Blogin etusivu
Aikaisemmat merkinnät

Kristus yhdistää ry:n blogi

Tällä sivulla yhdistyksemme hallituksen jäsenet kirjoittelevat ajatuksiaan uskosta Kristukseen, rukouksesta, kristittyjen yhteydestä sekä Kristus yhdistää ry:n toiminnasta.
Armon valtakunta
29.04.2018

Armon valtakunta

Teksti: Helena Liukko | Kuva: cgrape/Pixabay

Jumalan valtakunta on Armon valtakunta. Sinne eivät pääse eivätkä halua ne, jotka luottavat omiin tekoihinsa ja lain noudattamiseen.

Kun ihminen yrittää parastaan ja melkein onnistuukin siinä, ylittää itse asettamansa riman, hän kokee käsittämättömänä ja loukkaavana, ettei Jumala arvostakaan sitä!  Että olisikin ylitettävä joku Jumalan asettama täydellisyyden raja, johon ei kukaan pysty. Ja että kaikki minun tekoni ja ponnistukseni olisivat silloin turhia, niin turhia, että Jumala asettaa tämän lailla itseään ruoskivan ponnistelijan rinnalle julkisyntisen ja sanoo: Ihan sama. Yhtä epäonnistuneita. Kummastakaan ei ole mihinkään, mutta rakastan teitä molempia, samalla mitalla. Niin paljon, että olen valmis antamaan henkeni puolestanne.

Tämäkö on kiitos kaikesta vuosien pingottamisesta ja aherruksesta? Vaikka olen tosissani yrittänyt täyttää Hänen tahtoaan, Hän sanoo, ettei minusta ole mihinkään, en kelpaa Hänen valtakuntaansa. Olen muka ylpeä ja itseriittoinen. Enkö saisi olla? Olenhan sentään elänyt siivosti ja paremmin kuin jotkut muut, antanut reilusti rahaa kirkkokolehtiinkin. Sitten sanotaan, että pitäisi olla nöyrä. Ja miksi? Jos nöyryys on sitä, että tunnustaa olevansa yhtä huono kuin kaiken maailman puliveivarit, niin ei kiitos! Ja vielä samaan taivaaseen!  Ja vielä syntiset ensin!  Mitä virkaa sitten on hyvällä elämällä?

Mutta Jeesus katsoo meitä niin kummallisesti – siinä on yhtä aikaa moitetta ja lämpöä.  Käännän katseeni alas. Tuntuu, kuin Hän alkaisi sulattaa minua. Ja hiki tässä tuleekin, kun alkaa epäillä itseään. Tulee mieleen kaikkia pikku juttuja, joissa tuli vähän oikaistua omaksi hyväksi. Ja Jeesus sanoo, että pitäisi rakastaa toisia. En ole oikein ymmärtänyt, mitä se rakkaus on. Oikeudenmukaisuus, sen minä käsitän. Ja sen, että jokainen huolehtii omista asioistaan ja vastaa niistä. Mutta miksi minun pitäisi jotenkin vastata toisista? Ja olla kertomassa Jumalan armosta silloin, kun toinen mokaa? Eikö jokaisen pidä saada, mitä on ansainnut?

Mutta tuo Jeesus – tuntuu, että Hän näkee lävitseni, kaikki unohdetutkin asiat, ne jotka olen hyvin peitellyt. Miksi niitä pitäisi kaivella? Aikooko Hän rangaista minua? Minua, joka luulin olevani niin hyvä?

Hän puhuu jostakin sovituksesta. Että kun tulee valoon, saa anteeksi. Että Hän on se, joka täytti Jumalan lain. Että minun tarvitsee vain tunnustaa. Tunnustaa, että olen lain rikkoja.  Että pienikin rike on rikos koko lakia vastaan.

Pyramidini alkaa hajota.Tuntuu, että nyt mennään. Ettei ole mitään, mistä pitää kiinni.  Hallitsematon putous. Ehdin huutaa: Auta, Jeesus! Ja sitten tulee pehmeä pysähdys.  Olenkin Jeesuksen sylissä. Hän sanoo: Rakas lapsi, minä olen tehnyt kaiken sinun puolestasi. Ole rauhassa. Minä olen tie kotiin. Et tarvitse mitään muuta. Tule kanssani Armon valtakuntaan.

0 kommenttia

Nimi(pakollinen)
(Syötä pakollinen koodi)