttyisi, koska kuoleman hetkellä sadanpäämiehenkin oli tunnustettava, että Jeesuksessa oli jotain yliluonnollista. 
 
Viikon ensimmäisenä päivänä naiset tulivat uudelleen haudalle. He olivat jo surreet menetettyä ystäväänsä ja tarkoitus oli jatkaa surutyötä ruumiin voitelulla. Juuri koetun jälkeen oli varmasti suuri järkytys nähdä avoin hauta. Mutta ehkä ihmeen aavistus silloin kasvoi. Pimeys alkoi väistyä, kun he kohtasivat Jumalan enkelit. Nuo säteileväpukuiset miehet olivat ehkä merkki jostain paremmasta. Edelleen valo lisääntyy heidän mielessään. “Voiko tämän uskoa todeksi? Mehän näimme hänen kärsimyksensä, hänen runnellun ruumiinsa, joka vasta tuotiin tähän hautaan. Mitä hän puhuikaan meille, kun oli vielä keskuudessamme?” Kyllä, Jeesushan oli kertonut heille siitä ennalta. Sitä vain ei hädän hetkellä muista. Emme mekään aina muista, kun olemme keskellä pimeää, että Jeesus on kanssamme. Emme ennen kuin Jeesus itse meitä Pyhän Henkensä kautta muistuttaa.
 
Ja mitä tapahtuu, kun naiset menevät kertomaan uudet tietonsa eteen päin? Heitä ei uskota. Naisten höpötyksiä.  Kaiken sen jälkeen, mitä naiset olivat Jeesuksen seurassa kokeneet, olisi voinut kuvitella, että heidän sanoillaan on enemmän painoarvoa. On vaikea uskoa, jos ei itse ole nähnyt ja kokenut tai saanut tietoa luotettavammalta taholta. 
 
Uitko sinä syvissä vesissä tänään? Onko sinulla ongelmia ihmissuhteiden, terveyden, talouden tai jonkun muun elämäsi ison asian kanssa? Jumala haluaa rohkaista sinua! Nosta pääsi, valo löytyy pimeään. Jeesus kulkee rinnallasi pimeimmätkin hetket ja vähän aikaa kärsittyäsi, hän on sinua tukeva ja vahvistava. Hän tuntee kipusi, tuo kipujen mies ja sairauden tuttava. Hänet pieksettiin niin pahasti, että ihmiset peittivät kasvonsa häntä näkemästä, joten hän varmasti tietää, mitä on kipu. Hän, joka joutui evakkoon heti syntymänsä jälkeen, tietää varmasti, mitä on olla pakolainen ja maahanmuuttaja. Hän joutui pilkatuksi puhuessaan Jumalasta. Hän siis tietää, mitä on olla kiusattu. Hänen opetuslapsistaan yksi oli petturi, toinen kiivas, joku roikkui helmoissa. Jeesus varmasti tietää ihmissuhdehaasteet. Tuskin löytyy sellaista asiaa, josta hänellä ei olisi kokemusta. Siksi hänen, Jumalan Pojan oli kuljettava ihmisenä maan päällä, että voi ihmistä auttaa.
 
Sinä saat hänen apunsa ja lohtunsa. Jos hän ei ota kipuasi pois, ole kuitenkin turvallisella mielellä. Saat kulkea hänen kanssaan kaiken lävitse ja kerran käydä hänen kanssaan maahan, jossa ei ole kärsimystä, kipua, sairautta tai kuolemaa. Siellä ei uskoasi tulla kyseenalaistamaan. Siellä ei kysytä ihonväriä, kansalaisuutta, sukupuolta, pankkitiliä, ammattia, eikä mitään muutakaan, millä ihminen määrittelee toista. Siellä kysytään vain, oletko Jeesuksen oma.
 
Valoa elämääsi!
Taivasmatkalaisen pitää osata priorisoida
07.05.2017



Taivasmatkalaisen pitää osata priorisoida

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Tom Swillen/Freeimages.com
 
Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. (1. Kor. 9:25-26.)
 
Ajankäyttö tuntuu olevan jatkuva puheenaihe. Naistenlehdet ja blogiartikkelit pursuavat vinkkejä hyvään ajankäyttöön. Monien mahdollisuuksien maailmassa kalenteri tuntuu täyttyvän itse kullakin vähän liian nopeasti. Myös oma elämäni tuppaa helposti olemaan aivan liian täyttä. Väljempi aikataulu on kaukainen haave, kun kalenteri on läkähdyttävän täynnä moneksi viikoksi eteenpäin. Onko asialle mitään tehtävissä?
 
Kuluneella viikolla luin hyvejohtajuus.fi -sivustolta blogiartikkelin, jonka ajatus oli, että se, miten käytämme aikaamme, on seurausta elämämme päämääristä ja tavoitteista. Jos päämäärä on hukassa, on hukassa myös asioiden priorisointi, ja on vaara, että elämä kuluu helposti puuhaillessa kaikenlaista sellaista, mikä lopulta ei ole niin tärkeää.
 
Itse olen paljon pohtinut päämäärääni jo pidemmän aikaa. Kristityn päämäärä on ilman muuta taivas, jonne tie käy Jeesuksen Kristuksen kautta, uskomalla siihen, että Hän on sen jo meille avannut voittamalla kuoleman vallan. Mutta tiedänkö minä, mikä on minun paikkani tuolla tiellä? Entä sinä?
 
Paavali toteaa kirjeessään korinttilaisille, ettei hän juokse päämäärättömästi tai huido ilmaan miten sattuu. Paavalilla oli selkeä päämäärä ja tehtävä, joka auttoi häntä priorisoimaan tekemisensä. Ajattelen, että hallitsematonta ajankäyttöä voisi verrata Paavalin mainitsemaan päämäärättömään juoksuun ja ilman sohimiseen. Mihin minä käytän aikani ja voimavarani? Entä sinä? Taivasmatkalaisen pitää osata priorisoida.
 
Ahnehtimalla elämämme täyteen kaikkea mahdollista saatamme olla uskottomia niin itsellemme kuin Jumalallekin. Olemme sidoksissa Jumalaan, sillä onhan Jeesus yhdistänyt meidät Isään ja siitä vakuutena olemme saaneet Pyhän Hengen. Se, mikä on Jumalan tahto, on kristitylle hyväksi - se, mikä on kristitylle hyväksi, on varmasti Isän tahto, jolta jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee, niinkuin Jaakobin kirjeessä (1:17) sanotaan.
 
Jos oma päämäärä on hukassa, lienee siinä tapauksessa paras vaihtoehto lopettaa se päämäärätön juoksu ja ilmaan huitominen, pysähtyä ja istahtaa viettämään aikaa Taivaallisen Isän kanssa. Häneltä voi rauhassa kysellä, millainen ajatus Hänellä on ollut luodessaan sinut tai minut. Eikä liikkeelle kannata sännätä ennen kuin Isän sydämellä ollut ajatus on kirkastunut myös omalla sydämellä. Mutta kun se kirkastuu, silloin kannattaa suunnitella tuleva ajankäyttönsä siitä ajatuksesta käsin.
 
Sivu: <Edellinen  1 2 3 4 5  Seuraava>