Blogin etusivu
Aikaisemmat merkinnät

Kristus yhdistää ry:n blogi

Tällä sivulla yhdistyksemme hallituksen jäsenet kirjoittelevat ajatuksiaan uskosta Kristukseen, rukouksesta, kristittyjen yhteydestä sekä Kristus yhdistää ry:n toiminnasta.
Armon valtakunta
29.04.2018

Armon valtakunta

Teksti: Helena Liukko | Kuva: cgrape/Pixabay

Jumalan valtakunta on Armon valtakunta. Sinne eivät pääse eivätkä halua ne, jotka luottavat omiin tekoihinsa ja lain noudattamiseen.

Kun ihminen yrittää parastaan ja melkein onnistuukin siinä, ylittää itse asettamansa riman, hän kokee käsittämättömänä ja loukkaavana, ettei Jumala arvostakaan sitä!  Että olisikin ylitettävä joku Jumalan asettama täydellisyyden raja, johon ei kukaan pysty. Ja että kaikki minun tekoni ja ponnistukseni olisivat silloin turhia, niin turhia, että Jumala asettaa tämän lailla itseään ruoskivan ponnistelijan rinnalle julkisyntisen ja sanoo: Ihan sama. Yhtä epäonnistuneita. Kummastakaan ei ole mihinkään, mutta rakastan teitä molempia, samalla mitalla. Niin paljon, että olen valmis antamaan henkeni puolestanne.

Tämäkö on kiitos kaikesta vuosien pingottamisesta ja aherruksesta? Vaikka olen tosissani yrittänyt täyttää Hänen tahtoaan, Hän sanoo, ettei minusta ole mihinkään, en kelpaa Hänen valtakuntaansa. Olen muka ylpeä ja itseriittoinen. Enkö saisi olla? Olenhan sentään elänyt siivosti ja paremmin kuin jotkut muut, antanut reilusti rahaa kirkkokolehtiinkin. Sitten sanotaan, että pitäisi olla nöyrä. Ja miksi? Jos nöyryys on sitä, että tunnustaa olevansa yhtä huono kuin kaiken maailman puliveivarit, niin ei kiitos! Ja vielä samaan taivaaseen!  Ja vielä syntiset ensin!  Mitä virkaa sitten on hyvällä elämällä?

Mutta Jeesus katsoo meitä niin kummallisesti – siinä on yhtä aikaa moitetta ja lämpöä.  Käännän katseeni alas. Tuntuu, kuin Hän alkaisi sulattaa minua. Ja hiki tässä tuleekin, kun alkaa epäillä itseään. Tulee mieleen kaikkia pikku juttuja, joissa tuli vähän oikaistua omaksi hyväksi. Ja Jeesus sanoo, että pitäisi rakastaa toisia. En ole oikein ymmärtänyt, mitä se rakkaus on. Oikeudenmukaisuus, sen minä käsitän. Ja sen, että jokainen huolehtii omista asioistaan ja vastaa niistä. Mutta miksi minun pitäisi jotenkin vastata toisista? Ja olla kertomassa Jumalan armosta silloin, kun toinen mokaa? Eikö jokaisen pidä saada, mitä on ansainnut?

Mutta tuo Jeesus – tuntuu, että Hän näkee lävitseni, kaikki unohdetutkin asiat, ne jotka olen hyvin peitellyt. Miksi niitä pitäisi kaivella? Aikooko Hän rangaista minua? Minua, joka luulin olevani niin hyvä?

Hän puhuu jostakin sovituksesta. Että kun tulee valoon, saa anteeksi. Että Hän on se, joka täytti Jumalan lain. Että minun tarvitsee vain tunnustaa. Tunnustaa, että olen lain rikkoja.  Että pienikin rike on rikos koko lakia vastaan.

Pyramidini alkaa hajota.Tuntuu, että nyt mennään. Ettei ole mitään, mistä pitää kiinni.  Hallitsematon putous. Ehdin huutaa: Auta, Jeesus! Ja sitten tulee pehmeä pysähdys.  Olenkin Jeesuksen sylissä. Hän sanoo: Rakas lapsi, minä olen tehnyt kaiken sinun puolestasi. Ole rauhassa. Minä olen tie kotiin. Et tarvitse mitään muuta. Tule kanssani Armon valtakuntaan.

Oi katso mikä aamu
21.04.2018


 ”Oi katso, mikä aamu; yön varjot katoaa…”

Teksti: Esa Kosonen | Kuva: jplenio/pixabay

Näin saamme laulaa Mika Piiparisen säveltämässä ja Pia Perkiön sanoittamassa ihanassa hengellisessä laulussa, jonka saan esittää, jos Herra suo, sunnuntaina 22.4. Kesälahden kirkossa.

Laulun ensimmäinen säkeistö kertoo aamun koitteessa väistyvästä yön varjosta, ja kuinka luonto herää pitkän yön jälkeen pienempien lintujen kera ylistämään Jumalaa.  

Saamme ihailla joka päivä Herran luomistyötä ympärillämme ja kokea Jumalan suurta armon osallisuutta elämässämme.

Kaikki luonnossa näkemämme kaiken kokoiset eläimet, mutta myös mikroskooppisen pienet solut, katsellessamme niitä täydellisinä luomistyön tuloksina, antavat meille vakuutuksen Luojamme ihmeellisestä ja maailmaa ylläpitävästä voimasta.

Jotkut tiedemiehet ovat joskus kertoneet kehittäneensä elävän solun, mutta kerta toisensa jälkeen ne ovat osoittautuneet vääriksi väitteiksi, kuten myös Darvinismin opitkin ovat korkealla tasolla kumottu paikkansa pitämättömiksi.

Kaikkien näiden kokemusten jälkeen jäljelle jää vain Jumalalle kuuluva kunnia ja ylistys siitä, että Hän on kaiken näkyväisen ja näkymättömän Luojana ja ylläpitäjänä, alkaen jäljittelemättömistä pienimmistä soluista, kuin myös kauniin maapallomme ja universumissa olevan maailmnakaikkeuden luomisesta. 

Aikoinaan Daavid sai kokea ahdistusta ympäröivien vihollisten ja oman lihansa heikkouden vuoksi. Hän joutui kerta toisensa jälkeen tuntemaan pienuutensa ja pahuutensa, mutta kuitenkin hän tunsi olonsa turvalliseksi ja Jumalan rakkauden ilmapiirin ympäröimäksi. 

Hän sai tuntea elämässään yllä mainitun laulun toisen säkeistön sanoman todellisuutta: ”Oi katso mikä aamu, saat alkaa uudelleen, tien kaidan kulkijana, uskoen Jeesukseen. Saat rukoilla, saat pyytää, tänäänkin armoa. Oi katso mikä aamu; saat alkaa alusta.”

Daavid kirjoitti tämän psalmin vihollisten ympäröimänä ja samalla ihmetellessään Jumalan luomaa tähtitaivasta ja näin tuntien oman kelvottomuuden Luojansa edessä: Ps.8:4-5. ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen  - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.”

Ihminen on Jumalan luomista elävistä olennoista tärkein ja siksi Hän antoi oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kertomaan meille pelastavasta evankeliumista, jonka huipennuksen olemme saaneet nähdä ja kuulla pääsiäisajan jumalanpalveluksissa.

Olemmeko me kasvaneet niin pieniksi Jumalamme edessä, että meille kelpaisi armon evankeliumi ja näin voisimme todeta Johannes Kastajan tavoin: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi."

Itsessään pienet ja omassa voimassaan heikot syntiset ihmiset saavat kokea evankeliumin muuttavan voiman ja yhtyä laulamaan perillä taivaan kodissa Jumalaa ylistäen kolmannen säkeistön sanoilla:

”Oi katso mikä aamu, kun uusi taivas maa, soi ylistystä Herran, Jumalan kunniaa!

Kun silmäsi saa nähdä, kasvoihin Jeesuksen, oi katso, se on aamu edessä istuimen!”

Ellette usko
15.04.2018

Ellette usko, niin ette kestä! (Jes. 7:9)

Teksti ja kuva: Eija Mertanen

Jesajan kirja on vanhantestamentin suosikkikirjani ja taas kerran hämmästyn, kuinka tuoreita ja ajankohtaisia ikivanhat kirjoitukset ovat. Luvussa 7 on rohkaisun ja varoituksen sanoja kuningas Aahaalle, jonka piti tehdä isoja päätöksiä Juudan kansan suhteen. 

Kuningas Aahaksen toimikausi kuninkaana oli 735 – 727 eKr. Aahaksen valtakauden alussa Damaskon kuningas Resin ja Israelin kuningas Pekah pyysivät Aahasta liittoutumaan kanssaan Assyrian kuningas Tiglatpilesiä vastaan. Kun Aahas ei liittoon suostunut, herrat joukkoineen hyökkäsivät Juudaan. Tämän seurauksena Aahas liittoutui Tiglatpilesin kanssa. Israel ja Damasko kukistettiin ja Aahas joutui Assyrian vasalliksi. Eli hän toimi Juudan alueen haltijana mutta Assyrian kuninkaalla oli valta. Lisäksi hän joutui maksamaan veroja ja sopimaan assyrialaisemmasta temppelipalveluskulttuurista. Juuda oli vaihtanut uskonsa vieraan vallan alaisuuteen.

Profeetta Jesaja vaikutti tuohon aikaan (742 – 701 eKr.) Jerusalemissa ja vastusti voimakkaasti kuninkaan ulkopolitiikkaa. Jesaja oli Jumalan profeetta ja kuunteli Jumalan ääntä. Hän varoitti Aahasta liittoutumisesta. Liittoutumisen sijaan Jesaja kehotti Aahasta ja kansaa turvautumaan Jumalan apuun. Jesajan mielestä sotilasliittoon suostuminen oli merkki siitä, että luotetaan enemmän ihmisiin ja aseisiin, kuin Jumalan apuun. Vaikka Jesaja olikin raamatun huomattavimpia henkilöitä, Aahas ei hänen merkittävyyttään vielä tuntenut eikä hänen neuvoistaan ottanut varteen, vaan liittoutui, kuten tekstistä saimme lukea. Juudalla riitti siis epäuskon syntiä. 

Jesajan arvellaan kuuluneen ylimystöön hänen kontaktiensa perusteella. Jesajan rohkeus tuoda voimakkaasti mielipiteensä julki juontanee juurensa hänen erikoiseen kutsuunsa profeetan tehtävään. Hän sai voimakkaan kokemuksen Jumalan Pyhyydestä näyssään Jumalan valtaistuimesta (Jes. 6:1-8). Tuon kutsun seurauksena Jesaja oli valmis saarnaamaan synnistä ja sen seurauksista myös yläluokkaa vastaan. Jesajan uskoa ei sodan lopputulos horjuttanut. Hän jatkoi toimintaansa myös seuraavan kuninkaan, Hiskian aikana.

Rohkaisun ja varoituksen sanoja tarvitsemme myös me, 2000-luvun kristityt, jotka ihmettelemme ja kauhistelemme maailman menoa. Saamme jatkuvasti kuulla sanomia sodista, väkivallasta, ryöstöistä sekä muusta, ’hienostuneemmasta’ rötöstelystä. Emme voi sulkea silmiämme ja korviamme myöskään kristilliseen seurakuntaan liittyvistä skandaaleista, raamatun sanan kyseenalaistamisesta ja mitä erilaisimmista lankeemuksista. Kyllä, meidän on erityisen kovasti syytä olla huolissamme, sillä Jumala näkee, kuulee ja tarkkaa tämän maailman menoa. Raamattu sanoo, että jos me vaikenemme, Hän saa kivetkin huutamaan (Luuk. 18:7). 

Mitä on sitten se usko, millä voimme vastustaa perkelettä, että se meistä pakenee (Jaak. 4:7)? Usein ajattelemme, että meiltä puuttuu uskoa, kun ei tunnu miltään. Jos mietimme tuota kuningas Aahaan tilannetta: Mitä häneltä odotettiin? Eikö toimintaa Jumalan ohjeiden mukaan? Tässä lienee ollut suurin ongelma 2000 – 3000 vuotta sitten ja myös tänään. Toimimmeko Jumalan sanan mukaan. Eikö meiltä usein pääse ennemminkin kysymys: ”Sanoiko Jumala todella niin?”

Paavali puhuu ajastamme osuvasti toisessa kirjeessään Timoteukselle ”Sillä tulee aika, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.” (2.Tim.4:3.)

Mistä tulee usko ja Paavalin peräänkuuluttama terve oppi (Room. 10:14-17)? Kuinka voi kuulla, jos ei ole julistajaa? Täytyy olla lähtijöitä ja lähettäjiä. Jeesus kysyy: ”Miksi te huudatte minulle Herra, Herra, ettekä tee mitä minä sanon (Luuk. 6:46)?” Hebrealaiskirjeen 11. luvussa on tiivis kooste siitä, mitä kaikkea Jumalan miehet ja naiset tekivät, kun uskoivat. Usko ei ole tunne, vaan toimintaa. Minä uskon Jumalaan, mutta uskonko Jumalaa? Iän ja kokemuksen karttuessa olen joutunut jatkuvasti havaitsemaan, että tunteet seuraavat toimintaa. Samoin Jumalan siunaukset seuraavat Hänen sanansa mukaista toimintaa – ennemmin tai myöhemmin. 

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. (Hebr.11:1.)

Tulkoon Sinun valtakuntasi...
01.04.2018
 

”Tulkoon Sinun Valtakuntasi…” 

Teksti: Martti Nykänen | Kuva: Daniel Reche/Pixabay

Tämä jae kuuluu ehkä tunnetuimpaan rukoukseen maailmassa alkaen: ”Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun Valtakuntasi…” (Luuk. 11:2-.)

Usein fariseukset kyselivät Jeesukselta: ”Milloin tulee Jumalan valtakunta? tai milloin tulee sinun valtakuntasi?”

Hän vastasi heille: ”Ei Jumalan valtakunta tule silmin nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’se on täällä’ tai ’se on tuolla’ sillä katso, Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä” tai ”teidän keskellänne”. (Luuk. 17:20-21.)

Tähän viittaa jo Jeremia puhuessaan uudesta liitosta: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, niin että minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra: sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään”. (Jer.31: 33-.)

Uuden liiton periaate on siinä, että tuntee Jeesuksen sydämessään henkilökohtaisesti. Tähän myös Paavali viittaa, kun hän sanoo: ”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”. (Room. 10:10.)

Jeesuksen sisäinen tuntemus on aina ollut esillä, kun herätystä on ollut. Herätys onkin Jeesuksen elämän virtausta sydämiin. Tällainen elämä on kestävää. Siitä Paavali myös kirjoittaa: ”Kuka voi meidät erottaa Jumalan rakkaudesta”... Ei mikään. (Room. 8:33-36.)

Johannes Kastajasta puhuttaessa, Jeesus sanoi: ”Johannes Kastajan päivistä asti on hyökätty Jumalan valtakuntaa vastaan ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen”. (Matt. 11:12-.)

Me ymmärrämme, että puitteet voi temmata ja ryöstää ja niin on tapahtunutkin. Historia kertoo siitä karua tekstiä.

Myös fariseuksille Jeesus sanoi puhuessaan kulmakivestä: Minä sanon teille:” Jumalan valakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmää”. (Matt. 21:43.)

Tämä teksti viittaa suoraa siihen, mitä tapahtui vuoden 70 tienoilla. Juutalaiset menettivät temppelin ja maan, kuten oli jo ennustettu huonompana vaihtoehtona jo Mooseksen puheissa. (Tämä vaihe ennustettiin väliaikaiseksi). Hedelmää alkoivat kantaa Jeesuksen opetuslapset. Pian koko valtakunta sai tietää Jeesuksen elämän tärkeimmän työn, maailman lunastuksen ja syntien sovituksen. Jumalan valtakunta levisi voimallisesti noin 300 vuotta.

Mitä tarkoittaa sana, ”hyökkääjät tempaavat sen itselleen”?

Historiasta voimme päätellä, että vuoden 300 jälkeen alkoi toinen vaihe. 

”Jumalan valtakunnan puitteet” joutuivat maailman haltuun. Pian vilpittömät Herran seuraajan joutuivat ahtaalle. Paljon tuli marttyyreita. Mutta, ne joilla oli sydämessään Jumalan valtakunta, ne pysyivät ja tekivät tehtävänsä. He seurasivat sisäisesti Herraa ja yrittivät toteuttaa alkuseurakunnan mallia ja ohjeita. He kokivat lähetyskäskyn Herran viimeisenä tahtona.

Jeesus rukoili viimeisinä iltoina: ”En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa”. (Joh. 17:15.)

Tällaista sisäistä pyhyyttä ja totuutta me tarvitsemme, Jeesuksen sisäistä elämää meissä. Tämä on Jumalan valtakunnan todellisuus.

Alennustie
25.03.2018

 

Alennustie

Teksti: Helena Liukko | Kuva: Quangpraha/Pixabay

Palmusunnuntain otsikkona on Kunnian Kuninkaan alennustie. Jeesus tuli maailmaan Taivaan kunniasta ja Kunnian Kuninkaana hänet vielä kerran näemme. Mutta Jeesuksen eläessä maan päällä hänen kirkkautensa ja kunniansa olivat ihmisiltä piilossa.  Päinvastoin, hän oli halveksittu, jota ei minäkään pidetty. Ihmiset kyllä juoksivat hänen perässään niin kuin jonkun erikoisen tyypin perässä juostaan, mutta olivat kohta valmiit vaihtamaan hänet murhamieheen. Ei hänelle paljoa arvoa annettu.

Raamatun mukaan meille Jeesuksen seuraajille ei käy sen paremmin. Nykyäänkin ihmiset mielellään juoksevat ihmeiden ja merkkien perässä, mutta jos omalle kohdalle ei saada sitä, mitä toivotaan, ollaan valmiita teilaamaan julistaja ja kaikki uskovat. Harvassa on se muokattu maaperä, johon Sana juurtuu ja tuottaa satoa.

Mitä meillä Jeesukseen uskovilla on lupa tässä maailmassa odottaa? Sanoiko Jeesus meistä tulevan suosittuja? Sanoiko hän, että saamme palkkamme tässä elämässä?  Ainakin hän sanoi näin:” Kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: Me olemme ansiottomia palvelijoita.” Siis älkää edes odottako, että teitä kiitettäisiin tai palkittaisiin kunnialla ja maineella. Ja se on oikein, sillä eiväthän meidän hyvät tekomme ole meidän vaan Jumalan tekoja. Me olemme vain työkaluja. Meissä itsessämme ei ole edes halua palvella toisia, ellei Pyhä Henki saa taivuttaa mieltämme Jumalan tahtoon. Kuitenkin niin helposti otamme Jumalan teot omiksi teoiksemme ja yritämme nostaa itseämme. Siksi tarvitsemme sitä, että meitä ulkoapäin ahdistetaan, lannistetaan ja mitätöidään, jotta unohtaisimme itsemme ja antaisimme kaikesta hyvästä kunnian Herrallemme.

Jumala voi käyttää vain sellaisia ihmisiä, joilla on oikeanlaista nöyryyttä. Siihen sisältyy ilo siitä, että saa olla Jumalan käytössä. Siihen liittyy myös vahva usko Jumalan Sanaan, joka lupaa hänen suosionsa niille, jotka häntä tottelevat. Matka lopulliseen ja iäiseen kirkkauteen Jumalan luona käy alennustien kautta.

Pöpöjen hyökkäys
16.03.2018

Pöpöjen hyökkäys

Teksti ja kuva: Eija Mertanen

Elämme juuri herkästi leviävien flunssatautien kulta-aikaa. Flunssapöpön voi saada melkein mistä vaan, jollei hautaudu yksin omaan pesäänsä ilman kontakteja ulkomaailmaan. No, kovin pitkään tällainen sulkeutuminen ei ole mahdollista ainakaan täällä kaupunkiympäristössä. Toisaalta pitkän päälle tarvitsemme terveeseen elämään laajan bakteerikannan, joka ei pysy yllä ilman kohtuullisia ulkomaailman kontakteja. 

Kuinka tämä sitten liittyy kristityn elämään ja arkeen? Elämme aikaa, jolloin Raamatun sanaan nojautuvan henkilön elämään yritetään tartuttaa mitä haitallisimpia pöpöjä. Ihmiset, jotka eivät ole kokeneen Raamatun sanaan liittyvää voimaa, hyökkäävät omine sanoineen kimppuun kuin flunssapöpöparvi, yrittäen tulehduttaa terveen ja lujan uskon Jumalan sanaan. Jeesus viittaa tuohon voimaan: ”Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa (Mark.12:24)?” Myös Paavali muistuttaa asiasta: ”Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa (1. Kor.4:20).”

Törmään jatkuvasti muistutukseen siitä, että elämme sentään 2000-lukua. Nuo sinun vanhat periaatteesi eivät enää toimi. Tiede sitä ja tiede tätä. En yhtään väheksy tiedettä, mutta kannattaa muistaa, että tutkijatkin ovat vain ihmisiä ja heilläkin on erilaisia näkemyksiä asioista, joita tutkivat. Omalla kohdalla on kuitenkin pakko todeta, että sehän tässä Raamattu-uskossa on niin hienoa, kun se todella toimii niiltä osin kuin ymmärrän. Raamatun Jumalan apu on auttanut minua identiteettini kanssa, ihmissuhteissani, avioliitossani sekä kaikissa ulkoisissakin asioissa, vaikka kaiken maailman pöpöt ovat yrittäneet niitä tuhota. Aina apu ei ole ollut sellaista, kuin olen sen kenties kuvitellut olevan, mutta jälkikäteen ajatellen, Jumala on tiennyt tilanteeni ja toiminut omalta puoleltaan sen mukaisesti. Itsellä toimintatavat voivat useinkin olla hukassa.

Mutta siinä, että meitä yritetään hämmentää uskossamme ei ole mitään uutta. Kun tutkimme Raamattua ja historiaa, voimme todeta, että aina pöpöt ovat hyökänneet. Ihminen on aina pyrkinyt olemaan viisaampi kuin Jumala ja halunnut päättää kulloiseenkin elämäntilanteeseensa sopivista toimintatavoista halujensa mukaan. Jos tekee mieli naapurin vaimoa, taloa tai tavaraa, siihen on konstit keksitty. Jos ollaan sitä mieltä, että vammaiset, vanhukset ja muut yhteiskunnalle omasta mielestä hyödyttömät voitaisi raivata tieltä, niin sen eteen ollaan valmiita kehittelemään kaikki mahdolliset niin sanotusti hyväksyttävät syyt, jotka vielä naamioidaan inhimillisyyden vaatteella.

Mutta aivan niin kuin ihminen on aina ollut samanlainen, niin myös Jumala. Hän ja Hänen sanansa eivät muutu. Hän on määritellyt ihmiselle hyvän ja pahan sekä asumisen ja elämisen lainalaisuudet jo luomisessa. Jos ihminen pyrkii näitä muuttamaan, jälki voi olla tuhoisaa. Jumalan armo on myös muuttumaton. Se ei kysy ikää, sukupuolta, kansalaisuutta, terveydentilaa eikä mitään muutakaan ulkoista tekijää. Se kysyy vain:” Tahdotko?” Kun emme anna Jumalalle ohjeita lääkityksessä, saamme varmasti parhaan ehkäisevän sekä parantavan hoidon kaikkiin pöpöihin. Terveen bakteerikannan saamiseen ja säilyttämiseen tarvitsemme seurakuntayhteyden, joten hoidetaan toisiamme!

Päivän tärkein hetki
04.03.2018
 

Päivän tärkein hetki

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: StockSnap/Pixabay

Mikä on tänään tärkeintä? Tuo kysymys mielessäni olen yrittänyt opetella ajanhallintaa ja asioideni priorisointia. Kalenterini kun tuntuu täyttyvän ennen kuin itse sitä tajuankaan ja usein huomaan kaipaavani vapaahetkiä. Silloin pitää osata priorisoida.

Kaiken muun tohinan keskellä tulee aikoja, jolloin rukous meinaa jäädä sen muun säätämisen jalkoihin: aamulla ei ehdi, illalla ei enää jaksa. Rukous on kuin yksi velvollisuus muiden joukossa, loputtoman tuntuisen “to do” -listan kohta, joka pitää saada pois alta, jotta ehtisi seuraavan tehtävän kimppuun.

Viime aikoina minua on muistutettu siitä, että Taivaan Isän kanssa vietetty hetki on oikeasti päivän tärkein hetki - siitäkin huolimatta, vaikka päältä katsoen näyttäisi, ettei mikään asia edisty siinä hetkessä. Jotain edistyy kuitenkin: uskon, että vaikken itse sitä huomaisi, Jumala korjaa ja eheyttää lastaan, voimistaa ja vahvistaa kohtaamaan tulevia asioita, avaa tietä. Rukous pohjustaa kaikkea muuta toimintaa.

Vaikka en ehtisikään rukoilla, uskon, että Jumala toki on kanssani kaikessa ja näkee kaiken, mitä minulle tapahtuu. Rukous antaa kuitenkin Hänelle mahdollisuuden vaikuttaa elämääni. Kyllä Hänellä kaikkivaltiaana on varmasti valta toki vaikuttaa siihen muutenkin, mutta Hän on antanut meille myös mahdollisuuden valita sen, miten käytämme aikamme. Jumalan kanssa vietetty aika antaa minulle mahdollisuuden kuulla Hänen ääntään ja kenties välttää ylimääräisiä elämän kiertoteitä.

Siksi muistutan itseäni ja sinuakin: vietetään aikaa Jumalan kanssa. Mikä voisi tänään olla sen tärkeämpää?

Kun sydämet kääntyvät toistensa puoleen
26.02.2018

Kun sydämet kääntyvät toistensa puoleen

Teksti: Martti Nykänen | Kuva: Bess-Hamiti/Pixabay

…”Hän kääntää jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen”… Mal.3.24.

Tämä Vanhan testamentin viimeinen jae luo toivoa. Kun tämä jae kirjoitettiin n. v. 420 eKr., kansa oli jo unohtanut sen hyvän, mitä Herra oli taas kansalleen antanut. Se oli Kooreksen käskyllä saanut palata maahan ja rakentaa temppelin ja muurin Jerusalemin ympärille. Malakia kehotti aiemmin parannukseen monessa asiassa: “isienne päivistä alkaen olette poikenneet minun käskyistäni”. Hän mainitsee sortamisen palkanmaksussa, lesken, orvon ja muukalaisen oikeutta ei ole etsitty. Oman edun takia on Herran huone laiminlyöty. Tässä hän jopa kehottaa koettelemaan Herraa. Oma menestys on tullut niin tärkeäksi, että on kanttia sanoa, että on turha palvella Herraa. Kun Herra jää elämästä syrjään, silloin jää paljon arvokasta syrjään. 

Malakia varoittaa:
älkää olko uskottomat nuoruutenne vaimolle. Tällä te täytätte Herran alttarin kyynelillä. Tänäkin aikana rukousalttarit täyttyvät kyynelillä, kun nuoruuden puoliso hylätään. Tätä tapahtuu myös ns. saarnaajien ja pappien kohdalla. Raamattu kehottaa olemaan sanan palvelijoina esimerkkinä kansalle. Huonoa mallia on liikaa näytetty. Malakian mainitsema viallinen uhri Herran pöytään kuvaa epärehellisyyttä asioissa, vääristettyjä asiakirjoja, totuuden vastaisia veroilmoituksia, perusteettomia korvauksia eri asioissa. Malakian aika on jälleen kansan alennustilaan menoa. Profeetta oli tietoinen asiasta ja teki voitavansa.

Hän luo toivoa Elian tulolla. Tämä kääntää jälleen kansan sydämen. Hän puhuu ytimeen: ”Isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen”. Luukas lainaa samaa kohtaa Luuk. 1:17 ja lisää: ”Tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun”. Tämä on nykyajan villitys. Kaikki ovat niin itsenäisiä ja itsekkäitä. Perheenjäsenetkin elävät kukin omilla ehdoillaan. Vielä laitkin muutetaan sotkua tukemaan. Minua on aina liikuttanut sellainen ohjelma TV:ssä, kun joku etsii oikeaa isäänsä, vaikka 40 vuoden jälkeen, ja viimein löytää. Mikä ilo siitä syntyy. Tämä perheen ilo pyritään hälventämään sekoittamalla perheasiat. Ihmisistä tulee kuin karjaa, joka ei tiedä taustojaan.

Elian hengessä lausutut sanat
kuvaavat hyvin, mitä tapahtuu, kun Pyhä Henki pääsee puhumaan ihmissydämelle. Läheisten kanssa ensiksi tulee asiat laittaa kuntoon. Pyydetään lapsilta anteeksi ja lapset pyytävät vanhemmilta anteeksi. Puolisot sopivat asiat, ja itkevät kaulatusten ja sitten koko perhe riemuitsee. Tasa-arvo-sanaa käytetään väärin perheasioissa. Tasa-arvoa ei ole se, että kaikkien pitää tehdä samoja töitä samalla palkalla. Tehtävät voi jakaa sopivasti lahjojen ja taipumusten mukaan. Näin kokonaisuus toimii. Tottelemattomuus ja kapinallisuus tuo itkua ja kyyneleitä ennen kaikkea lapsille, jotka eivät yleensä voi vaikuttaa asioihin. 

Herätys on aina asioiden kuntoon laittoa ensin läheisten kanssa.

Kiusausten voittaja
17.02.2018

Kiusausten voittaja

Teksti: Helena Liukko | Kuva: radiovocesdeamoryvida/Pixabay

Onko meistä kiusausten voittajiksi?  Tunnistammeko edes, mikä on kiusaus?

Meillä on edessämme erilaisia houkutuksia enemmän kuin koskaan.  Tavaraa, rahaa ja kaikenlaista huumaa on tarjolla.  Lisäksi on vallalla käsitys, että jokainen saa yksilöllisesti ja vapaasti päättää, miten elämänsä elää ja tavoitella omaa onneaan.

Muistelen vanhan virren sanoja:” Kiusat kiehtovat, houkutus hurmaa, ja synti mun sieluni surmaa, sua kaipaan auttajaa.”

Itsekkään elämän tiellä tulee jossain vaiheessa havainto, että tämä ei tyydytäkään minua. Vaikka saisin kaiken, mitä himoitsen, sisimpäni elää jatkuvassa puutteessa. Jos käytän ihmisiä hyväkseni, elän kylmässä yksinäisyydessä.

Tai voi olla, että elämäni on muuten kelpo kristityn elämää, mutta on joku pieni asia, joka kahlitsee minua, josta en pääse eroon. Joku halu, joka vie mukanaan, vaikka on jo muuttunut epämiellyttäväksi. Päätös viimeisestä kerrasta toistuu ja toistuu. Se voi olla joku näkyvä tapa, jonka olemme ymmärtäneet Jumalan tahdon vastaiseksi, tai sisäinen halu, jota emme tahtoisi myöntää Jumalallekaan.

Kiusaus voi myös tulla kertakaikkisena, äkillisenä ja voimakkaana.  Vaihtoehto, joka näyttää hyvältä, ja jota on vaikea vastustaa.  Mutta jokin pieni ääni sisimmässämme sanoo: Se ei ole oikein. Kuuntele silloin tuota pientä ääntä. Se on Jumalan ääni, Hänen joka tahtoo varjella sinua.  Peräänny, odota ja rukoile.

Kiusauksille on ominaista, että ne osaavat naamioitua taitavasti. Ne jopa vetoavat järkeen. Tai onneen. Tai vapauteen. Valhetta kaikki.

Kun elämme lähellä Jeesusta, osaamme erottaa kiusaukset. Pyhä Henki sisimmässämme varoittaa meitä. Silloin kannattaa totella Hengen ääntä.

Meistä ihmisistä ei yksinämme ole kiusausten voittajiksi. Siihen tarvitsemme Jeesusta. Hän tuntee kiusaukset ja hän on ne jo voittanut. Siksi kannattaa rukoilla jo etukäteen: Päästä meidät pahasta.

”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.”  (Hepr. 2:18:)

Taivaan rajalla
11.02.2018
 

 

Taivaan rajalla

Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Kellepics/Pixabay

Oletko koskaan lukenut kirjaa ihmeellisistä taivaskokemuksista, tai kuullut jonkun kertoneen siitä sinulle omakohtaisesti?

Aloin lukemaan muutama viikko sitten mielenkiintoista Päivä osakeyhtiön kustantamaa John Burken kirjoittamaa yli 350-sivuista kirjaa ”Taivaan rajalla”. Se sisältää lukuisilta ihmisiltä kerättyjä yhdenmukaisia kuolemanrajakokemuksien kertomuksia, kuinka he olivat saaneet käydä ennen elvytyksen onnistumista katsomassa tulevan elämän ihanaa todellisuutta taivaan kirkkaudessa.  

Myöhään illalla lukiessani huomasin usein, että oli vaikeaa jättää tämän kirjan lukemista kesken, vaikka väsymys alkoi jo vaikuttaa keskittymiseeni, ja uni painaa silmiäni kiinni, niin mielenkiintoista oli katsella ajanrajanverhon taakse, ja nähdä aivan kuin sielun silmillä kauniita maisemia ja Jeesuksesta huokuvaa valtavaa rakkauden täyteistä kirkkautta. 

Useiden toisiaan tukevien kertomusten siivittäminä näemme tämän ihmeistä kertovan kirjan välityksellä uuden Jerusalemin ja uuden taivaan, sekä uuden maan moni-ilmeisiä kiehtovia maisemia. Saamme ihailla korkeitten vuorien välissä olevia kauniita, sädehtiviä ja ihanalta tuoksuvia kukkaketoja. 

Johannes kuvailee uudesta Jerusalemista näkemäänsä.  

Ilm. 22: 1. ”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. 2. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden.”

Siellä käyneet olivat aistineet jopa enemmän kuin kolmiulotteisia asioita, joita maan päälle palattuaan he eivät pystyneet kuin vajavaisesti kuvailemaan.

Kaikki sinne perille päässeet puetaan hohtavan valkoisiin ja sädehtiviin vanhurskauden vaatteisiin, josta meille kerrotaan aiemmin Ilmestyskirjassa.

Ilm. 21:1 ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. 2. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.”

Ilm. 7:9 ” … He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet…” 13: "… Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? 14… He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.”

Sinne pääsyn ehdoksi ei ollut kysytty keltään, onko sinut kastettu kerran tai kahdesti, vaan pääsyn ainoana ehtona oli, oletko saanut syntisi anteeksi Jeesuksen sovintoveressä.

Eräs henkilö oli kerinnyt huokaisemaan Jeesuksen puoleen viimeisillä voimillaan ja anomaan syntejään anteeksi ambulanssin paareilla ollessaan, juuri ennen sielun erkanemista ja siksi Jeesus oli toivottanut hänet tervetulleeksi taivaan kotiin.  

Jeesus vakuuttaa meille: Joh. 14:6 "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” 

Vain hänen sovintovereensä turvaavat pääsevät kerran kokemaan ja näkemään taivaan ihanuuden ja tapaamaan siellä hänessä aiemmin pois nukkuneita omaisia ja ystäviä.

Sinne päässeistä kukaan ei olisi halunnut palata takaisin maan päälle, mutta heille oli annettu tehtäväksi tulla kertomaan maan päällä oleville ihmisille taivaan ihanuudesta ja Jeesuksen rakkaudesta. 

2. Kor. 2: 9.
”Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”

Jotkut olivat joutuneet kokemaan väärän valintansa johdosta helvetin kauhuja, ja näkemään vain kaukana kirkkaana hohtavaa uutta Jerusalemia. He olivat kuitenkin Jeesuksen armosta päässeet vielä takaisin maan päälle ottamaan vastaan syntiensä sovituksen. 

Rukoillaan kaikkien ihmisten puolesta, ja kerrotaan heille Jeesuksen iankaikkisesta rakkaudesta meitä syntisiä ihmisiä kohtaan.

Sivu: 1 2 3 4 5 6  Seuraava>