Blogin etusivu
Aikaisemmat merkinnät

Kristus yhdistää ry:n blogi

Tällä sivulla yhdistyksemme hallituksen jäsenet kirjoittelevat ajatuksiaan uskosta Kristukseen, rukouksesta, kristittyjen yhteydestä sekä Kristus yhdistää ry:n toiminnasta.
Hyvää puhumalla muutamme maailmaa
03.02.2018

Hyvää puhumalla muutamme maailmaa

Teksti: Eija Mertanen | Kuva: Skeeze/Pixabay

Törmäsin taannoin netissä Novetoksen sivuilla Hanna Kölhin artikkeliin, Voiko kannustuksella johtaa. Artikkelissaan hän kirjoittaa mm. näin: Kannustuksen voima on suuri. Miten voimaannuttavalta tuntuukaan, kun joku uskoo ja luo toivoa, kun olet heikoimmillasi. Kannustuksen kulttuurissa energiataso nousee ja luovuus kukkii. Lukuisat tutkimukset vahvistavat kannustavan viestinnän voimasta. 

Kannustukseen liittyvät hyvät ja rakentavat sanat ja arvostava puhetapa. Raamatussa puhutaan paljon sanojen käytöstä. Sanojen käytöllä tai käyttämättömyydellä on suuri merkitys. ’Kultaomenia hopeamaljassa ovat sanat sanotut aikanansa’ (Snl. 25:11) johtaa meitä miettimään sanojamme tarkemmin. Paitsi itse sanat, myös niiden ajoitus on tärkeää. Jeesus, joka on itse Jumalan luota tullut SANA, opettaa meitä sanan käytössä. ’Jokaisesta turhasta sanasta, jonka he lausuvat, on heidän tuomiopäivänä tehtävä tili.’ (Matt.12:36) 

Arvostava puhetyyli oikein ajoitettuna on oppimisen asia. Nykykulttuurissamme on tullut tavaksi suoltaa kaikkea, mitä mieleen tulee, heti ulos suusta. Harkinta ja viisaus on unohtunut monilta ja ajattelemattomat sanat ovat kuin hallitsematon metsäpalo. Niitä on vaikea pysäyttää. Toista voi arvostaa, vaikka olisi eri mieltä. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja myös muuttaa mielipidettään, jos on tullut esille jotain, joka vahvistaa toisenlaista käsitystä. Tästä mielenmuutoksesta meitä naisia monesti kritisoidaan miesten taholta. Mutta raamattukin sanoo: ’Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.’  (Room. 12:2) Tämä kehotus on myös miehille. Mieltä voi vaihtaa, jos sanan kehotus siihen ohjaa.

Kielelläni kiitän ja kielelläni kiroan, valitettavasti. Jaakobin kirje sanoo kuitenkin selvästi. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.’ (Jaak.3:9-10) Kiroamisen ja moittimisen sijaan voimme soveltaa myös puheeseemme filippiläiskirjeen sanat: ’Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;’ (Fil. 4:8)

Ihmissuhteiden kannalta on tärkeää, kuinka puhumme toisistamme. Mutta mitä arvostavammin ja kunnioittavammin puhumme muista ihmisistä, sitä parempi meillä itsellämme ja kaikilla vaikutuspiirissämme olevilla ihmisillä on elää. Voimme vahvistaa näin toinen toisiamme ja olla täyttämässä Kristuksen lakia; rakkauden kaksoiskäskyä. 

Siunaavin terveisin, Eija Mertanen

 

Isä ei jätä kesken
28.01.2018


 

Isä ei jätä kesken

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Comfreak/Pixabay

Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä! (Ps. 138:8)
Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. (Fil. 1:6)


Aina silloin tällöin alan vaivata päätäni sillä, lakkaako Jumala puhumasta minulle, jos en ole kuuliainen. Menetänkö sen vähäisenkin kykyni kuunnella Hänen ääntään ja johdatustaan, jos en heti tottele? Puhutaanhan Raamatussakin siitä, kuinka Jumala armahtamisen lisäksi paaduttaa ihmisiä. Eikö tottelemattomuus viekin vähä vähältä meitä pois Jumalan läheisyydestä?

Se lienee ihan aiheellinen pelko. Jumalalle kannattaa olla kuuliainen. Mutta emmehän me syntiinlangenneet ihmiset siihen läheskään aina pysty. Silti onneksemme Jumala ei ole niin kuin me - hän ei vähästä nöksähdä, hän ei pidä loukkaantuneena mykkäkoulua. Hän on uskollinen.

Emme me itse saa omin voimin aikaan mitään hyvää, mutta Jeesus on tehnyt sen, mihin me emme pysty - hankkinut meille pelastuksen ja ikuisen elämän voittamalla kuoleman. Siinä ihmisessä, joka on ottanut Jeesuksen vastaan, on Jumala alkanut tehdä muutostyötä eikä Hän jätä kesken aloittamaansa hyvää työtä.

Mitä se käytännössä tarkoittaa? Ainakin tahtoisin uskoa, että jos en heti kuule tai ymmärrä Hänen puhettaan, Hän ei vaikene vaan ottaa asian esiin uudestaan ja uudestaan, niin että se menee jakeluun. Jumala on uskollinen.

Tahtoisin myös uskoa, että jos en pysty jotain asiaa ottamaan vastaan Isältä, hän odottaa, kunnes kypsyn siihen ja tuo sen sitten uudestaan eteeni. Hän kutsuu uudestaan, Hän antaa uusia mahdollisuuksia. Hän ei hylkää.

Silloinkin, kun elämässä on pitkä, tasainen kausi ja näyttää, ettei mitään tapahdu, silloinkin Jumala tekee minussa työtään salatulla, hiljaisella tavallaan.

Ja usko, että niin Hän tekee sinussakin.

Kristus-päivä on joka päivä
31.12.2017
 

Kristus-päivä on joka päivä

Teksti: Helena Liukko | Kuva: Suju/Pixabay

Aloitamme uuden vuoden Jeesuksen nimessä.  Uudenvuodenpäivä on Jeesus-päivä.  Silloin ylistämme häntä ja hänen nimeään.  Hän on ennen kaikkia eikä ketään aseteta hänen rinnalleen.


Joulukuun alussa saimme juhlia Turussa Kristus-päivää.  Eri puolilta Suomea, eri kirkkokunnista ja yhteisöistä, saimme kokoontua yhteisen Herramme nimeen.  Saimme yhdessä kiittää ja ylistää ja yhdessä kantaa huolemme Taivaalliselle Isällemme.  Erityisesti halusimme kiittää hyvästä isänmaastamme, vapaudesta ja itsenäisyydestä.  Ilman Jumalan armoa ja huolenpitoa emme olisi tässä.  Aineellinen hyvinvointi ja turvallisuus ovat maassamme korkealla tasolla.  Kansamme tahtoo kuitenkin unohtaa, kuka on kaiken hyvän antaja.

Haastan jokaisen lukijan tänä alkavana vuonna, sen jokaisena päivänä, rukoilemaan, että me kristityt tässä maassa voisimme tehdä todellisen parannuksen.  Pyydetään, että jokainen päivä olisi meille Kristus-päivä, jolloin siunaamme toinen toisiamme ja käymme avoimin mielin yhteiseen työhön.   Ollaan myös rohkeita tunnustamaan ihmisten edessä, mikä ja kuka on elämämme voimanlähde.  Tehdään usko näkyväksi!   Kuinka toiset voisivat tulla seuraamaan Herraamme, jos me piilottelemme häntä?  Jätetään muiden arvostelu vähemmälle ja tuodaan esiin sitä hyvää, mitä meillä on. Tunnustetaan Kristusta, joka on elämän lähde. 

”Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.”   Joh. 15:8

Siunattua vuotta 2018!

 

Joulutervehdys Esa Kosonen
20.12.2017

Martti Nykänen: Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan...
02.11.2017

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan…

Teksti: Martti Nykänen | Kuva: Bilder_meines_Lebens/Pixabay

Näillä sanoilla alkaa tuttu virsi. Tiedämme, kuka sen on sanoittanut ja mihin aikaan se sijoittuu.

Oli maailman historian ehkä pahin aika, jolloin pahuuden voimat olivat irti. 

Pastori Dietrich Bonhoeffer oli yksi niistä harvoista, jotka uskalsivat nousta pimeyttä vastaan ja suojella uhan alla olevia ihmisiä. Mutta hänkin joutui lopulta pahan voimien uhriksi. Hän tuli tuntemaan ne voimat mutta halusi kuitenkin toimia hyvyyden voimien puolella. 

Jeesus sanoi: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voitanut maailman”. (Joh. 16:33.) Kiusausvuorella Jeesus ei oikaissut väitettä, jonka kiusaaja lausui: ”Minun haltuuni se on annettu.” (Luuk. 4:6.)

Tämän me tiedämme ja koemme usein. Mutta meidän tehtävämme on olla hyvän puolella. Meillä on turvallinen olo, koska Jeesus on voittanut pahan maailman.  

Paavalikin painottaa Efesolaiskirjeessä tätä hyvän puolta. Jumala on eläväksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. (Ef. 2:1.) Ennen te…, mutta nyt te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä. Tällä puolella elämä on täyttymistä Hengellä, puhumista keskenämme psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaamista ja laulamista Herralle. Kiittämistä Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tällaiseen ilmapiiriin meidät on tarkoitettu. 

Maailmassa aina tapahtuu pahoja asioita ja media on maailman puolella useimmiten, vaikka sen pitäisi olla vähintään neutraali.  Pahat tapahtumat saavat tilaa mediassa. Silloin tällöin kuitenkin nousee hyväntahtoisia ihmisiä esiin. Joukoittain tulee ihmisiä elämänmuutokseen. Loppuu huono meno heidän kohdaltaan. Kymmenen käskyä astuu käytännössä elämän ohjeeksi.

Pian kuitenkin media herää, mitä on nyt tapahtumassa. Alkaa syyni, kuka tätä vetää? Mihin he pyrkivät? Keneltä viedään ihmisiä pois? Kuka on menettäjä? Alkaa liikkua huhuja, tämä ei ole oikeaa. Miten tämä liikehdintä saadaan hillittyä? Kiusaaja keksii juonia. Etsii vetäjien inhimilliset heikot kohdat, né jotka ennen elämän löytymistä ovat olleet heidän elämänsä riesana. Siihen se kiusaaja iskee. Valitettavasti joskus se onnistuu ja saa vetäjät lankeamaan. Silloin media riemuitsee ja hurjat huhut leviävät. Kenen puolella silloin media on?  Valitettavasti ns. kristillinen mediakin menee joskus pahan puolelle. 

Samat maailman kujeet ovat olleet ensimmäisestä syntiinlankeemuksesta asti. Juuda kirjoittaa kauniisti näistä asioista.

”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itsenne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Armahtakaa toisia, niitä jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.” (Juuda 1:20-23.)

Jos me olemme löytäneet elämän Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä, meillä tulisi olla sitä henkeä, mitä Juuda peräänkuuluttaa: suojella heikkoja ja armahtaa jo langennuttakin pyhyydessä ja puhtaudessa. Pelastaa hänet tulesta temmaten. Sitä ei maailma tee.

Rukoillaan eturintamassa olevien henkilöiden puolesta. Jos kuitenkin tapahtuu jotain ikävää, suojellaan mieluummin kuin mennään mukaan maailman juoruihin. Juoru on suora synti kahdeksatta käskyä vastaan, väärä todistus. Puolusta mieluummin. Tämä on menemistä hyvyyden voimien puolelle. Puolustamista Pyhien yhteisöt tarvitsevat, siihen meidät on kutsuttukin.

Lepo - Jumalan lahja
22.10.2017

Lepo - Jumalan lahja

Teksti: Helena Liukko, kuva: Pexels/Pixabay

Nykyisin ihmisen arvoa mitataan sillä, miten tehokas hän on, siis miten paljon näkyvää saa aikaan.  Työelämässä paineet ovat kovat ja tulosta pitää tehdä.

Samanlainen ajattelu siirtyy helposti seurakuntiinkin ja myös ihmisten vapaa-aikaan.  Suunnitellaan ja touhutaan paljon, tehdään tilastoja ja lasketaan kävijöitä, mutta onko tämä kaikki vain ihmislähtöistä harrastustoimintaa?  Kysyykö kukaan, mitä Jumala meiltä yhteisöinä ja yksityisinä kristittyinä odottaa?

Kun ajatellaan Jeesuksen elämää, tuntuu suurelta tuhlaukselta, että niin hienoa tyyppiä ensin valmennettiin 30-vuotiaaksi saakka ja aktiiviura kesti sitten vain 3 vuotta! Mooseskin joutui aikuisiällä 40 vuoden koulutusputkeen, tosin työn ohessa.  Miten tehotonta!  Jeesus kyllä uransa aikana painoi pitkää päivää, mutta yhtä Hän ei koskaan unohtanut – lepohetkiä Taivaallisen Isänsä kanssa. Varmasti on niin, että nuo rukoukseen käytetyt, usein öiset tunnit, saivat Hänet jaksamaan vaatimusten paineessa ja monella tavoin kiusattuna. Hän ymmärsi, että tärkeintä on yhteys ylöspäin. Hän ei murtunut ihmisten pyyntöjen alla, koska Hän otti vastaan vain Isänsä käskyjä. Ja ne olivat Hänelle mieluisia.

Jumala on rakentanut ihmisen niin, että mekin tarvitsemme lepoaikoja ja rukousyhteyttä Taivaallisen Isämme kanssa. Meillä on Korkeimman lupa viipyä pyhäpäivänämme Jumalan Sanan äärellä ja seurakunnan yhteydessä tuntematta huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä. Samoin saamme pitää tarpeen vaatiessa ”luovia taukoja”, vaikka kesken päivän.  On tärkeää välillä tarkistaa Herraltamme askeltemme suuntaa. Muuten voi käydä niin, että koko päivän touhuttuamme voimme joutua toteamaan tehneemme turhaa työtä. Meitä olisikin tarvittu jossakin muualla.

On jo yleisestikin ymmärretty, että parhaan tuloksen saamiseksi erityisesti luovassa työssä tarvitaan aikaa ja hiljaisuutta sekä pakottomuuden ilmapiiri.  Tätä tietoa ei kuitenkaan sovelleta käytäntöön. Siksi monet hyppäävät oravanpyörästä pois. Kannattaa kysellä Jumalalta, missä on minun paikkani ja miten parhaiten voin elää Hänen tahtonsa mukaan. Jumala ei arvosta näkyviä saavutuksiamme. Hän kysyy, onko meillä salaista Hengen elämää, elävä yhteys Kristukseen. Ilman sitä ei saavuteta mitään pysyvää, mutta sen avulla avautuu Jumalan valtakunta – jo täällä ja kerran ikuisuudessa.

Jumala on turvamme -tapahtuma kokosi paljon rukoilijoita Juvalle
15.10.2017

 

Jumala on turvamme -tapahtuma kokosi paljon rukoilijoita Juvalle

Teksti: Esa Kosonen, kuva: Martti Nykänen

Olemme saaneet viettää pari viikkoa sitten yhden parhaimmista Itä-Suomi rukoilee -rukoustapahtumistamme Juvan kirkossa. Tapahtumamme teemana oli Jumala on turvamme!

Rukoilijoista muodostunut runsas ja upea väki saapui kirkkoon kuuntelemaan kahden piispan, yhden kansanedustajan, useitten eri seurakuntiin kuuluvien julistajien, Juvan kunnanjohtajan ja eri laulajien mielenkiintoista ohjelmakokonaisuutta. Saimme viettää juhlia kauniin Juvan kivikirkon lisäksi myös vieressä olevassa seurakuntakeskuksessa ja siitä parin sadan metrin päässä olevassa helluntaiseurakunnan temppelissä, joissa eri rukouskanavat kokoontuivat iltapäivällä.  

Päivän aikana nautimme erilaisista rukousaiheisista lauluista, opetuksista ja pääsimme harjoittelemaan myös käytännössä rukoilemista eri rukouskanavissa. Rukousopetuksissa meitä kannustettiin rohkeasti rukoilemaan toinen toistemme, läheistemme, maamme, kansamme ja koko maailman puolesta ja jättämään kaikki armolliselle Jumalalle, joka kuulee varmasti meidän heikoimmatkin huokauksemme ja vastaa niihin ajallaan ja tavallaan.  

Mieleeni nousee erityisesti Sari Essayahin puheesta muutama aihe, kun hän kertoi, että reformaatio, jonka 500-vuotista juhlavuotta nyt vietämme, on antanut aikoinaan sysäyksen kansalliskielien ja valtioiden syntyyn Euroopassa.

Reformaatioliike Lutherin välityksellä löysi Raamatusta uskonvanhurskauttamisopin Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta. Sen mukaan ihminen pelastuu vain yksin uskosta, yksin armosta, ei omien tekojen kautta, vaan turvautuen yksin Kristukseen ja Hänen sovitustyöhönsä.

Lutherin oivalluksesta ihmiset ymmärsivät, että heillä on oikeus kuulla tämä ilosanoma myös omalla kielellään, että usko voisi syntyä heidän sydämissään.

Siniristilipussamme oleva risti muistuttaa edeltävien sukupolvien ymmärtäneen, että koko menestyksemme ja olemassaolomme perustuu Jumalan armoon ja hyvyyteen.

Jos me haluamme rakentaa lapsillemme ehjää maailmankuvaa, se edellyttää eettisesti kestävää arvopohjaa koko yhteisössä.

Meidän aikuisina, kasvattajina ja isovanhempina on herättävä puolustamaan niitä arvoja, joiden takia edellinen sukupolvi uhrautui. Jokaisen sukupolven on vuorollaan vastattava niin turvallisuudesta kuin hyvän yhteiskunnan rakentamisesta, ja parhaiten se toteutuu, kun me elämme itse sen arvopohjan todeksi!

Suomen presidenttinä toiminut Kyösti Kallio vuonna 1940 kehotti silloista kansaamme talvisodan kynnyksellä rukoilemaan Taivaallista Isämme, että Hän katsoisi armossaan kansamme puoleen, ja armahtaisi meitä niin, että kansamme tekisi parannusta ja kääntyisi pois synnin ja laittomuuksien tieltä, jotka johtaisivat kansamme tuhoon. 

Kyösti Kallio rukoili lopuksi, että Jumala auttaisi meitä Pyhän Henkensä kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Hän päätti rukouksensa sanoihin: ”Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme sinun kauttasi, siihen me uskomme. Armahda meitä. Aamen!”

Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen siteerasi puheessaan myös Suomen kansan kohtalon hetkiin ja sen murrosvaiheisiin, joissa tilanteissa oli laulettu Lutherin virttä 170, ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan.” Hän kertoi sen sisällön nousevan Psalmista 46 ja sieltä löytyy myös juhlamme teema ”Jumala on turvamme”. 

Häkkinen ilmaisi myös, että rukous on meille suuri etuoikeus ja siitä etuoikeudesta avautuu kristityille tehtävä – rukoilla. 

Kunnanjohtaja Mervi Simoska kertoi jo varhain lapsuudessaan oppineensa rukoilemaan ja luottamaan Jumalaan. 

Turun Kristus-päivän koordinaattori, Pastori Pasi Jaakkola kävi innostamassa itäsuomalaisia saapumaan 2.12. Turkuun Suomen Kristus-päivään rukoilemaan noin 10.000 muun rukoilijan kanssa maamme ja kansamme puolesta. 

Pasi korosti puheessaan: ”Rukous on operaatio sielunvihollista vastaan, ja mitä useampi rukoilija on yhdessä, sitä paremmin onnistutaan taistelussa ja sitä järeämmin rukous-ase toimii ja niittää vihollisen voimaa. Tärkeää on ymmärtää, että meidän sieluistamme käydään taistelua näkymättömissä, Jumalan, enkelien ja sielunvihollisen todellisuudessa.” 

Rukouksella saadaan vallattua tilaa sielunviholliselta Jumalan valtakunnan käyttöön, ja kun kristityt lähtevät rukoilemaan yli seurakuntarajojen, sitä voi verrata tykistön tulitukseen vihollista vastaan. Siksi kristittyjen yhteinen rukous on äärettömän voimallista.”

Näihin edellä oleviin rukouksiin ja kaikkiin muihin tapahtumassamme kuultuihin opetuksiin sisältyy suuri viisaus ja voima, sekä yhteiskuntamme, että oman elämämme ja uusien sukupolvien tulevaisuus. 

Sirkka Pylkkänen: Jumala on turvamme
29.09.2017

Jumala on turvamme

Arkeologi tekee kaivausta kirkonkylän tuntumassa pellolla. Useampi päivä on jo takana, tämä päivä on vielä aikaa ja sitten kaivaukset laitetaan tältä vuodelta kiinni. Keskittynyt tutkiminen ja mullan seulonta keskeytyy: katse osuu pieneen esineeseen. Se harjataan puhtaaksi mullasta. Kyseessä on koru. Löytö laitetaan visusti talteen.

Tuo kesällä 2015 Juvan Kuninkaankartanon liepeiltä löytynyt esine on risti. Jatkotutkimukset osoittivat, että se ajoittuu vuosille 1100–1300 j.Kr, siis 200–400 vuotta ennen Juvan seurakunnan virallista perustamista. Juvan seurakunnan taustojen voidaan katsoa olevan varsin ekumeeniset: risti on mitä todennäköisimmin kulkeutunut löytöpaikalleen ortodoksisen kirkon vaikutuksesta, vuonna 575 perustettu seurakunta oli alkuperältään roomalais-katolinen ja nykyisin valtaosa juvalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kirkkokunnat ovat vaihtuneet, mutta usko Jeesukseen ylösnousseena vapahtajana on säilynyt.

Kesällä 2015 löytynyt risti on Juvan kunnan ja seurakunnan juhlavuoden yhteisenä tunnuksena. Se muistuttaa, että Jumala on turvamme. Täällä on uskottu Jeesukseen ennen meitä ja uskotaan meidän jälkeemmekin. Ja miksi ei uskottaisi, sillä eihän meillä täällä ole mitään muuta pysyvää.

"Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi” (Jes. 54:10). 


Sirkka Pylkkänen
Juvan seurakunnan kirkkoherra
Kristus yhdistää ry:n hallituksen jäsen

Eija Mertanen: Kantakaa toistenne kuormia - niin te täytätte Kristuksen lain!
09.09.2017

 

Kantakaa toistenne kuormia - niin te täytätte Kristuksen lain!

Teksti ja kuva: Eija Mertanen

Tämä Galatalaiskirjeen viesti on hyvin yksinkertainen, mutta oi, niin vaikea käytännössä. Meistä jokainen on todennäköisesti kaivannut jossain vaiheessa elämäänsä rinnalleen tukijaa. Kun elämä kuristaa otettaan voi tulla eteen tilanne, ettei enää jaksa. Tähän raamattu antaa lääkkeeksi yllä mainitun viestin. Lähellämme kuuluisi olla ihminen, joka kantaa kanssamme taakkaa, joka on tullut ylivoimaiseksi. Mieluummin tällainen lähimmäinen on läsnä jo aiemmin, kun taakka ei ole vielä käynyt ylivoimaiseksi. Tämä toisen rinnalla kulkeminen pitää sisällään suuren siunauksen. Se täyttää Kristuksen lain, eli sen rakkauden kaksoiskäskyn, jonka Jeesus ohjeisti fariseuksen kysyessä häneltä iankaikkisen elämän avaimia (Luuk. 10:25-28).

Mitä tämä sitten käytännössä voisi tarkoittaa. Kaikki lähtee lähimmistä lähimmäisistä eli perheestä. Jos olet yksineläjä, on sinulla todennäköisesti vanhemmat, sisaruksia tai muita sukulaisia. Jos ei enää ole, olet huomattavan vapaa palvelemaan muita lähimmäisiä ja seurakuntaa. 

Jos olet perheellinen, ensin tulee palvella puolisoa ja lapsia. Raamattu sanoo, että joka unohtaa perhekuntalaisensa, on uskotonta pahempi. (1. Tim. 5:8.) Meitä kehotetaan pysähtymään omien ihmisten murheiden kuuntelemiseen ja jakamaan aikaamme ja voimavarojamme heidän kanssaan. Kotona on paljon myös käytännön asioita, joissa voimme olla toistemme tukena. Toinen voi kaivata siivousapua, lasten kanssa puuhailua tai vaikka pientä hierontahetkeä silloin tällöin jutustelusta puhumattakaan. Moni kristitty puoliso kaipaa myös yhteistä rukousta ja raamatun tutkimista. Niidenkin, jotka on kutsuttu hengelliseen työhön, tulee muistaa raamatullinen tärkeysjärjestys ihmissuhteissaan. Kun koti ja perhe-elämä on hoidettu, toimiminen kodin ulkopuolellakin on hedelmällisempää. 

Täytyy vielä muistaa, että Jumala ei vaadi meiltä sellaista, mitä hän ei meille anna. Jos sinun elämäsi on jo aivan täynnä kaikkea, niin uusia kuormia ei voi kantaa, ennen kuin on vähentänyt entisiä. Täytyy kuulostella, mikä on tarpeellista. Jeesus opetti tärkeysjärjestyksistä Martalle tämän häärätessä keittiöpuuhissa. Jeesus sanoi, että tarpeellisia on vähän, tai vain yksi ainoa. (Luuk. 10:42.) Seurakuntatyössä tai harrastuksissa mukana oleville tämä priorisointi on erityisen vaikeaa.

Tea Ikonen: Elämä on yhteispeliä Isän kanssa
03.09.2017

Elämä on yhteispeliä Isän kanssa

Teksti: Tea Ikonen | Kuva Michal Jarmoluk/Pixabay

Oletko koskaan miettinyt, onko Jumalalla jokin ennalta valmistettu tehtävä varallesi tai kuinka pitkälle sinulla on itselläsi vapaus päättää valinnoistasi? Minä olen. Olen pyöritellyt sellaisia kysymyksiä, kuten kuinka tarkasti Jumala on suunnitellut elämäni jokaisen askeleen, miten löydän Hänen suunnitelmansa ja entä jos en jossain kohtaa toimikaan Hänen mahdollisen suunnitelmansa mukaan. Olen myös miettinyt, että onko hurskastelevaa rukoilla elämän jokaisen pikku asian kohdalla, mikä on Jumalan tahto siinä ja siinä. Onko jokaisessa valintatilanteessa Jumalalla jokin tietty tahto vai voisiko olla sellaisia tienhaaroja, joissa Jumalan näkökulmasta on jopa ihan sama, kumman Hänen lapsensa valitsee? Eikö Hän auta, kuljeta ja ohjaa niissä kaikissa tapauksissa?

Kun olen kysellyt Isän tahtoa elämäni asioissa, olen usein aavistellut, että Hän kenties niin sanotusti heittää palloa minulle: mikä olisi minulle siinä tietyssä tilanteessa paras ratkaisu? Näin siis sellaisissa tapauksissa, missä Raamattu ei selvästi osoita mitään valittavissa olevista mahdollisuuksista synniksi. Sellaisia valintatilanteita, joissa mikään ratkaisu ei selkeästi ole Jumalan tahdon vastainen, on elämässä loppujen lopuksi aika paljon.

Olen miettinyt, että ehkäpä elämä valintoineen on eräänlaista yhteistyötä tai yhteispeliä Isä Jumalan kanssa. Hän aloittaa pelin syöttämällä lapselleen ensimmäisen pallon - lahjoittaa meille elämän ja sen myötä joukon tietynlaisia kykyjä ja kiinnostuksen kohteita. Niitä on meillä jokaisella ja ne ovat lahjoja Jumalalta.

Sitten Isä jää kiinnostuneena seuraamaan, mitä lapsi lahjoillaan tekee. Ehkä hän pallottelee niillä itsekseen tai lähtee sooloilemaan. Ehkä hän heittää pallon takaisin Jumalalle: kyselee Isän tahtoa ja mielipidettä kykyjensä käytössä. Sitten Isä heittää pallon takaisin lapselleen: avaa tai sulkee jonkun oven, antaa vihjeen tai rohkaisun sanan, jonka lapsi taas käyttää hyväkseen. Näin kopitellen jatkuu elämän matka.

Minusta vaikuttaa, että elämä ei ole peli, jonka Jumala on ennalta, yksipuolisesti suunnitellut niin, että ihmisen osa on edetä siinä ilman omaa tahtoa. Sen sijaan minua inspiroi ajatus, että elämä on ennemminkin sellainen peli tai taideteos, jota Isä ja lapsi rakentavat yhdessä: Isä antaa jotain ja lapsi reagoi siihen, lapsi antaa tai pyytää jotain ja Isä reagoi siihen.

Elämä ei ole ahdasta Jumalan lain noudattamista vaan Raamatusta löytyvien elämänohjeiden rajoissa Isän pelikentällä on paljon tilaa. Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi ja Kristus on antanut meille kaikille lapsen oikeudet. Jumala on Luoja, Hän on uutta luova voima ja siihen luomistyöhön uskon Hänen kutsuneen meidät ihmiset mukaan. Olemme Jumalan työtovereita ja elämä on yhteistyötä Luojamme ja Isämme kanssa!

Sivu: <Edellinen  1 2 3 4 5 6  Seuraava>